MYÖNNYTYKSIÄ MAAILMAN SYNNYSSÄ
Monille aktiiviuskonnottomille lienee tuttu se seikka, että Paavi on
hiljattain myöntänyt evoluution olevan ”enemmän kuin teoria”. Tämä
myönnytys tuli vain pari vuotta sen jälkeen, kun roomalaiskatolinen
kirkko oli myöntänyt olleensa väärässä tuomitessaan Galileo Galilein
aurinkokeskeisen maailmankuvan. Kehitys kehittyy ja mahtava kirkkokin
joutuu joustamaan kun tieteellisten tulosten paine niiden rakkaita
dogmeja vastaan kasvaa kyllin suureksi.
Myös Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari otti muutama viikko
sitten kantaa evoluutioon ja luomisteoriaan. Hän sanoi koululaisille,
ettei niiden välillä ole mitään ristiriitaa, että ne vain vastaavat eri
kysymyksiin: ”Jos haluat tietää miten [maailma on syntynyt], ota
luonnonhistorian kirja. Mutta jos haluat tietää kuka ja miksi, ota
Raamattu”
Tutkitaanpa tarkemmin, mitä piispan kannanotto merkitsee kristinuskon
kannalta. Jos siis joku tulee kysymään piispalta, miten maailma on
syntynyt, piispa suosittelee tutustumista luonnontieteisiin, ei
raamattuun. Kuitenkin kun tutkitaan ensimmäisen Mooseksen kirjan
luomiskertomuksia, huomataan että lähes jokaikinen jae kuvaa sitä miten
oletettu jumala loi taivaan, maan, vedet, kasvit, eläimet ja ihmiset:
”Tulkoon valo! Ja valo tuli [...] Jumala teki taivaankannen ja erotti
toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle [...] Kasvakoon
maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja [...] Tulkoon valoja
taivaankanteen erottamaan päivän yöstä [...] Viliskööt vedet eläviä
olentoja ja lennelkööt linnut [...]Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet
kuvaksemme, kaltaiseksemme [...]Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja
täyttäkää maa [...]”
Tätä kuvausta Mikkelin hiippakunnan piispa ei siis suosittele kun
keskustellaan siitä miten maailma on syntynyt. Koska kuitenkin 95%
Mooseksen kirjasta on juuri tällaista miten- ja mitä-kuvausta, voimme
päätellä että piispan mielestä Mooseksen kuvaus maailman synnystä ei
pidä juurikaan paikkaansa. Olisi rehellisempää piispalta sanoa tämä
suoraan sen sijaan että tekee siitä lausuntonsa loogisen johtopäätöksen.
Mooseksen kirjan ja luonnontieteellisen syntyhistorian välillä on selvä
ristiriita ainakin siinä miten ne kertovan maailman syntyneen ja
kannanotollaan piispa myöntää epäsuorasti, että ristiriita ratkeaa
luonnontieteiden hyväksi.
Entä sitten loput 5% Mooseksen kirjasta? Sanotaanko sen jakeissa
ylipäänsä mitään siitä, miksi maailma ja elämä olisi syntynyt, kuten
Voitto Huotari haluaa lapsien uskovan? Eipä juuri sanota. Ainoa motiivi,
jonka silloin tällöin kuulemme koko toiminnalle on: ”Jumala näki että
niin on hyvä” Siinäkö suuri vastaus kysymykseen miksi – siksi että
jumalan mielestä ”niin oli hyvä”? Vähemmän naivit perusteet voisi keksiä
pikkulapsikin. Mooses ei ota hittojakaan kantaa siihen miksi jumala
ryhtyi koko hommaan sen sijaan että olisi jatkanut ikuista köllöttelyään
autuaassa tyhjyydessä tai puuhastellut ja rakennellut jotakin aivan
muuta. Entä miksi jumala itse on olemassa? Siitäkin raamattu vaikenee.
Piispan lupaus raamatusta miksi –kysymyksen vastaajana on tyhjä.
No siihen toki sentään raamattu vastaa, kuka maailman on synnyttänyt,
isä jumalapa tietenkin. Eiväkö kristityt sentään voi olla ylpeitä siitä,
että heidän uskontonsa vastaa tähän kysymykseen? Ei sen enempää kuin
muinaisilla suomalaisilla tarjotessaan tonttuja vastaukseksi mitä
erilaisimpiin kysymyksiin. Vastaus ei ole arvokas ensinnäkin siksi koska
se herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa: mikä on jumala?
mikä on jumalan rakenne ja historia? miksi jumala on olemassa? miten
jumala on voinut saada aikaan maailman? Paljon vaikeita kysymyksiä,
jotka syntyvät vain jos jumalaolettamus tehdään. Toinen syy vastauksen
arvottomuuteen onkin se, että koko alkuperäinen kysymys on huono ja
tarpeeton. Miksi ylipäänsä pitäisi kysyä ”kuka on maailman synnyttänyt”?
Koko kysymyshän on vinoutunut, sillä siihen on rakennettu sisään oletus
että joku persoona on ollut kuvioissa mukana. Yhtä hyvin voitaisiin
pohtia vastausta kysymykseen ”montako robottia tarvittiin synnyttämään
maailma?” Ai mitä ihmeen robottia? Niinpä niin.
Robert Brotherus