Em mää vaan tiärä, et kuin pall pruukkaava vapaa ajattelija tehrä tommossi uurevuare lupauksi. Mut kyll mar jokune kumminki. Mää meina vaa sitä, et jos joku lupaus tarttis tehrä, ni luppaisis olla karettumat. Se kateure pahe ku pakkaa meis kaikis nii kovi istumaa kiine.

Tommone mul tul miälesän ku mää tosa hakkitten keskel ajatteli mun mennyt aikkatan. Mää muisteli sitä aikka ku mää karettusi yht mun poikakaveritan. ja karettusinki oikke harttaste.

Mut jos mää kerro sen koko jutu.

Sillo eletti sorajäkkest aikka ja puutet ol vähä kaikest. Meijä naapuris asus yks semmone moonamiäs ku ol kakari vähä maam pirus, taik ainakin kuus kappalet. Moonamiähe oliva vähä niiku trenkikki, mut ne oliva enämpi perheellissi ja saiva vähä muana palkan pääl talost. Jossanpäite niit sanottiinki hianommi muonamiehiks, mut meil se muona vääntys moonaks.

Niiku jo tul sanotuks, ni puutet sillo ol. Ja kaikil ain kamala nälk. Amerikast saatti jotta appu, joku paket ain sillon tällö.
Siihe se mun kateuten sit perustuski, meil ku ei sitä appu saattu. Meil ol liika vähä lapsi. Ja liikka maat.

Siin avustuspaketis ol simmone laartipurkki kans. Vilssoninpinnaks sitä laartti sanotti, eikä se mittä hyväkä ollu. Paistamisse sitä käytetti, mut siit peltipurkist sai vähä siunaama hyvää suksenpaikkaa.

Sukse olivakki siihe aikka välttämättömä ainaki koulus olevil mukuloil, ku koulumatka oliva pitki ja talvel ump hankke.
Mut ei sen aikkase sukse kokkoo talve kestäny, ei ainaka jos vähänki kävi hyppyrmäes, ja simmossi hyppyrei me tehti joka mäen töppäräl. Taik tussareiks niit sanotti, ku niis vaa vähä tussatti ilmaa. Sukses niis kyl sai poikki ja persses kipjäks ku nurin kaatus. Jollei kaatues persustaas satuttanu ni se puali hoiretti koto sit ku sinne uskals suksenkappala kainalos menemä. Sukse paikatti sit pellinkappalal tai jossei ploottu ollu ni sit päreel.

No kaveril ku ol niit vilssoni lahjottami peltipurkei ni se sai ain nii köykäse ja kiiltävä paika suksisas, mut mun suksisan lyätti jotta ruastunut kattopeltti ku painoki nii jumalattomaste. Kaveri ol niist paikatuis suksistas nii ylpjä, et välil hä oikke tahallas katkas sukses ja joskus lupas mullekki sitä peltti jos määkin katkase suksen.

Mut ei se koska antanu.

Simmotti ne talve sit kulkiva, et ku marraskuus ostetti uure sukse juurikastilist ja ne katkasti heti hianon peltipaikan toivos, ni koko talve sai klohjotta sit päreil vahvistetuil, ja kattoplootul paikatuil suksil. Sen tähre mää karettusi sitä mun kaveritan.

Ny ku munst on tullu pal vanhemp ni mää ole ajatellu, et kyl ihmine kateurelles syit keksi jos se karettu tahto. Jollei muut ni sit sitä, et toine o see verran köyhemp et saa yhteiskunnalt appuu kunnei muuton tul toime. Sen tähre vissi nyykin taas niin pal puhuta sosiaalipummeist ja elintasopakolaisist.