Uskoa vai satua - Mooses kohtaa prinssin

Amerikkalainen DreamWorks-yhtiö on lähtenyt kilpailemaan mammuttiyhtiö
Disneyn kanssa ensimmäisellä pitkällä piirroselokuvallaan Egyptin prinssi.
Yhtiö on päätynyt käyttämään elokuvan historiassa jo varhain hyväksi
havaittua kaavaa, eli tunnetun kirjallisuuden käyttämistä käsikirjoituksen
pohjana. Kuvittamalla Raamatun kertomuksen Mooseksen vaiheista DreamWorks
tavoittelee piirrettyjen parissa viihtyvää aikuisyleisöä. Elokuva kertoo
kuinka Mooseksen äiti pelastaa vastasyntyneen poikansa panemalla hänet
kaislakorissa Niiliin egyptiläisten suorittaessa teurastusta, jolla
yritetään estää heprealaisten pakkosiirtolaisten liika lisääntyminen. Näin
Mooses päätyy kasvamaan nuoruutensa faaraon hovissa, kunnes saa tietää
todellisen taustansa ja lähtee Siinain erämaahan elääkseen elämäänsä
heprealaisten kanssa. Heprealaisten jumala kuitenkin puuttuu tapahtumien
kulkuun antaen Moosekselle tehtävän vapauttaa kansansa Egyptin
pakkosiirtolaisuudesta. Näin alkaa exodus, lähtö Egyptistä, ja sen
moninaiset ihmeelliset vaiheet.

DreamWorks -yhtiössäkin ollaan siis huomattu hyödyntää Raamatusta löytyviä
hyvän tarinan aineksia: jännitystä, seikkailua, väkivaltaa ja erotiikkaa,
henkeäsalpaavista ihmeteoista ja satumaisista kertomuksista puhumattakaan.
Egyptin prinssissä näistä aineksista yritetäänkin ottaa kaikki irti, joten
nyky-Hollywoodille ominaiseen tyyliin puolitoistatuntinen on ladattu
täyteen ylitsevuotavaa mahtipontisuutta, sentimentaalisuutta ja visuaalista
näyttävyyttä. Kiitosta elokuvalle voi kuitenkin antaa huomion
kiinnittämisestä kuvituksen historialliseen autenttisuuteen, esim.
kuninkaalliset on kuvattu muinaisten egyptiläisten seinäkuvituksista
tunnettuun tyyliin, eikä egyptiläisistä ole yritetty tehdä valkoihoisia.
Olkoonkin että joka käänteessä luikautettavat latteat laulut antavat
piirtäjille mahdollisuuden päästää mielikuvituksensa ja taiteellisen
lahjakkuutensa lentoon, käy ainakin aikuiskatsojaa ennen pitkää
puuduttamaan, sillä vain  väreistä ja viivoista lattealla pinnalla
koostuvien henkilöhahmojen tunteiden ilmaisut eivät varsinkaan lähikuvissa
onnistu saamaan katsojaa eläytymään. Elokuvan visuaalisesti
innovatiivisimmassa kohtauksessa egyptiläiset hieroglyfi- ja
seinämaalaukset heräävät eloon. Tosin Hollywood-elokuvien tavan mukaan
tällainen konventioista poikkeaminen on kuitattu kohtauksen
osoittautumisella uneksi.

Jo alkuteksteissä uskovaista katsojaa varoitetaan  elokuvan tekijöiden
ottaneen joitain taiteellisia vapauksia Raamatun tapahtumien tulkinnassa,
mutta  elokuvasta kuitenkin välittyvän Raamatun sisältö ja arvot. Tästä
varmaankin johtuu, että piirrossankari-Mooseksella ei olekaan Raamatusta
tutun Mooseksen puhevikaa ja että Mooseksella ja tulevalla faaraolla
Ramseksella on kyyneleet herauttavan läheinen  veljessuhde, vaikkei
Raamattu annakaan ymmärtää että nämä kaksi olisivat koskaan edes tavanneet
toisiaan. Liiemmin ei pakanakatsojallekaan elokuvan uskonnollinen aiheisto
kuitenkaan pistä silmään, sillä katsojamäärien maksimoimiseksi elokuva on
tehty mahdollisimman poliittisesti korrektiksi ja harmittomaksi, niin että
lipputuloja varmasti heruisi sekä kristityiltä, juutalaisilta että
muslimiyleisöiltä, joille kaikille Mooses on pyhä mies. Täysin ei
tavoitteessa ole kuitenkaan onnistuttu, elokuva kun rikkoo heti
alkajaisiksi monissa muslimimaissa noudatettua käytäntöä, jonka mukaan
elävien olentojen -varsinkin kunnioitettavien profeettojen- esittäminen
kuvin on kiellettyä. Niinpä Egyptin prinssi onkin jäänyt sensuurin kynsiin
ainakin Malediiveilla.

Jos haluttaisiin ajatella kauniisti, voisi elokuvan nähdä luovan hyvää
tahtoa ja yhteneväisyyttä eri uskontojen välille tai nostavan esiin
Raamatun sisältöä nykypäivän tapakristillisyyden aikana. Kuitenkin viime
kädessä elokuvan loihtiessa silmiemme eteen sellaisia asioita, joita olemme
tottuneet kohtaamaan vain elokuvissa tai kirjoissa, on Raamatun tarina
lopulta palautettu puhtaasti legendaksi ja saduksi. 

Egyptin prinssi (The Prince of Egypt)
ohjaus: Brenda Chapman, Steve Hickner, Simon Wells