Kuusi numeroa Vapaa Ajattelijoita on jälleen tehty.
Asetin ensimmäisessä numerossa tavoitteita sisällön kiinnostavuuden,
ulkoasun kunnianhimoisuuden ja suuremman levikin suhteen. Suostuessani
Vapaa Ajattelijan päätoimittajan tehtävään en arvannut kuinka vaikea
vuosi olisi edessä. Veteraani vapaa-ajattelija, monena vuonna
päätoimittajanakin toiminut Timo I. Vasama totesikin Vapaa Ajattelijan
päätoimittajan tehtävästä, että kun kumartaa yhtäälle niin pyllistää
toisaalle.
*****
Vapaa-ajattelijoiden joukko on ajatuksiltaan kirjavaa,
joidenkin mielestä ainoana yhdistävänä tekijänä on vaatimus valtion ja
kirkon erottamisesta toisistaan. Tällainen näkemys laajentaisi
vapaa-ajattelijoiden piiriä kyllä mukavasti, sillä mm. jehovantodistajat
voisivat silloin kuulua joukkoomme. Näin pitkällä ei kai vielä olla,
mutta monet muut, humanistit ja uusmietiskelijät ovat kyllä mukana.
Ateistiksi leimautumista pelätään ja siinä missä kristitty ylpeänä puhuu
uskostaan, monet vapaa-ajattelijat kauhistelevat julkijumalattomuutta ja
pitävät sitä jos ei nyt syntisenä niin ainakin imago syistä
arveluttavana.
Tämänkin lehden palstoilla on esitetty erilaisia
strategioita ja visioita, miten uskonnotonta järjestökenttää tulisi
kehittää. Vapaa-ajattelijoiden olisi terävöitettävä omaa kuvaansa, jotta
kaikki tietäisivät mihin kuulua ja missä toimia.
*****
Uskonnonvapauskomitean välimietintö sisältää
lähitulevaisuudessa ainakin yhden selkeän haasteen vapaa-ajattelijoille,
joka käsittääkseni eroaa esimerkiksi humanistien näkemyksestä.
Elämänkatsomustiedon opetus olisi säilytettävä vain ja ainoastaan
uskontokuntaan kuulumattomien aineena, mikäli muunlaisia järjestelyitä
halutaan, niin paras vaihtoehto olisi sekä uskonnon- että
elämänkatsomustiedonopetuksen poistaminen koulujen opetusohjelmista tai
ainakin niiden tekeminen vapaaehtoisiksi aineiksi. Välimietinnössä ei
tule esille vapaa-ajattelijoiden tärkein vaatimus uskonnonvapauden
todelliselle toteutumiselle; kirkkojen aseman tasa-arvoistaminen muiden
aatteellisten järjestöjen kanssa.
*****
Jotkut lukijat ovat siinä käsityksessä, että lehtemme
pitäisi olla vähintäänkin Hesarin kuukausiliitteen tasoinen. Minustakin
se on seuraavalle vuosituhannelle oiva tavoite. Silloin Vapaa
Ajattelijassa olisi kokopäiväisesti kuusitoista toimitukseen kuuluvaa ja
muutkin taustat, kuva-arkisto, markkinointiosasto ja yleishallinto
tekemässä lehteämme.
Olen yrittänyt vähentää Vapaa Ajattelijassa kirkon omien
asioiden esillä pitämistä. Kirkoilla on mahtava arsenaali erilaisia
julkaisuja, joten sieltä varmaan löytyy tilaa näille jutuille. Oma
lukunsa ovat sellaiset kirkon toimet, joista se itse on hiljaa tai
joista valtalehdistö solidaarisena kirkolle ei kirjoita. Tällaisena
esimerkkinä voisi esittää kirkon taloudellisen aseman jatkuvan
vahvistumisen tai alla olevan esimerkin Pipliaseurasta.
*****
Suomen Pipliaseura on mahtava kirkkojen lähetysjärjestö.
Se tekee samaa työtä kuin talebanit Afganistanissa, Indonesian hallitus
tahollaan, venäläiset ja tshetsheenisissit Tshetsheniassa. Pipliaseurat
levittävät ilosanomaansa vastenmielisin ja alhaisin keinoin. Turkissa
maanjärjestykset ovat tuhonneet kyliä ja kaupunkeja. Tuhannet ihmiset
ovat kuolleet ja kymmenettuhannet ovat jääneet kodittomiksi. Mitä
Pipliaseura tekee? Se käynnistää "Elämän sanaa Turkissa" keräyksen
käyttäen häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten myötätuntoa
maanjärjestyksen tuhoista kärsiviä kohtaan, ei kerätäkseen rahaa
järjestyksen uhreille, vaan rahaa voidakseen jakaa raamattuja näille
vääräuskoisille. Onko tämä sitä moraalista toimintaa, joka antaa
kristityille riittävän inspiraation ja motivaation, jota entinen
arkkipiispa John Vikström peräänkuulutti filosofia tapahtumassa
Tampereella keväällä 1999?
Pakanallista joulua Vapaa Ajattelijan lukijoille Timo
Meltti
JK.
Odotellessamme tulevia parempia aikoja toimitus, so.
tällä hetkellä päätoimittaja yksin, pitää itsellään jatkossakin oikeuden
lyhentää lehdelle tarjottuja juttuja. Jos väliotsikointia ei
kirjoittajan toimesta ole tehty, saattaa päätoimittaja tehdä niitä.
Katson, että myös päätoimittajalle tulleet sähköpostit ja kirjeet, jos
aihetta on, voidaan julkaista joko lyhennettynä tai sellaisenaan.
Kirjoittajan halutessa toisin on siitä erikseen syytä mainita.