NUOREN NÄKÖKULMA 

Vapaa-ajattelu

Olen lukenut tätä lehteä jo ehkä vuoden päivät. Paljon mielipiteitä ja asiallista tekstiä. Itse olen tähän asti kirjoitellut postituslistalla kun on ollut jotain sanottavaa, mutta nyt ajattelin uskaltautua kirjoittamaan itse lehteenkin.
Vuoden ensimmäisessä lehdessä oli lukijoilta kommentteja. Joku kaipasi jotain nuoriltakin - no tässä sitä tulee, aitoa tekstiä lukiolaiselta. Tekstiä kyllä tulee ja mielipiteitä riittää jaettavaksikin asti, joten kenenkään on turha tulla sanomaan, että nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä mitä maailmassa nykyään tapahtuu. Kyllä me seuraamme, vaikkakaan meillä ei ole minkäänlaisia väyliä vaikuttaa. Koulussani on useitakin “pikkupoliitikkoja” jotka ovat yhtälailla joko puolustamassa tai vastustamassa kirkkoa.
Nyt seurattuani pari vuotta Vapaa-ajattelijaliiton toimintaa voin todeta, että toiminta on maallikolle aika lailla piilossa. Itse kuulin Vapareista sattumalta veljeltäni - tiedottakaa nyt hyvät ihmiset enemmän tästä liitosta! Olin hämmästynyt. Olin luullut, että ateisteilla ei ollut mitään yhteistä liittoa tai yhdistystä. Löysin internetistä tarvitsemani tiedot ja liityin postituslistaan.
Varsinkin postituslistalla keskustelu tahtoo mennä monesti kristinuskon parjaamiseksi, mutta se ei haittaa minua, koska se on ainoa väylä, jolla minä voin ilmaista mielipiteeni loukkaamatta ketään ulkopuolista - osa kavereistani on uskovaisia. Tällä hetkellä etsin sitä “kultaista keskitietä” kirkkoon suhtautumisessa ja kirkko on pahasti tappiolla, mutta olen huomannut että ärsyynnyn liikaa uskonnollisista päivän avauksista. Aluksihan en edes juuri huomannut niitä. Yritän olla kärsivällinen ja varoa, että en ajautuisi “kiihko vapariksi”. 

Ateisti!

Sen jälkeen kun olen lisännyt sivustooni Eroa kirkosta -sivun, olen saanut tuon tuostakin ärsyyntynyttä palautetta siitä, että uskallan sanoa jotain noin pöyristyttävää suojelevasta kirkostamme sekä muutamia käännytysmaileja kuukaudessa. Jeesus on vapahtaja. Päästä hänet sydämeesi. Joko olet vastaanottanut Jeesuksen? Näin kyseli viimeksi eräs vapaakirkkolainen pitkän käännytysmailin perässä. 
Kiitos ei, uskontosi ei kiinnosta minua, mutta sinua kehottaisin hyväksymään myös muut ajattelumallit, vastasin kärkevän mailin lopuksi. Näitä maileja tulee aina muutama kuukaudessa, joihin vastaan jokaiseen kärkevästi tai vähemmän kärkevästi, että ei kiitos. Tässä vaiheessa tulee miettineeksi, että vihkonen vastaväittämiä helpottaisi.
Jotenkin ateistiksi tunnustautuminen merkitsee nykyään uskovaisille joko käännytyskohdetta tai avointa uhkaa. Lisättyäni kotisivulleni maininnan siitä, että olen ateisti, minua on syytetty ateismin tuputtamisesta, sydämettömyydestä, idioottimaisista mielipiteistä käännytysyritysten lisäksi. Eikä ateismia kohtaan tunnettuja negatiivisia tunteita salata. Ateismin tulisi olla yhtä hyväksyttävää kuin uskovaisuudenkin. Sitä se ei nykyään ole. Ainakaan jos niin päätellään saamistani maileista. Vaan aivan niin kuin minä siitä masentuisin. 
Nuoret eivät uskalla tunnustaa olevansa uskovaisia, joten vielä olen ympäristössäni turvassa suorimmalta käännytykseltä. Kuitenkin ateistisen mielipiteen esittäminen luokassa palkitaan monesti vihaiselle mulkoilulla. Pari luokassa on ehkä samaa mieltä kanssani kun loput eivät välitä asiasta tippaakkaan. Joten tässä sitä ollaan. Vastapainona uskovaisille nuorille, jotka syyttä tuntevat olonsa uhatuksi ja purkavat sen ateisteihin. Mutta entä ateistit!

Samaa tulevaisuudessakin