Fundamentalismia on pinnallisesti pidetty hulluuteen verrattavissa olevana fanaattisuutena. Fundamentalismin, kuten hulluudenkin luonteeseen kuuluu, että niitä ovat muut emme me. Kuitenkin fundamentalismia voi jossain muodossa esiintyä kaikissa maailmankatsomuksissa. Fundamentalistista maailmankatsomusta ja mielenterveyttä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Toisaalta fundamentalismin omaksumiselle on olemassa tiettyjä psyykkisiä edellytyksiä ja puolestaan sen omaksumisella psyykkisiä seurauksia. Tässä kirjoituksessa tarkastelen fundamentalistista maailmankatsomusta yleisellä tasolla ja erityisesti sen mielenterveyden suhdetta. Kirjoitukseni toisessa osassa käsittelen lähemmin meidän aikamme erilaisia fundamentalismeja, kuten ekouskonnollisuutta.

Fundamentalismilla on aiemmin tarkoitettu kirjaimelliseen raamatuntulkintaan perustuvaa oppia, joka syntyi protestanttisen kirkon piirissä. Itse käytän fundamentalismia laajemmin tarkoittamaan maailmankatsomuksissa esiintyviä tiettyjä piirteitä. Alun perin fundamentaalinen pohjautuu latinan kieleen ja tarkoittaa perustavaa laatua olevaa, kaiken perustana olevaa. Fundamentalistista maailmankatsomusta voidaan pitää luonteeltaan ehdottomana, kompromissittomana sekä äärimmäisen, puhtaan ristiriidattoman totuuden omaavana. Fundamentalismi kieltäytyy avoimesta vuoropuhelusta ympäristönsä kanssa.

Fundamentalistiset maailmankatsomukset eivät kehity tyhjiössä, yksinäisen ajattelun myötä, vaan vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tekijöiden kanssa. Fundamentalismin ymmärtäminen pelkästään psykologisena ilmiönä olisi epähistoriallinen ja rajoittunut jättäessään huomioimatta ne yhteiskunnalliset olosuhteet, joissa yksilön kehittyvä maailmankatsomus saavuttaa fanaattisia ja autoritaarisia piirteitä.

Epävarmuuden aika

Länsimaisen ihmisen syvintä sisäistä kamppailua käydään oman itsen määrittelyssä suhteessa yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Nyt voimakas paine ajaa ihmistä kohti kuviteltua yksilöllisyyden unelmaa - vapautta. Uusliberalistisen talouden myötä yksilöllisyyden ideologiset ilmentyvät muokkaavat mieltämme. Sisäisen sankaruuden tavoittelu on monien kohdalla johtanut elämän mielekkyyden katoamiseen. Toisaalla on sittenkin pyrkimys jonkinlaiseen yhteisöllisyyteen. Puhutaan paljon verkostoitumisesta ja perustetaan vaikka sinkkuklubi.

Paradoksi on siinä, että tähänastisten yhteisöllisyyden muotojen historia on katkennut. Tämä tilanne on luomassa uuden fundamentalismin nousun näköalan. Ne aiemmat yhteisöllisyyden muodot, joissa on voinut opetella yhdessä olemista ja vastuuta, sekä rakentaa maailmankatsomustaan ovat joko kadonneet tai voivat huonosti. Sanotaan, että perheet ja hyvinvointiyhteiskunta voivat huonosti. Suuret aatteet, työväenliike mukaan luettuna ovat kadonneet. Työpaikat ovat kadonneet ja lopuista työntekijöistä tehdään yrittäjiä. Itsenäisen isänmaan ja luonnon kohdalla tilanne ei ole paljon parempi.

Jatkuva epävarmuus on sietämätön olotila. Vääjäämättä se synnyttää ahdistuneisuutta ja pelkoa. Myöhemmin tulee syyllisyyden taakka. Henkilökohtaisen katastrofin uhkaa ei voi loputtomasti paeta kuluttamiseenkaan. Tässä vaiheessa sielu antaa sille, joka jakaa hernekeittoa.

Katastrofin uhka

Fundamentalistisen maailmankatsomuksen kehittymisen edellytyksenä on koettu katastrofin uhka, jolloin elämänhallinta ei ole enää mahdollista. Tapahtuu henkinen taantuminen ja samalla puolustautuminen uhkaa vastaan. Ihmisen moraalin primitiivinen ydin, julma ja kova, nousee esiin vaatimaan kuria ja järjestystä kaaokseen. Puolustautumisesta seuraa ehdottomuus ja joustamattomuus. Ihmisen fantasia maailmassa kyse on todella elämästä ja kuolemasta. Periksi antaminen merkitsee kaiken menettämistä, tuhoutumista. Käsitys oman maailmankatsomuksen tehtävästä ja merkityksestä koko maailman kohtalon kannalta vääristyy. Tätä ylläpidetään jyrkän musta-valkoisen ajattelun tukemana. Kaikki pahuus heijastetaan muihin. Fundamentalistinen maailmankatsomus johtaa säilyäkseen eristäytymiseen ympäristöstä. Muutoksen kohteena on ainoastaan yksilön persoona, ei ympäröivä yhteiskunta.

Kenen tragedia?