Omantunnon vapautta ja yhdenvertaisuutta kouluissa kohennettava
kimmo / 13.6.2011
Vapaa-ajattelijat uskonnottomien kulttuuri- ja etujärjestönä ovat siis kannelleet Espoon kaupungin seurakuntayhtymän kanssa solmimasta kasvatuskumppanuudesta (HS 4.6. ”Ateistit kantelivat …”). Asian voi jäsentää kahteen eri kysymykseen. Ensinnäkin, miksi uskonnon harjoittamista, kuten aamuhartauksia ja jumalanpalveluksia ylipäätään pidetään osana koulutyötä, vaikka uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista tai jos yksittäinen virsi ei (perustuslakivaliokunnan mielestä) tee kevät- tai joulujuhlasta uskonnollista? […]

Vapaa-ajattelijat uskonnottomien kulttuuri- ja etujärjestönä ovat siis kannelleet Espoon kaupungin seurakuntayhtymän kanssa solmimasta kasvatuskumppanuudesta (HS 4.6. ”Ateistit kantelivat …”). Asian voi jäsentää kahteen eri kysymykseen.

Ensinnäkin, miksi uskonnon harjoittamista, kuten aamuhartauksia ja jumalanpalveluksia ylipäätään pidetään osana koulutyötä, vaikka uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista tai jos yksittäinen virsi ei (perustuslakivaliokunnan mielestä) tee kevät- tai joulujuhlasta uskonnollista? Toiseksi, miksi uskonnollisia seremonioita yhä tyrkytetään kaikille oppilaille ja opettajille kunnioittamatta uskonnottomien omantunnon ja vakaumuksen vapautta tai toisuskoisten uskonnonvapautta?

Toimintatapoja voidaan muuttaa. Espoo on pitänyt tapanaan lähettää uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden koteihin kirjeen, jossa suositellaan uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista. Tammikuussa 2011 Espoo vastasi tätä koskeneeseen moitekirjeeseeni näin : ”Pitää paikkansa, että viranomainen ei voi suositella uskonnolliseen tilaisuuteen osallistumista. Tämä virhe korjataan.”

Korjauslupaus oli unohtunut, kun Espoo sopi seuraavaa: ”Lukuvuoden aikana järjestetään koulujumalanpalveluksia tai koko koulun hartauksia….Oppilaat voivat valmistaa oppitunneilla jumalanpalveluksen osia (esim. synnintunnustus..)… Näin jumalanpalvelus toteutetaan koko kouluyhteisön yhteisenä juhlana.”

Hartaustilaisuudet ja koulujumalanpalvelukset eivät voi olla ”koko koulun” tilaisuuksia tai ”koko kouluyhteisön yhteisiä juhlia”. Kaikki oppilaat tai opettajat eivät osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ev.lut. kirkon ulkopuolella olevien määrä ylittää pian kolmanneksen. Vuonna 2010 syntyneistä jo 35 % on kastamattomia. Eikä kirkkoon kuuluvienkaan ole pakko mennä jumalanpalveluksiin ja hartauksiin. Kaupunki ei ole oikeutettu sopimuksilla rikkomaan Perustuslain (11 §) säätämää omantunnon ja vakaumuksen vapautta.

Lasten lisäksi kysymys on työssä olevista opettajista. Opetushallituksen ohje toteaa viitaten hallituksen esitykseen, että ”uskonnon ja omantunnon vapauden ja virkavelvollisuuden hoitamisen väliset ristiriidat joudutaan ratkaisemaan tapauskohtaisesti.” Sopimus ”koko kouluyhteisön yhteisistä juhlista” seurakuntien kanssa ei sovi tähän.

Uskonnon opetuksen kytkeminen jumalanpalveluksen osien toteuttamiseen (”esim. synnintunnustus, esirukous, saarna”) ei sovi yhteen opetuksen tunnustuksettoman luonteen kanssa. Opetussuunnitelman perusteet eivät edellytä uskonnon harjoittamista kouluissa. Uskonnon harjoittamiseen oppilaat voivat perehtyä vaikkapa kirkoissa, perehtyminen ei edellytä kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvaa kertausharjoitusta koulun toimesta.

Espoo antaa ev.lut. seurakunnille päivänavauksien järjestämisessä kohtuuttoman erityiskohtelun. Perustuslain (6 §) mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella ja lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Tämä ei tosin yleisen valtiosääntöoikeudellisen tulkinnan mukaan estä positiivista erityiskohtelua, jolla pyritään yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevan ryhmän aseman ja olosuhteiden turvaamiseen.

Ev.lut. seurakuntyhtymä ei ole heikommassa vaan vahvemmassa asemassa, ja sen sijaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat sekä muut uskonnot ovat heikommassa asemassa. Perustellumpaa olisikin sopimus, jolla tuettaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden identiteetin, katsomusten ja vakaumusten kunnioittamista ja huomioon ottamista päivänavauksissa. Kaupunki voisi sopia esimerkiksi uskonnottomien kulttuuri-, etu- ja katsomusjärjestöjen kanssa eettisten päivänavausten mahdollistamisesta. Samoin voisi lisätä yhteistyötä uskonnollisesti sitoutumattomien järjestöjen ja kunnan nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa. Koulun ikkunat auki yhteiskuntaan muuallekin kuin kirkonmäelle päin!

Perustuslain (11 §) ”oikeus ilmaista vakaumus” ei tarkoita vain sananvapautta, josta on oma pykälänsä. Kysymys on oikeudesta elää yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti niin että julkinen valta, kunta ja koulu kunnioittavat myös uskonnottoman identiteetin ja vakaumuksen omaksuneita ihmisiä.

Esa Ylikoski
Vapaa-ajattelijain liiton ET- ja katsomusainetyöryhmän puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *