Uskonnonvapauskamppailu armeijassa jatkuu
kimmo / 5.10.2015
Uskomaton-lehti on viime vuosina seurannut uskonnonvapauden ongelmia ja kehitystä Puolustusvoimissa, jossa sotilaspapisto käy Kirkkohallituksen tuella sinnikästä viivytystaistelua uskonnonvapauden laajentumista vastaan. Kesän korvilla yksi taistelu ratkesi ristiriitaiseen tulokseen, mutta kamppailu Intin ihmisoikeuksien kehittämisen puolesta jatkuu. Tämä case kuvastaa uskonnonvapaustyön luonnetta laajemminkin. Heinäkuussa 2015 tuli vihdoin voimaan eduskunnan oikeusasiamiehen päätökseen (2013) perustuva uudistus. Varusmiesten ei ole enää […]

Uskomaton-lehti on viime vuosina seurannut uskonnonvapauden ongelmia ja kehitystä Puolustusvoimissa, jossa sotilaspapisto käy Kirkkohallituksen tuella sinnikästä viivytystaistelua uskonnonvapauden laajentumista vastaan. Kesän korvilla yksi taistelu ratkesi ristiriitaiseen tulokseen, mutta kamppailu Intin ihmisoikeuksien kehittämisen puolesta jatkuu. Tämä case kuvastaa uskonnonvapaustyön luonnetta laajemminkin.

Heinäkuussa 2015 tuli vihdoin voimaan eduskunnan oikeusasiamiehen päätökseen (2013) perustuva uudistus. Varusmiesten ei ole enää pakko osallistua uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, kun ev.lut. kirkon jäsenten ”palveluvelvollisuus” osallistua niihin poistui. ”Pakkouskonnon” poistuminen tulee perusoikeuksien valossa 20 vuotta myöhässä, todettiin Vapaa-ajattelijain julkaisemassa kommentissa.

Kasarmien kulttuurissa onkin muutostarpeita, sillä uskonnollisella painostuksella on pitkät perinteet ja vahva asema. Valitettavasti sen jatkumisesta on jo saatu merkkejä. Katsomusvapauden vaihtoehtojen selvittäminen ”ensimmäisellä oppitunnilla” on edelleen sotilaspappien käsissä, vaikka he ovat juuri siinä asemansa vuoksi jäävejä. Asenneongelmia puolestaan kuvaa, että kenttäpiispa nimitti lehtihaastattelussa Kainuun prikaatin kenttähartaudesta pois jääviä ”uskontoallergisiksi”. Hän rehenteli sillä, että ”uskontoallergisia” oli Kajaanissa sillä kertaa ollut vähän.

Kun Nuorisobarometri 2014:n mukaan nuorista yli puolet sanoo olevansa ”ei-uskonnollisia” ja vajaa neljännes ”uskonnollisia”, kulttuurinen tilanne kasarmeillakin voi muuttua, mikäli varusmiesten valinnanvapauden toteutumista ei häiritä henkilökunnan taholta uskonnollisella painostuksella. Elokuussa 2015 tuli taas jopa Kaartin pataljoonassa esiin, että armeija pitää etusijalla uskonnollista sotilasvalaa (joka annetaan ”kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan silmien edessä”) ja väheksyy ”kunnian ja omantunnon kautta” annettavaa sotilasvakuutusta.

Vapaa-ajattelijat ovat esittäneet sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen yhdistämistä kaikille yhteiseksi vakuutukseksi samaan tapaan kuin oikeudessa todistajan vala ja vakuutus on yhdistetty (tulee voimaan 2016 alusta). Kun puolustusvoimain ylipäällikkökin antaa ”vain” vakuutuksen virkaan astuessaan, sellaisen pitäisi riittää alokkaille ja henkilökunnalle.

Ristiriitainen muutos

Uskonnonvapauden uudistus armeijassa jäi kesällä 2015 puolitiehen. Pääesikunnan keväällä antama käsky vesitti Puolustusministeriön työryhmän vuoden alussa tekemän ehdotuksen siirtää uskonnolliset tilaisuudet päivän palveluajan ulkopuolelle, rinnasteiseksi harrastustoiminnalle. Vapaa-ajattelijat, jonka edustajaa kuultiin työryhmässä, tuki tätä uudistusesitystä.

Kirkkohallituksen painostuksesta ministeri Haglund jätti kuitenkin antamatta tällaisen ministeriön ohjeen Puolustusvoimille. Niinpä sitten Pääesikunnan ilman ohjetta antaman käskyn mukaan vain iltahartaudet rinnastetaan harrastustoimintaan, mutta varusmiesten päiväohjelmaan voi yhä sisältyä alku-, loppu-, joulu- ja pääsiäisjumalanpalveluksia.

Jumalanpalveluksille on tosin tulossa vaihtoehdoksi tunnustukseton tilaisuus. Vapaa-ajattelijain mielestä ei-uskonnolliset tilaisuudet joukko-osastoissa tulee tehdä miellyttäviksi, rennoiksi ja henkistä viihtyvyyttä tukeviksi, asianmukaisiksi ja vetovoimaisiksi vaihtoehdoiksi ”kirkkokäynneille”. Kitarat mukaan. Järjestelyvastuuta tällaisesta tilaisuudesta ei pidä osoittaa sotilaspapille, joka on samaan aikaan toisaalla, pitämässä omaa uskonnollista tilaisuuttaan.

Toinen muutos koskee aiempia ”kirkollisen työn” oppitunteja, joille oli vaihtoehtona käytännössä huonosti järjestettyä etiikan ja elämänkatsomustiedon opetusta. Nyt ”sotilaspappien oppitunneille” osallistuvat kaikki varusmiehet, mutta ”niillä ei käsitellä tunnustuksellisia asioita eivätkä ne sisällä julistuksellisia elementtejä”.

Ministeriön työryhmä tarkasteli sodan ja rauhan eettisten kysymysten opetusta laajemmin. Vapaa-ajattelijat vaativat sen moniammatillista toteutusta sekä uskonnottomien henkisen tuen asiantuntijoiden palkkaamista. Varusmiesten opetukseen, kriisien, traumojen ja kuoleman kohtaamiseen sekä henkiseen tukeen tarvitaan psykologista ja lääketieteellistä asiantuntemusta. Kun Pääesikunnan käsky mainitsee nyt vain sotilaspappien oppitunnit, monipuolista tarkastelua vaativan aiheen opetus delegoidaan edelleen kokonaan sotilaspapeille. Erikoista ja ongelmallista uskonnonvapauden ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta on, että ”ensimmäisen oppitunnin” pitää sotilaspappi. Vaikka sotilaspastori sanallisesti esittelisikin asian ”puolueettomasti”, hän on jäävi koskien varusmiesten valintoja sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen välillä sekä jumalanpalveluksen ja sille vaihtoehtoisen tilaisuuden välillä – koska hän on uskonnollisen vaihtoehdon toteuttaja virka-asemansa puolesta.

Julkinen poistuminen paraatikatselmuksesta

Ankarinta kritiikkiä Pääesikunnan päätökseen on Vapaa-ajattelijain liitto kohdistanut paraatijumalanpalveluksia koskevaan uuteen ja eriskummalliseen järjestelyyn. Sen mukaan varusmiehet, jotka paraatikatselmuksessa eivät osallistu siihen liitettävään jumalanpalvelukseen, joutuvat poistumaan paikalta kesken paraatikatselmuksen. Tämä toteutetaan paraatia seuraavan yleisön ja tv-kameroiden edessä.

Järjestely on kelvoton. Uskonnonvapauteen kuuluu myös yksityisyyden suoja, mistä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöskin. Sen mukaan julkisen vallan ei tule järjestää tällaista tilannetta, jossa yksilö joutuu vasten tahtoaan käytöksellään tuomaan julki suoraan tai välillisesti oman uskonnollisuutensa tai uskonnottomuutensa. Poistuminen muodosta ison yleisön edessä tuo asian julki kohtuuttomalla tavalla.

Uskonnottomien tulee saada osallistua paraatikatselmukseen ja paraatiin. Ongelman ratkaisu on, ettei paraatikatselmukseen ja paraatiin sisälly uskonnollisesti tunnustuksellista hartausosuutta. Jos sellainen tapahtuman yhteydessä on, se voi olla ennen varsinaista paraatikatselmusta. Silloin itse paraatia seuraamaan tulleen yleisönkään ei tarvitsisi vasten tahtoaan osallistua jumalanpalveluksen seuraamiseen.

Nyt päätetty tilanne sotilasparaateissa rikkoo varusmiesten, sotilaiden ja paraatiyleisön uskonnonvapautta, oikeutta olla osallistumatta jumalanpalvelukseen. Vapaa-ajattelijain liitto on päättänyt tehdä kantelun Pääesikunnan päätöksistä, erityisesti paraatihartauksia koskevasta kelvottomasta menettelystä sekä eettisen oppituntien ja varsinkin ensimmäisen oppitunnin määräämisestä sotilaspapistolle. Toiminta uskonnonvapauden puolesta jatkuu.


Uskonnonvapauden ”pitkä marssi”

Puolustusvoimien uskonnonvapauteen tuli heinäkuun 2015 saapumiserälle muutoksia johtuen eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksestä 30.12.2013. Vaiheet Pääesikunnan käskyyn kertovat uskonnonvapauden laajentamisen vastustuksesta armeijassa.

Oikeusasiamies totesi vuoden 2013 päätöksessään kitkerään sävyyn, että hänen jo vuonna 2010 antamansa välipäätöksen linjausta ei ollut alkuunkaan toteutettu.

Vapaa-ajattelijain liitto esitti, että armeijan vastahangan vuoksi uudistuksen toteuttamiseen tarvitaan poliittista ohjausta. Näin kävikin, ja asiaa käsiteltiin myös eduskunnan puolustusvaliokunnassa.

Puolustusministeri Carl Haglund asetti Puolustusministeriön työryhmän valmistelemaan Puolustusvoimain tarvitsemaa uudistusta. Työryhmä kuuli Vapaa-ajattelijain edustajaa kesällä 2014. V

uoden 2015 alussa työryhmä jätti vihdoin esityksensä, jossa oli hyviä ja huonoja kohtia. Kirkon jäsenten osallistumispakon purkamisen lisäksi hyvä esitys oli uskonnonharjoituksen siirtäminen – paraateja lukuun ottamatta – pois päiväohjelmasta vapaa-aikaan niin, että se rinnastettiin harrastustoimintaan.

Kirkkohallituksen lausunnossa vastustettiin jyrkästi uskonnonharjoituksen poistamista päiväpalveluksesta ”uskonnonvapauden vastaisena”. Lisäksi paheksuttiin Vapaa-ajattelijain liiton kuulemista koko asiassa.

Puolustusministeri Haglundilla meni keväällä 2015 ”pupu pöksyyn” eikä hän saanut annettua vähemmistön uskonnonvapautta parantavaa Puolustusministeriön ohjetta armeijalle.

Pääesikunta antoi loppukeväästä 2015 ”omin päin” käskynsä, jonka mukaan toimittiin heinäkuussa aloittaneiden kanssa. Eräitä ”pakollisia” parannuksia lukuun ottamatta se noudattaa pitkälti kirkon ja kenttäpiispan toiveita. Asian käsittely jatkuu laillisuusvalvojien saamien uusien kanteluiden pohjalta.

Esa Ylikoski

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri ja Ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen, ja on kuultavana asiantuntijana Puolustusministeriön työryhmässä sekä eduskunnan puolustusvaliokunnassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *