Silvia Modig
kimmo / 8.10.2013
Silvia Modig on Vasemmistoliiton kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Helsingissä, tuttu suurelle yleisölle televisio- ja radiojuontajana. Modigilla on vuosien kokemus myös kansalaisjärjestötoiminnasta, tällä hetkellä hän on Oranssi Asunnot Oy:n hallituksen jäsen. Haastattelen häntä työhuoneellaan Eduskunnan Pikkuparlamentissa, etukäteen tietämättä hänen tarkkaa kantaansa uskontokysymyksiin. 1. Maailmankatsomuksen synty, veriletut. Aloitetaan kronologisesti. Miten kotikasvatus ja koulu, maailmankatsomushistoria? Minähän olen uskovaisen kodin kasvatti, […]

Silvia Modig on Vasemmistoliiton kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Helsingissä, tuttu suurelle yleisölle televisio- ja radiojuontajana. Modigilla on vuosien kokemus myös kansalaisjärjestötoiminnasta, tällä hetkellä hän on Oranssi Asunnot Oy:n hallituksen jäsen. Haastattelen häntä työhuoneellaan Eduskunnan Pikkuparlamentissa, etukäteen tietämättä hänen tarkkaa kantaansa uskontokysymyksiin.

1. Maailmankatsomuksen synty, veriletut.

Aloitetaan kronologisesti. Miten kotikasvatus ja koulu, maailmankatsomushistoria?

modig

Minähän olen uskovaisen kodin kasvatti, äiti on helluntailainen. Se on vaikuttanut hirveästi, sen takia mä olen vasemmistolainen, koska olen saanut uskonnollisen kasvatuksen…tarinat ja sanomat on aika samoja molemmissa. Kun kerroin sukujuhlissa – paikalla sekä äidin kristillisdemokraattinen että isän RKP:läinen suku – että lähden kunnallisvaaleihin ehdolle, alkoi iloinen puheensorina, että minkä puolueen ehdokkaana? Vastasin että Vasemmistoliiton, ja sitten oli ihan hiljaista..miten voikin olla hiljaista kahdella kielellä.

En nähnyt vasemmistolaisuudessa ja uskonnossa ristiriitaa, mieti nyt Raamatun sanomaa: Pidä lähimmäisistä huolta, maksa kymmenykset. Se on sama kuin että reilulla progressiivisella verotuksella pidetään toisistamme huolta. Helluntailaiset on hirveän jyrkkiä ajatuksissansa, siitä tuli selvä käsitys oikeasta ja väärästä, harmaan sävyjä ei ollut kauheasti.

Onko nyt sitten niin, että oma uskonnollisuus ei ole täysin häipynyt, et ole mikään ateisti?

Mulla on hirveän vähän tarvetta määritellä itseäni. En usko mihinkään, mutta tavallaan uskon kaikkeen. Mistä mä voin tietää? En koe itseäni kristityksi. Jos pitäisi valita, ehkä ennemmin määrittelisin itseni ateistiksi. Sun pitää olla aika varma asiastasi, jos sanot että olet ateisti, eikö niin?

Saiko maailmankatsomuksesi kehittyä kouluaikana rauhassa, vai tuntuiko, että jotain tuputettiin?

Eiköhän jokainen ole helluntaiseurakunnassa jonkinlaista tuputtamista kokenut! Mutta sitten olen käynyt suomenruotsalaiset peruskoulut, sehän on mitä hienoin laitos. Siellä opetetaan – mun kokemuksen mukaan enemmän kuin suomenkielisellä puolella – ajattelemaan ja puhumaan, käyttämään retoriikkaa. Siellä sai hyvät ainekset ajatella joka suuntaan näitä asioita.

Uskonnonopetus, sehän oli ihan päätöntä, mun piti hakea kotoa lappu, että pääsin opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Minusta ET oli uskontoa hyödyllisempi ja mielenkiintoisempi, kyllähän minä jo pyhäkoulun perusteella osasin tämän yhden tarinan. Piti erikseen pyytää lappu, se vähän riippuu mestasta, mutta onhan se päätöntä. ET:hen pääsemisen pitäisi olla täysin neutraalia.

ET oli ihan hiton hyvä. Siellä käytiin läpi kaikki eri uskonnot, pohdittiin moraalikäsityksiä eri näkökulmista. Uskonnottomuutta ei tyrkytetty ainakaan meillä. Prometheus- tai rippileiriä en käynyt kun olen helluntailainen.

Mun ensimmäinen kokemus siitä, että äitini on helluntailainen oli se, että verilettupäivänä koulussa mä sain pinaattilettuja. Kun kysyttiin, vastasin että "mun äidin uskonnon takia". Ajattelin jo silloin pienenä, että todella outo vastaus. Ei kotona selitetty miksi, se oli vaan niin.

Jossain kohtaa tulee se raja vastaan, että nyt tulet sille alueelle jossa ei mun ajatuksiani määräillä.

Kun apulaisoikeusasiamies linjasi, että yhden virren laulaminen koulujuhlassa ei ole uskonnonharjoittamista, missä se raja sitten oikein menee?

Riippuu siitä miten sen itse kukin kokee. Mä ahdistun ihan eri kohdassa kuin joku muu, mullehan on joskus tuputettu sitä helluntailaisuutta. Jossain kohtaa tulee se raja vastaan, että nyt tulet sille alueelle, jossa ei mun ajatuksiani määräillä.

Mä en tajua miksi asioista tehdään niin helvetin vaikeita nykyisin. Miksei niiden pentujen kanssa voi puhua, miksei niiltä voi kysyä: mitä te haluatte ja mitä mieltä olette?

Koulunhan pitäisi olla täysin neutraali. Uskonnot ja muut, niiden pitäisi olla koulun ja työajan ulkopuolella. Ajattele, että tämänkin Pikkuparlamentin on joku pappi käynyt siunaamassa. Vihreiden Irina Krohn oli yksinään vastustanut sitä, sanonut: "Mitä sä tulet mun työhuonetta siunaamaan, kun et mun ystäviä siunaa avioliittoon"? Eikö oo aika makee mimmi?

Ala-asteen uskonnonkirjathan eivät edes yritä olla tunnustuksettomia, neuvotaan että rukoilemalla saa yhteyden taivaaseen ja muuta…

Mun sukulainen on ala-asteella luokanopettajana, vahvasti uskovainen ihminen. Hän kysyi, että mistä ihmiset on saaneet tällaisen edes päähänsä, että uskonnonopetus nyt yhtäkkiä olisi tunnustuksetonta? Opetus on historiaa niin kauan kuin puhutaan jostain Jeesus-nimisestä kaverista Nasaretissa. Mutta sitten kun sanotaan että Jeesus on Jumalan poika, siinä se muuttuu tunnustukselliseksi.

Hän sanoi minusta hyvin, että miksi nyt oltaisiin tunnustuksettomia, kun muutkin uskonnot opetetaan tunnustuksellisuuden kautta?

Pitäisikö opetus järjestää jotenkin niin, että se olisi käytännössä tunnustuksetonta?

Koulun pitäisi olla katsomuksellisesti neutraali. Mitä jos olisi yksi yhteinen aine, jossa tutustuttaisiin eri uskontojen tarinoihin, ja mistä ne tulevat? Niillähän on valtavia kulttuurillisia ja historiallisia vaikutuksia. Tähdättäisiin siihen, että jokainen pohtisi itse.

Suomessa on kuitenkin hitosti uskonnonopettajia, pitäisikö heidän sitten jäädä työttömiksi tai kouluttautua uudelleen…?

Kouluttautua uudelleen.

 

2. Uskonto istuu tiukassa. Pakanakyltti mielessä.

silvia

Katsotaanko vasemmistolaista uskovaa jotenkin kieroon?

Ei mun mielestä. Ne meistä, jotka ovat kirkossa aktiivisia, tulee kyllä jotenkin varovasti asian kanssa esiin. Esimerkiksi Eila Tiainen Jyväskylästä lähti politiikkaan, kun hermostui tyystin Päivi Räsäsen homopuheisiin. Hän marssi paikalliseen Vasemmistoliittoon ja sanoi, että haluaa asettua seurakuntavaaleihin ehdolle. Heillä ei ollut ikinä tainnut olla ketään seurakuntavaalien listoilla ja Eila pääsi läpi hirveällä äänimäärällä.

Jos seurakuntalainen hermostuu jonkun Päivi Räsäsen puheista, pitäisikö heti erota kirkosta vai…?

Ei mun mielestä. Vaikka en itse kirkkoon kuulu, se on tärkeä instituutio tässä yhteiskunnassa ja tekee myös paljon hyvää. Esimerkiksi Herttoniemen kirkkoherra kerran vuodessa pesee omin käsin ne Hertsikan metsien miehet ja vaihtaa niille puhtaat vaatteet.

Silloin kun oli nämä Päivi Räsäsen homopuheet, monet tuli esiin puolustaakseen minua homona ja vastalauseena erosi kirkosta. Mä olin vähän silleen, että älkää erotko sieltä vaan menkää äänestämään seurakuntavaaleissa.

Mitä mieltä olet tästä kirkon lapsikastesysteemistä? Jotkut ajattelevat, että toisaalta pään kasteleminen ei tee pahaa.

No ei se tee pahaa, mutta toisaalta meillä on nettisivuja kuten Eroakirkosta.fi, eli kyllä se melko pitkän sitoumuksen aiheuttaa. Miten voi panna ihmisen liittymään mihinkään, ennenkuin se voi itse sanoa mitä se haluaa? Tässä kohtaa helluntailaiset, usko tai älä, on fiksumpia: ihminen menee kasteelle vasta sitten, kun itse päättää. Yleensä teini-iässä. Silloin käyt läpi sen pohdinnan, haluanko olla mukana tässä. Silloin mä olin ymmärtänyt lähteä pois sieltä. Mutta on se minusta paljon järkevämpää.

Ei helluntailaisuudesta erkaantuminen ole niin vaikeaa kuin vaikka lestadiolaisuudesta. Mutta sitä tietää ottavansa riskin: kun on pienestä asti hoettu, että joudut helvettiin jos teet syntiä. Se istuu niin tiukassa, että kun koulussa opettaja puhuu evoluutiosta, alkaa mielessä välkkymään kyltti: "pakana, pakana"… Kesti tosi pitkään päästä eroon sellaisesta.

Jos pienestä pitäen on toitotettu uskontoa, se istuu tosi tiukassa, ja on tosi vaikea enää sanoa, onko taustalla mitään synnynnäistä taipumusta uskonnollisuuteen.

Se on just näin. Mun varhaisimpia muistoja on se, kun asutaan Kulosaaressa ja olen käymässä nukkumaan. Mietin kauheasti, kun pyhäkoulussa oli sanottu, että on perisynti sanoa Jumalan nimeä turhaan. Mietin, että ihan oikeastiko, ja päätin ottaa riskin. Sanoin äkkiä: "Jumalajumalajumala!", odotin iskeekö joku jostain…ja eihän se tullut. Muistan kun mietin siellä, että eihän tässä ole mitään järkeä.

Nythän oli tämä metatutkimus, jonka mukaan erityisen älykkäät ihmiset ovat taipuvaisempia uskonnottomuuteen.

Olen hirveän varovainen sanomaan kuka on älykäs. Uskon kyllä että ihminen, joka paljon pohtii ja kyseenalaistaa, päätyy helpommin kyseenalaistamaan annetut totuudet, ja sitten ehkä löytää itsensä uskonnottomana. Kun eihän tuolle uskonnolle mitään todisteita ole, kuten tiedämme.

Mutta onhan näitä joiden mielestä Raamattu on ihan historiallista faktaa.

Tiedän. Mulla on kaveri, joka ei usko dinosauruksiin, koska se ei mene ajallisesti yhteen Raamatun tarinoiden kanssa. Kysyin, että oletko käynyt tuossa Luonnontieteellisessä museossa, että miten sen selität sitten. Ei sellainen ole rationaalista, siinä paetaan asioita. Tiedätkö, jos olet ollut vaikka todella rappioheroinisti, niin tarvitset jotain muuta täyttämään sen paikan. Se kertoo parhaiten siitä miten uskonto toimii, ja hyvä niin, parempi että kuuntelet saarnaa kuin että vedät herskaa.

3. Yhteiskunnassa vaikuttaminen.

Miten kansalaisjärjestöt, voiko niiden kautta oikeasti vaikuttaa?

Voi, voi voi voi voi. Oon itse ollut monessa kansalaisjärjestössä, koen että oon päässyt aika merkittävästikin vaikuttamaan. Oranssilla otettiin ihan purkukuntoinen talo itsellemme ja kunnostettiin se, nyt se on aivan upee mesta. Kun meen siitä ohi metrolla, ajattelen että menen siitä varmaan vielä vanhana naisenakin ohi ja voin sanoa että me ollaan tehty toi.

Onko veteraanilla antaa vinkkejä, miten kansalaisaktiivin kannattaa toimia kun vaikkapa kaupungin kanssa asioidaan?

Virkamiehet suhtautuu yleensä työhönsä yhtä intohimoisesti kuin se kansalaisjärjestön tyyppi, joka ottaa heihin yhteyttä. Parasta on saada aikaan pitkäaikaisia, luottamuksellisia yhteistyökumppanuuksia. Jos käytte samojen tyyppien kanssa vuosien ajan neuvotteluja, ne oppivat tuntemaan teidät. Ennen Oranssi joutui valtaamaan taloja, nyt 20 vuotta myöhemmin Helsingin kaupunki tarjoaa meille kiinteistöjä.

Kompromisseja pitää tehdä. Jos mä yksin seison tuolla tuulikaapissa ja huudan mun totuutta, mä en saa mitään tehtyä. Mutta jos jostain löydän sen ihmisen, joka on mieluiten mun kanssa aivan eri mieltä, ja löydetään jotain yhteistä…politiikassa pitää keskittyä niihin asioihin, joista voi olla samaa mieltä. Silloin saa asioita eteenpäin.

Saako uskontoa sotkea politiikkaan?

Ei saisi. Jos teet politiikkaa, et voi katsoa asioita pelkästään oman vakaumuksesi kautta, kun ei kaikilla muilla ole sama vakaumus.

4. Vapaa-ajattelijat ja muut pahanilman linnut.

Jos joku uskonnoton valittaa virren veisuusta koulussa, onko se turhaa loukkaantumista?

Ei, ei. Ihan miten kukin tärkeäksi kokee.

Ihmettelen, kuinka te Vapaa-ajattelijat ette ole nostaneet isompaa meteliä Yleisradion jumalanpalveluslähetyksistä: se on käsittääkseni ainoa tuotanto, jossa YLE laittaa vain kameran päälle, kirkko tuottaa koko homman. Kaikissa muissa yhteistuotannoissa on joku Yleisradion tuottaja talon puolesta mukana, koska se on yhteisillä rahoilla kustannettua julkista palvelua. Kun yhteisellä rahalla tehdään, silloin toiminnan pitäisi olla katsomuksellisesti neutraalia.

Esimerkiksi toi Kampin kappeli: helvetin vaikea juttu. Kaupunginvaltuustossa meitä oli muistaakseni vain kahdeksan valtuutettua, joiden mielestä kaavamerkintää olisi pitänyt muuttaa: sen ei olisi pitänyt olla luterilaisen kirkon tontti vaan yleinen tila. Me ei voida merkitä paraatipaikalta tonttia ainoastaan luterilaiselle kirkolle, mieluummin vaikka kaikille uskontokunnille yhteinen.

Sanoin silloin, että mulla ei ole mitään rauhoittumiskappelia vastaan, se on ajatuksena tosi kaunis, mutta niin ei voida tehdä kaupunkilaisten yhteisillä rahoilla. Koska kaikki kaupunkilaiset ei kuulu kirkkoon, eikä halua edes mennä kirkkoon. Kaupungin rahoilla pitää tehdä jotain, mikä on kaikille kaupunkilaisille.

Silloin tuumattiin että kirkko hoitaa kaiken, että sinne ei mene penniäkään kaupungin omaa rahaa. No, tällä hetkellä siellä on kaksi sosiaalityöntekijää ja kaksi sosiaaliohjaajaa. Nuoriso-ohjaajaa ei olla saatu Kampin kauppakeskukseen vaikka ollaan vuosia yritetty, mutta tuolla on neljä sosiaalityöntekijää. Vuokra on ihan muodollinen.

Jos mun mielestä mummolla pitää olla kuivat vaipat, niin eihän se tarkoita sitä, etten tykkäisi tehdä bisnestä duunikseni.

Kaupunki vielä maksaa tilojen käytöstä. Vapaa-ajattelijat valitteli juuri sitä, että tuo vaikuttaa ihan tulonsiirrolta kaupunkilaisilta seurakunnalle.

No, sitä se on. Nyt pitäisi vakinaistaa yksi niistä sosiaalityöntekijän viroista, sitä on tosi hankalaa pohtia. Toisaalta on väärin, että yhteisillä varoilla ylläpidetään kirkon toimintaa, mutta toisaalta…sehän toimii. Sinne tulee ihmisiä, joihin ne sosiaalityöntekijät on saaneet kontaktia. Tarkoitus olisi kuitenkin antaa kaupunkilaisille mahdollisimman hyvää palvelua. Nyt äänestämällä sen mukaan, mitä sydän sanoo, huonontaisin kaupunkilaisille tulevia palveluja.

Mitä mieltä olet ollut Vapaa-ajattelijoiden toiminnasta ylipäätään?

On hyvä että on olemassa taho, joka muistuttaa meitä siitä, että tietyt asiat pitäisi erottaa toisistaan. Mutta siitä tulee vähän negatiivinen, sellainen pessimistinen fiilis. Eroa kirkosta, ei saa olla sitä, ei saa olla tätä. Kun teidän ajatus on kuitenkin päinvastainen, halutaan että ihmiset ois vapaita tekemään niinkuin he itse kokee oikeaksi. Mutta se viesti tuntuu tulevan aina negatiivisen kautta. Kauheaa kun mä nyt suututan kaikki teidän porukat.

Nyt tänä vuonna tehtiin vähän positiivisempi bussikampanja…

Mä kiinnitin siihen huomiota. Vasemmistoliitollahan on sama ongelma: tullaan aina huonojen uutisten kanssa. Vanhustenhuolto ja päiväkodit on hirveässä jamassa, me ollaan sellaisia pahanilmanlintuja. Kokoomus puhuu fantastisesta tulevaisuudesta, niillä on yhtä huonoja uutisia kuin meillä, mutta ne tekee sen eri tavalla.

Tommi Uschanovhan on kirjoittanut siitä, kuinka vasemmisto saattaa antaa sellaisen kuvan, että keskivertoäänestäjä yksityisautoineen kaikkineen ei kelpaa heille.

Että kaikki jotka on onnistuneet ja joilla menee hyvin elämässä, on vähän paskoja. Mähän olen ajatellut politiikan jälkeen palata takaisin yrittäjäksi, mulla on niin monta ideaa – miksei vassari saisi olla yrittäjä? Jos mun mielestä mummolla pitää olla kuivat vaipat, niin eihän se tarkoita sitä, etten tykkäisi tehdä bisnestä duunikseni. Helvetin huonohan mä olen siinä.

Näin Silvia Modig eteni tulevaisuuteensa asti. Hän saattaa minut ulos Pikkuparlamentista ja menee ostamaan tupakkia. En ole varma, muistinko kiittää haastattelusta, teen sen tässä.

Pertti Jarla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *