Opettajakolmikko vaatii yhteistä katsomusainetta kansalaisaloitteella
kimmo / 5.10.2015
Pitäisikö kouluissa järjestää kodin uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon sijaan kaikille yhteistä katsomusopetusta? Vapaa-ajattelijain liitto pitää tämän hetken tärkeimpänä tavoitteenaan elämänkatsomustiedon sallimisen kaikille, mutta Vapaa-ajattelijat eivät toki ole ainoita jotka haluavat uudistaa katsomusopetusta. Koko järjestelmän uudistamista ehdottaa elokuussa nimienkeruun aloittanut kansalaisaloite otsikolla “Kaikille yhteinen katsomusaine peruskouluihin“. Tapasimme aloitteen vireillepanijat elokuussa juuri ennen nimienkeruun alkua selvittääksemme mistä […]

image001Pitäisikö kouluissa järjestää kodin uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon sijaan kaikille yhteistä katsomusopetusta? Vapaa-ajattelijain liitto pitää tämän hetken tärkeimpänä tavoitteenaan elämänkatsomustiedon sallimisen kaikille, mutta Vapaa-ajattelijat eivät toki ole ainoita jotka haluavat uudistaa katsomusopetusta.

Koko järjestelmän uudistamista ehdottaa elokuussa nimienkeruun aloittanut kansalaisaloite otsikolla “Kaikille yhteinen katsomusaine peruskouluihin“. Tapasimme aloitteen vireillepanijat elokuussa juuri ennen nimienkeruun alkua selvittääksemme mistä aloitteessa oikein on kyse. Aloitteen on laittanut liikkeelle kolme opettajaa joista haastateltavanamme olivat luokanopettajat Ritva Hujanen ja Eeva Suhonen. Ryhmän kolmas jäsen on äidinkielenopettaja Teemu Salo.

Tarve yhteiselle katsomusaineelle on tekijöiden mukaan lähtenyt koulun arjesta: oppilaiden jakoa eri opetusryhmiin uskontotunnin ajaksi on vaikea ymmärtää. Moraalisten ja eettisten kysymysten käsittelyn pitäisi tapahtua omassa tutussa luokassa koska varsinkin pienten oppilaiden erottelu eri ryhmiin luo turhia jännitteitä. Hujasen mukaan yhteisellä aineella voitaisiin välttää ennakkoluuloja ja asenteellisuutta kaikenlaista erilaisuutta kohtaan. Suhosen mukaan oman luokan oppilaiden keskenään kokemaa turvallisuus ja yhteenkuuluvuus tulisi hyödyntää juuri vaikeista kysymyksistä puhuttaessa.

Yli kymmenen eri katsomusaineen pyörittäminen koulussa alkaa tuntua jo opettajien arjessa. “Onko mitään järkeä ladata sellaista määrää huomiota ja turhaa energiaa oppiaineeseen jota on yksi vuosiviikkotunti ja jonka pitäisi olla kivaa ja mukavaa ja kasvattavaa?“ ihmettelee Hujanen. Myös lain monimutkaisuus aiheuttaa kirjavia käytäntöjä ja erilaisia tulkintoja. Tekijät myös kyseenalaistavat valtion roolin ihmisten katsomusten kirjanpitäjinä. Väestörekisteristä koululle tuleva tieto oppilaan katsomuksesta on kyseenalainen käytäntö joka voitaisiin välttää luopumalla uskonnollisesta jaottelusta.

Aloite on uskonnollisissa yhteisöissä otettu vastaan epäilevin mielin. Aloitteen tekijät on koettu jossain määrin uskontojen vastaisiksi vaikka heidän mukaansa on kyse juuri päinvastaisesta: uskonnot halutaan kutsua saman pöydän ääreen pohtimaan mielummin sitä mikä meitä kaikkia yhdistää kuin sitä mikä erottaa. Pohjimmiltaan kyse on myös rajanvedosta koulujen ja uskontokuntien välille. Jokaisella on oikeus omaan katsomukseen, mutta onko sen katsomuksen ylläpito koulun tehtävä, vai olisiko se enemmän uskonyhteisöjen tehtävä, kysyy Hujanen.

Kokeiluja meillä ja muualla

Vuoden 2014 Uskomaton-lehdessä julkaistiin artikkeli Ruotsin uskontotiedon opetuksesta, jossa Camilla Grepe raportoi liiallisesti kristinuskoon painottuvan yhteisen katsomusaineen ongelmista. Hujanen kertoo myös esimerkin Norjan kouluista joissa katsomusaineen sisältö oli jaettu 30 % osuuksiin: kristinusko, muut uskonnot ja moraali ja etiikka. On hyvä olla tietoinen näiden mallien ongelmista jotta ne voidaan välttää mikäli katsomusaineen valmisteluun Suomessa ryhdytään. Sisällön valmisteluun tekijät toivovat mahdollisimman laajapohjaisen joukon näkemyksiä.

Myös nykyinen elämänkatsomustieto sisältää paljon eettistä ja moraalista pohdintaa mutta myös jonkin verran muihin uskontoihin tutustumista. Suoraa rinnastusta elämänkatsomustiedon ja yhteisen katsomusaineen välille aloitteen tekijät kieltäytyvät tekemästä. Tavoitteena on suunnitella uusi aine puhtaalta pöydältä eikä niinkään perustaa sitä minkään edeltävän opetussuunnitelman tai oppiaineen päälle.

Eräät yksityiskoulut ovat ottaneet varaslähdön katsomuskasvatukseen ja ryhtyneet jo nyt opettamaan yhdistetyissä opetusryhmissä uskontoa ja elämänkatsomustietoa. Kulosaaren yhteiskoulu ja Helsingin Eurooppalainen koulu ovat mielenkiintoisia koelaboratorioita joissa yhteisen katsomusaineen mielekkyyttä voidaan arvioida. Helsingin Yliopiston tutkijat Saila Poulter ja Vesa Åhs ovatkin jo tehneet alustavaa tutkimusta jonka mukaan suurin osa oppilaista kokee yhteisen oppiaineen hyväksi. Pääkaupunkiseudun Ateistit ry teki kantelun Kulosaaren koulun yhteisopetuksesta keväällä 2013 kun yhteisopetusta vasta suunniteltiin, mutta kantelu ei tuolloin johtanut toimenpiteisiin koska opetusta tuolloin vasta valmisteltiin.

Kritiikkiä ja kannatusta

Yhteinen katsomusaine on saanut joiltain uskonnottomilta kriittisen vastaanoton koska uskontoa pakkosyötetään joissain kouluissa jopa siinä määrin että syntyi tarve kantelupukki.fi-sivustolle joka jakaa oppilaiden uskonnonvapauden kannalta tärkeää tietoa, ja ohjaa tarvittaessa tekemään aluehallintovirastoon kantelun kurittomista kouluista. Kuinka yhteinen katsomusaine helpottaisi yhtään tilannetta? Suhonen vastaa: “Sittenhän se vasta on helpompaa. Sitten opettajakin tajuaa että siellä ovat kaikki niin sieltä herkemmin tulee esimerkiksi huoltajien valituksia. Mä luulen että kaikki herkistyy siinä tilanteessa.”

Aikataulun suhteen ei ole hoppua. Tuorein opetussuunnitelma astuu voimaan vasta vuonna 2016 ja on voimassa vielä hyvän aikaa. Nyt tekeillä oleva katsomusaine ei tulisi kouluihin vielä tällä vuosikymmenellä vaan aikaisintaan 20-luvulla. Tulevat luokanopettajat olisivat jo valmiita ottamaan katsomusaineen vastaan. Aloitteen tekijöiden mukaan kyselytutkimus opettajaopiskelijoiden keskuudessa paljasti että peräti 95% kannatti yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä.

Tuekseen aloite on saanut jo useita poliittisia järjestöjä: Demarinuoret, Vasemmistonuoret, Svensk Ungdom, Vino ja Piraattipuolue. Luterilainen kirkko ei ole virallista kantaansa ilmaissut, mutta kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo on Sana-lehdelle ilmaissut vastustavansa aloitetta. Helsingin ortodoksinen seurakunta on ilmoittanut vastustavansa aloitetta koska nykyinen malli takaisi vähemmistöjen oikeudet parhaiten.

Yhteinen oppiaine tarkoittaisi varmasti sitä että kaikki osapuolet joutuvat antamaan periksi hieman. Kukin joutuisi tinkimään hieman oman katsomuksensa erinomaisuudesta, jotta muut katsomukset voidaan kohdata yhdenvertaisina saman luokkahuoneen sisällä. On ymmärrettävää että syrjittyjen vähemmistöjen edustajat eivät ole varauksettomasti valmiita luopumaan oman katsomuksen opetuksesta kouluissa. Pelko ja epäluottamus muita kohtaan saavat jotkut epäröimään aloitteen mielekkyyttä. Paholaisen asianajaja kysyisi: onko pelko yhteistä katsomusainetta kohtaan seurausta nykyiseen opetukseen sisäänrakennetusta ryhmien vastakkainasettelusta?

Kimmo Laine

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *