Opetusministeriö hylkäsi Suomen Skientologiakirkon hakemuksen päästä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Ministeriön mukaan skientologeilla on rahankeruu tärkeämpää kuin uskonnon harjoittaminen. Jotkut pitävät päätöstä "ryhdikkäänä" ja "ilahduttavana". Onko vapaa-ajattelijoilla aihetta iloon vai pelkoon mielivallasta ja eriarvoisesta kohtelusta?

Skientologien toiminta on monin tavoin arvosteltavaa, mutta myös opetusministeriön päätös arveluttaa. Ensinnäkin, miksi ministeriö teki kauaskantoisen päätöksen silloin, kun uskonnonvapauslainsäädännön uudistamista varten on juuri nimitetty komitea? Tällaiseen tapaukseen liittyviä seikkoja olisi voitu pohtia komiteassa.

Mikään toiminta ei ole mahdollista ilman taloudellista panosta. Eri asia on, onko rahankeruutavat moraalisesti hyväksyttäviä. Mutta onko huono moraali pätevä este päästä uskontokunnaksi? Eettisesti kestämätön tapa rahoittaa uskonnon harjoitusta on vain osoitus siitä, että uskontoa harjoitetaan moraalisesti kyseenalaisesti.

Kuinka laajaa rahankeruun on oltava, jotta uskonto ei kelpaa uskontokunnaksi? Kaikista tehokkain rahankerääjä on evankelisluterilainen kirkko, jonka toimintaa myös muiden kuin kirkon jäsenten on pakko rahoittaa. Kirkko perii Suomessa toimivilta yrityksiltä ja muilta yhteisöiltä pakkoveroa noin 800 miljoonaa markkaa vuodessa, pelkästään Nokia-yhtymältä noin 50 miljoonaa markkaa. Skientologien vapaaehtoiset kurssimaksut kalpenevat tämän rinnalla.

Opetusministeriö käytännössä suosii rekisterissä olevia uskontokuntia. Miksei voida reilusti myöntää, että uskontoja harjoitetaan myös erittäin moraalittomasti? Ihmisille on jätettävä mahdollisuus itse arvioida, ovatko uskonnot kunnioituksen arvoisia vai eivätkö ole. Ministeriö halusi pitää rekisterin "puhtaana" estämällä "mädän" munan joutumisen "hyvien" joukkoon. Yksi leimattiin tutkimatta muiden moraalin kestävyyttä.

Ainoa peruste uskontokuntien omalle järjestäytymismuodolle on se, että uskonnoille halutaan antaa erityisiä oikeuksia suhteessa muihin yhteisöihin. Mutta miksi? Skientologien toiminta osoittaa, että uskonnoissa ei ole mitään moraalisesti ylivertaista, että niitä pitäisi säädöksin suosia. Suosiminen on yhdenvertaisuuden vastaista.

Uskontokunnilla on joitakin etuoikeuksia yhdistyksiin nähden. Uskontokuntien jäsenmaksut ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä, ne voivat saada vihkimisoikeuden, eivätkä ne joudu maksamaan kirkollisveroa. Yhdistysmuotoiset uskonnot sen sijaan joutuvat rahoittamaan kilpailijaansa maksamalla luterilaiselle kirkolle veroa. Myös ateistiyhdistykset maksavat veroa kirkolle. Tämä on moraalittomampaa kuin ovat skientologien kurssimaksut.

Esitin uskonnonvapauskomitean jäsenten ja asiantuntijoiden yhteiskokouksessa, ettei ole perusteita uskontokuntien erilliselle järjestäytymismuodolle. Opetusministeriölle jää silloin valta päättää, mikä sen mukaan on kelvollinen uskonnoksi. Totesin, että viranomaisille jää jopa mahdollisuus mielivaltaan. Kahden viikon päästä opetusministeriö hylkäsi skientologien hakemuksen. En arvannutkaan, kuinka ajankohtainen puheenvuoroni oli.