Uskonnottomien oikeudet mukaan valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoon

Lapsen oikeudet, yhdenvertaisuus, yksityisyyden suoja, elämänkatsomustiedon avaaminen, hautaustoimen siirtäminen kirkollisasioista sosiaali- ja terveystoimeen sekä kirkon ja valtion eron valmistelun aloittaminen painottuvat Vapaa-ajattelijain liiton lausunnossa valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon valmistelun evästämiseen.

Vapaa-ajattelijain liitto on antanut alla olevan lausunnon valtioneuvoston uuden ihmisoikeusselonteon valmisteluun. Lausunnon erityinen rakenne johtuu netin lausuntopalvelun kysymyksistä, joihin vastattiin kohta kohdalta edeten. Samasta ilmiökokonaisuudesta kysyttiin ensin tilanteesta ja sen jälkeen toimenpiteistä. Siksi tekstissä on myös jonkin verran toistoa.

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon pääsisältö

  1. Millaisia sisällöllisiä asioita selonteossa tulisi näkemyksenne mukaan painottaa?

1.1. Lasten oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää erityinen huomio. Lasten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen koskee myös vauvojen ja pienten lasten sukuelimiä, niin poikien kuin tyttöjenkin. Lapsen oikeudet eivät toteudu, kun uskonnollisesta yhdyskunnasta voi erota vasta 18 vuotta täytettyään ja peruskoulun yläkoulussa vanhemmat päättävät osallistuuko nuori koulutyöpäivään liitettyyn uskonnonharjoitustilaisuuteen vai ei. Valtion väestötietoihin tuleva rekisterimerkintä lapsen jäsenyydestä uskonnollisessa yhdyskunnassa on ongelmallinen, ja vielä ongelmallisempia ovat evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenyyden juridiset seuraukset, kuten kielto opiskella elämänkatsomustietoa peruskoulussa ja lukiossa sekä kirkollisverovelvollisuus, joka ulottuu kirkosta eroamisvuoden loppuun asti.

1.2. Yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa suunnitelmallista toimintaa syrjinnän lopettamiseksi. Yhdenvertaisuussuunnitelmissa pitää tarkastella systemaattisesti ja konkreettisesti kaikkia yhdenvertaisuuslaissa mainittuja ja muitakin mahdollisia syrjintäperusteita. Uskontoon tai vakaumukseen liittyvän syrjinnän poistamistyössä tulee huomio kiinnittää myös uskonnottomuuteen liittyvään syrjintään, jota on sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Yhdenvertaisuuslain säätämisen jälkeen tehdyissä yhdenvertaisuussuunnitelmissa on uskonnottomuuteen liittyvän syrjinnän tarkastelu ja poistamistoimet pääsääntöisesti syrjäytetty eli jätetty käsittelemättä. Tällainen syrjinnän ohittaminen esimerkiksi peruskouluissa on korjattava.

1.3. Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimissa täsmennettyjen linjausten implementointiin eli toimeenpanoon Suomessa tulee tarttua aiempaa ripeämmin. Viittaamme tässä erityisesti uskonnollisiin ja uskonnottomiin katsomuksiin liittyvään yksityisyyden suojaan. Julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa henkilö tai perhe joutuu vasten tahtoaan tuomaan esille uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa. Näin kuitenkin edelleen tapahtuu päiväkodeissa, peruskouluissa, lukioissa ja muissakin oppilaitoksissa sekä varusmiehille Puolustusvoimissa.

1.4. Julkisen vallan neutraliteettiperiaate sekä kirkon ja valtion erillisyys kuuluvat eurooppalaisiin arvoihin. Tämän vuoksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema ja siihen liittyvät etuoikeudet tulee ottaa kriittiseen tarkasteluun tavoitteena kirkon ja valtion erottaminen. Positiivisen erityiskohtelun mahdollisuus on tarkoitettu heikossa asemassa olevan vähemmistön aseman korjaamiseen eikä vahvassa asemassa olevan enemmistön etuoikeuksiin. Uudistustarve on ilmeinen ilman ev.-lut. kirkon jäsenmäärän laskuakin, mutta kun kirkon jäsenosuus väestöstä on pian alle 2/3 ja Helsingissä alle 50 prosenttia, se antaa lisäperustetta tälle uudistukselle, jonka valmisteluun olemme esittäneet kirkko ja valtio -komitean asettamista.

2. Muodostavatko selonteon neljä ilmiötä yhdessä toimivan kokonaisuuden? Tulisiko mielestänne jokin ilmiö korvata jollain toisella? Ehdotukset vaihtoehtoisista ilmiöistä pyydetään perustelemaan.

Jäsennys on hyvä.

Ilmiökokonaisuudet

2) sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys

3. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

3.1. Jumalanpilkka (blasphemy) ja uskosta luopuminen (apostasy) on valitettavasti monessa maassa säädetty rikokseksi. Noin kymmenessä maassa Euroopan ulkopuolella niistä on säädetty jopa kuolemantuomio, ja monissa muissakin maissa rangaistukset ovat ankaria. Tämä tilanne rikkoo uskonnon, katsomuksen ja ajatuksen vapautta samoin kuin sananvapautta. Myös Suomessa jumalanpilkka on kriminalisoitu rikoslaissa, ja siitä säädetty rangaistus on enemmillään vankeutta, vaikka yhä useammassa Euroopan maassa jumalanpilkkalaista on luovuttu.

3.2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen pohjalta linjannut, että julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa henkilö tai perhe joutuu vasten tahtoaan tuomaan esille uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa. Linjauksen implementointi eli toimeenpano on Suomessa aivan kesken. Sitä kuitenkin on alettu soveltaa, sillä käräjäoikeudessa poistettiin todistajien velvollisuus valita uskonnollisen valan ja uskonnottoman vakuutuksen välillä ja lakiesityksen perusteluissa viitattiin kyseiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukseen.

Kuitenkin oikeus arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaan ei toteudu päiväkodeissa ja peruskouluissa, sillä niissä perheet joutuvat ilmoittamaan, osallistuuko lapsi koulupäivään liitettyyn evankelis-luterilaiseen uskonnolliseen tilasuuteen vai ei. Perinteisiin vedoten uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumiseen on painostettu vuosia ja vuosikymmeniä, ja tällaista suoraa tai välillistä painostusta esiintyy edelleen. Samoin opiskelijat lukioissa ja paikoin mahdollisesti muissakin oppilaitoksissa joutuvat vastaaviin valintatilaisuuksiin. Myös varusmiehet ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset Puolustusvoimissa joutuvat valitsemaan, antavatko julkisesti uskonnollisen sotilasvalan ”kaikkivaltiaan ja kaikki tietävän Jumalan” nimeen vai ei-uskonnollisen sotilasvakuutuksen ”kunnian ja omantunnon kautta”. Käytännössä joukko-osastoissa on ilmennyt painostusta valan valitsemiseen muutenkin kuin kutsumalla juhlallisen velvoittautumisen antamispäivää ”valajuhlaksi” tai ”valapäiväksi”. Lisäksi Puolustusvoimain valtakunnallisissa paraateissa voi uskonnonharjoitukseen osallistumisesta välttyä vain, jos televisiokameroiden ja yleisön edessä julkisesti poistuu paraatikatselmuksen rivistöstä ennen kenttähartautta. Jopa kenttäpiispa Pekka Särkiö on Kainuun Sanomissa nimitellyt ”uskontoallergisiksi” niitä varusmiehiä, jotka eivät osallistuneet hänen pitämäänsä kenttähartauteen.

3.3. Uskonnonvapauteen vetoamalla ei tule rikkoa muita ihmisoikeuksia. Lasten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen koskee myös vauvojen sukuelimiä, niin poikien kuin tyttöjenkin. Lapsen oikeudet eivät toteudu, kun uskonnollisesta yhdyskunnasta voi erota vasta 18 vuotta täytettyään ja peruskoulun yläkoulussa vanhemmat päättävät osallistuuko nuori koulutyöpäivään liitettyyn uskonnonharjoitustilaisuuteen vai ei.

4. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

4.1. Suomen tulee sääntöpohjaisessa kansainvälisessä yhteistyössä toimia ajatuksen, uskonnon ja omantunnon vapauden puolesta ja arvostella niiden rikkomuksia jumalanpilkkaan (blasphemy) ja uskosta luopumiseen (apostasy) liittyen aikaisempaa voimakkaammin ja pyrkien siinä samalla kansainvälisiin yhteistoimiin ensin erityisesti kuolemantuomioiden, ruoskinnan ja pitkien vankeusrangaistusten lopettamiseksi.

Suomen tulee lopettaa jumalalanpilkan kriminalisointi rikoslaissa. Siihen on niin kansainväliseen solidaarisuuteen liittyviä syitä kuin kotimaisia syitä. Jumalanpilkan   rangaistavuudesta luopuminen ei ole ristiriidassa uskonnonvapauden kanssa. Vapaus uskonnon harjoittamiseen häirinnättä pitää tietenkin turvata samoin kuin muuhunkin kokoontumiseen, ja jumalanpilkan kriminalisoinnista luopuminen ei poista vihapuheen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen rangaistavuutta. 

4.2. Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimissa täsmennettyjen linjausten implementointiin Suomessa tulee tarttua ripeästi. Viittaamme tässä erityisesti uskonnollisiin ja uskonnottomiin katsomuksiin liittyvään yksityisyyden suojaan päivähoidossa, perusopetuksessa, oppilaitoksissa sekä Puolustusvoimissa. Päiväkodin ja peruskoulun ei pidä pakottaa perheitä ilmaisemaan suoraan tai välillisesti uskonnollista tai uskonnotonta vakaumustaan alaikäistä lastaan koskevan uskonnonharjoitukseen osallistumista tai pois jäämistä koskevan päätöksen kautta. Oppilaitosten ei pidä pakottaa opiskelijoitaan eikä Puolustusvoimain pidä pakottaa varusmiehiä ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia ilmaisemaan julkisesti uskonnollista tai uskonnotonta vakaumustaan. Ihmisillä on oikeus tieteelliseen näyttöön perustuviin, katsomuksellisesti neutraaleihin psykososiaalisiin palveluihin myös vapausrangaistuksen ja varusmiespalvelun aikana

Varhaiskasvatus-, perusopetus- ja lukiolaissa säädettyihin tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoitustilaisuuksien organisointi. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisteiden mukaan kasvatuksen ja opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”. Päiväkotien ja oppilaitosten koko toiminta myös luokkahuoneiden ja koulun alueen ulkopuolella katsotaan opetukseksi niin että ei ole mitään toiminnan aluetta, jota sitouttamattomuuden vaatimus ei koskisi. Silti uskonnollisia tilaisuuksia, kuten hartauksia ja kirkkojumalanpalveluksia jatkuvasti liitetään koulupäiviin ja päiväkotien toimintaan muun muassa perinteisiin vedoten, vaikka oikeudenvalvojat ovat todenneet, että perinteet eivät oikeute nykyisten säädösten rikkomiseen. Tältä pohjalta Opetushallituksen tulisi muuttaa ohjeitaan päiväkodeille, kouluille ja lukioille niin, että ne eivät enää sisällytä toimikauden ja lukuvuoden ohjelmaan uskonnollisia tilaisuuksia eivätkä liitä päiväohjelmaan ja lukujärjestykseen. Tämä mahdollisuus olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia mainitaan asianomaisissa Opetushallituksen ohjeissa jo nyt, mutta mahdollisuus tulisi muuttaa velvoittavaksi ohjeeksi.

Paraskaan järjestely, jossa uskonnolliselle tilaisuudelle on valmisteltu ja tiedotettu ajoissa hyvä vaihtoehtoinen ohjelma, on kuitenkin peruslähtökohdaltaan ongelmallinen, koska se pakottaa perheitä valitsemaan lastensa uskonnonharjoituksen ja siihen osallistumattomuuden väliltä. Kun uskonnollisesti sitouttavat tilaisuudet jätetään pois, päiväkoti ja koulu, niiden henkilöstö, voi keskittyä kaikille yhteiseen varhaiskasvatuksen perusopetuksen mukaiseen toimintaan. Käytännössä vaihtoehtoisten tilaisuuksien tai muun ohjelman järjestelyt, sisältö ja tiedottaminen on hyvin usein koettu huonoiksi ja syrjiviksi ja niistä on tehty kymmeniä kanteluita. Kahden rinnakkaisen tilaisuuden mallin kehittämiseen kuluva aika ja energia ja ristiriidat voidaan välttää kokonaan pitäytymällä uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamattomaan toimintaan.

4.3. Lasten sukupuolielinten ns. ympärileikkaus tulee kieltää lailla sukupuolesta riippumatta. Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä koskevan päätösvallan ikärajaa tulee laskea 15 tai 16 vuoteen. Koulutyöpäivään mahdollisesti liitettyyn uskonnonharjoitustilaisuuteen osallistumisesta tai osallistumattomuudesta perusopetuksen yläkoulun oppilaan tulee saada päättää itse.

2) kestävä kehitys ja ihmisoikeudet

5. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Lasten ja nuorten oikeus tiedepohjaiseen opetukseen sekä ihmisoikeuskasvatukseen on erittäin tärkeää myös sen vuoksi, että kansainvälisessä ja suomalaisessa mediassa on paljon myös tieteellisen tiedon vastaisia samoin kuin ihmisoikeuksien vastaisia sisältöjä, jotka eivät ole satunnaisia vaan tietoisten, osin uskonnollispohjaisesti motivoitujen kampanjointien tuotoksia. Myös seksuaalikasvatukseen ja lisääntymisterveyteen kohdistuu maailmanlaajuisesti kampanjointia, jolla tähdätään esimerkiksi syntyvyyden säännöstelyn rajoittamiseen ja ehkäisyvalistuksen kieltämiseen. Sitä ilmenee myös suomalaisten lähetysjärjestöjen toiminnassa, ja julkisen vallan neutraliteettiperiaatteen pohjalta on tarpeen arvioida kriittisesti lähetystyötä tekevien järjestöjen soveltuvuutta Suomen verovaroista rahoitettavan kehitysyhteistyön toteuttajaksi.

6. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Tiedepohjaisuus, rationaalisuus, humanismi ja ihmisoikeudet sekä seksuaali- ja sukupuolikasvatus ja lisääntymisterveys tulee pitää tärkeällä sijalla kasvatuksen ja koulutuksen kehittämisessä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen mukaan lukien lisä- ja täydennyskoulutus. Julkisen vallan rahoittama kehitysyhteistyö tulee kanavoida valtion omien hankkeiden lisäksi vain uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumattomien yhteisöjen kautta.


3) digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet

7. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

7.1. Uskontoihin ja vakaumuksiin, siis uskonnollisiin ja uskonnottomiin katsomuksiin liittyy oikeus yksityisyyden suojaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa henkilö tai perhe joutuu vasten tahtoaan tuomaan esille uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa. Lasten uskonnon rekisteröinti väestötietoihin vanhempien tekemän uskonnolliseen yhdyskuntaan liittämisen perusteella on kyseenalaista. Vielä kyseenalaisempaa on säätää lapselle uskonnolliseen yhdyskuntaan liittämisen johdosta juridisia seuraamuksia, kuten kielto saada elämänkatsomustiedon opetusta peruskoulussa ja lukiossa sekä velvollisuus maksaa kirkollisveroa peräti sen vuoden loppuun asti, jolloin voi itsenäisesti erota kirkosta.

7.2. Lasten ja nuorten oikeus tietoon, tiedepohjaiseen opetukseen sekä ihmisoikeuskasvatukseen.

8. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

8.1. Uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksen yksityisyyden suoja tulee turvata myös digitaalisissa toimintaympäristöissä. Julkisen vallan tulee lopettaa uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyyden rekisteröinti väestötiedoissa. Mikäli tämän toteuttamisessa edettäisiin vaiheittain, ensimmäiseksi pitäisi lopettaa alaikäisten lasten uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyden rekisteröinti. Nyt rekisteröityjen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumista koskevien tietojen luovuttaminen esimerkiksi oppilaitoksille tulee lopettaa välittömästi. Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenyydestä seuraava kielto opiskella elämänkatsomustietoa peruskoulussa ja lukiossa tulee lopettaa. Myös kirkkoon liitettyyn lapseen kohdistuva velvollisuus maksaa kirkollisveroa tulee lopettaa.

8.2. Kasvatuksen ja koulutuksen edelleen kehittäminen varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen mukaan lukien lisä- ja täydennyskoulutus.


4) yhdenvertaisuuden edistäminen

9. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

9.1. Yhdenvertaisuuslain edellyttämien yhdenvertaisuussuunnitelmien laadinnan ja päivittämisen sekä tilanteen säännöllisen arvioinnin tehostaminen erityisesti oppilaitoksissa mutta myös muissa lain mainitsemissa paikoissa on tarpeen, koska on ilmennyt, että yhdenvertaisuussuunnitelmissa ei käsitellä systemaattisesti esimerkiksi uskontoon ja vakaumukseen liittyvän syrjinnän ehkäisyä eikä siinä yhteydessä ainakaan uskonnottomuuteen liittyvän syrjinnän ehkäisyä.

9.2. Peruskoulun ja lukion uskonnon/elämänkatsomustiedon opetusta koskevan sääntelyn nykytilanne ”rikkoo yhdenvertaisuutta ja on lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen” (Lapsiasia valtuutetun kertomus eduskunnalle 2018). Muutos voidaan toteuttaa nopealla erillisratkaisulla, koska se ei vaadi oppiaine- ja tuntijaon muuttamista eikä opetussuunnitelmien perusteiden muuttamista.

9.3. Avioliittoon vihkimisen käytäntöjen yhdenvertaistaminen. Nykylain mukaan viranomaisten vihkimispalvelujen tarjoamisen lisäksi vihkimisoikeuksia voidaan myöntää vain uskonnollisten yhdyskuntien edustajille mutta ei sekulaaria tapakulttuuria edistäville yleishyödyllisille yhdistyksille.

9.4. Hautaustoimen yhdenvertaistaminen ja kehittäminen. Hautaustoimilaki on uskonnottomia syrjivä, koska se säätää hautaustoimen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tehtäväksi. Asiaa käsitellään kirkollisasioiden kautta, vaikka asiallisesti se kuuluisi sosiaali- ja terveystoimen piiriin. Hautaukseen liittyy hautausmaiden, arkkuhautauksen ja tuhkauksen lisäksi myös vainajan omaisia ja ystäviä koskeva sosiaalinen ja terveydellinen puoli. myös Hautaustoimen sääntely tulee ottaa sosiaali- ja terveyslainsäädännön piiriin.Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lopettamisen valmistelujen aloittaminen.

9.5. Kirkon julkisoikeudelliseen asemaan kuuluu valtiokirkollisia piirteitä, jotka ilmenevät Suomessa käytännössä muun muassa näin:

Kirkkolain muutokset eduskunnassa voidaan säätää vain kirkolliskokouksen esityksestä (perustuslaki76 §), vaikka Patentti- ja rekisterihallitus voisi hoitaa.

Kirkollisverojärjestelmä, jota tulisi julkisen vallan neutraalisuusperiaatteen perusteella käyttää vain julkisen vallan eli valtion, kuntien ja maakuntien verojen keräämiseen. Pienenä erikoisena yksityiskohtana nykyjärjestelmään kuuluu kirkosta eroajien rankaisu kirkollisverovelvollisuudella koko eroamisvuoden loppuun ja kirkkoon liittyjien kirkollisverovapaus liittymisvuoden loppuun.

Valtion budjetista annetaan evankelis-luterilaiselle kirkolle könttänä 116 miljoonaa euroa vuodessa, vaikka avustettavia kohteita olisi perusteltua käsitellä kutakin erikseen asianomaisessa kontekstissa.

Uskonnonopetuksen pakollisuus evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenille peruskoulussa ja lukiossa.

Ennen eduskunnan valtiopäivien avajaisia pidettävä ekumeeninen jumalanpalvelus on liitetty kiinteästi valtiopäivien avajaisten ohjelmaan, vaikka laki ei sitä enää edellytä.

Julkisiin tehtäviin velvoittautumiseen liittyy edelleen uskonnollisen valan vannomista virkamiesten, ministerien ja armeijan varusmiesten kohdalla, vaikka se olisi perusteltua poistaa samaan tapaan kuin tapahtui oikeuslaitoksessa todistajien (2016) ja tuomarien (2017) kohdalla.

Jumalanpilkan kriminalisointi rikoslaissa vankeusrangaistuksen uhalla.

Valtion palkkaamat papit puolustusvoimissa ja vankiloissa, vaikka varusmiesten, sotilaiden ja vankien psykososiaaliseen tukeen tarvitaan ensisijaisesti ja useimmiten muuta kuin hengellistä tukea.

Lakisääteiset jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat Yleisradiossa.

Lainsäädännön ulkopuolelta on syytä mainita, että kouluissa ja päiväkodeissa uskonnon harjoittamisen organisointi (hartaudet, jumalanpalvelukset) jatkuu, vaikka se ei kuulu varhaiskasvatus-, peruskoulu- ja lukiolain säätämiin tehtäviin ja vaikka toiminnan tulisi olla Opetushallituksen antamien varhaiskasvatuksen sekä peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden mukaan uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Uskonnonharjoitus on nimenomaan sitouttavaa eikä sitouttamatonta.

9.6. Muiden uskonnollisten yhdyskuntien ei tule saada erityisetuja verrattuna sekulaarien kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin.

10. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

10.1. Yhdenvertaisuussuunnitelmien päivittämiseen ja siihen liittyvään arviontiin pitää antaa selkeät ohjeet, joiden mukaan kaikkia kiellettyjä syrjintäperusteita, myös uskontoa ja vakaumusta ja siinä luvussa uskonnottomuutta, pitää käsitellä systemaattisesti ja konkreettisesti. Asiaan liittyvää koulutusta ja erityisesti lisä- ja täydennyskoulutusta tulee lisätä ja tehostaa. Mikäli yhdenvertaisuussuunnitelma julkaistaan yhdessä tasa-arvosuunnitelman kanssa, tulee harkita, pitäisikö suunnitelma ohjata otsikoimaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaksi, koska yhdenvertaisuussuunnitelma on tasa-arvosuunnitelmaa laaja-alaisempi ja koska lailla yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen on velvoitettu paljon myöhemmin kuin tasa-arvosuunnitelman laatimiseen. Perusteluja on kohdassa 9.1.

10.2. Peruskoulu- ja lukiolakeja tulee muuttaa nopealla erillisratkaisulla niin, että myös evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon jäseninä oleville oppilaille ja opiskelijoille avataan mahdollisuus opiskella elämänkatsomustietoa peruskoulun oppilaan huoltajien tai lukion opiskelijan niin halutessa. Muutos lisää Lapsen oikeuksien sopimuksessa hyväksyjä lapsen – myös nuoren – oikeuksia sekä poistaa nykytilanteessa todetun yhdenvertaisuuden rikkomisen. Ks. perustelu kohdassa 9.2.

10.3. Evankelis-luterilaiselle kirkolle yhteiskunnallisiin tehtäviin myönnettyä avustusta (116 miljoonaa euroa) tulee alkaa tarkastella erikseen hautaustoimen, historiallisten rakennusten suojelun sekä väestötietojen käsittelyn osalta asianomaisessa yhteydessään. Väestötietojen käsittely on syytä siirtää kokonaan Digi- ja väestötietovirastoon samalla turvaten vanhoihin kirkonkirjoihin liittyvät palvelut. Hautaustoimi tulee ottaa erillistarkasteluun osana laajempaa kokonaisuutta.

10.4. Hautaustoimea tulee alkaa tarkastella kirkollisasioiden sijasta tai ainakin rinnalla sosiaali- ja terveystoimen osana. Hautaustoimi tulee liittää sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistamiseen ja ottaa mukaan myös maakuntien tehtäviin. Asiaan sisältyy vainajan ruumiin käsittelyn ja kätkemisen lisäksi myös vainajan omaisiin ja ystäviin liittyvä psykososiaalinen puoli, kuten hautaamiseen liittyvä seremoniallinen puoli sekä erityisesti lähiomaisten henkinen hyvinvointi. Nykylainsäädännön mukaan seurakunnat voivat vapaasti ja mielivaltaisesti päättää, voiko niin sanottua yleistä hautaustoimea toteuttavan hautausmaan tai krematorion kappelissa järjestää ei-kirkollisia hautajaistilaisuuksia (saattotilaisuuksia, jossa vainaja on vielä arkussa) vai ei, mikä on johtanut siihen, että monilla paikkakunnilla omaiset eivät voi ja toisilla paikkakunnilla omaiset voivat pitää uskonnottoman hautajaistilaisuuden seurakunnan hautausmaan tai krematorion kappelissa.

Tuhkausten yhä lisääntyessä krematorioiden määrää tulisi lisätä, ja uusissa krematorioissa tulisi olla tunnustuksettomat/monikäyttöiset seremoniatilat. Myös sairaaloiden yhteyteen on perusteltua alkaa järjestää nykyistä laajempia monikäyttöisiä tiloja ei-kirkollisia saattotilaisuuksia varten. Kuolemantapaus on psykososiaalinen riski ja henkinen rasitus monen ikäisille vainajan omaisille ja ystäville, ja yhteiskunnan tulee turvata, että siihen ei muun kuorman lisäksi enää tule syrjinnän kokemuksia uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen perusteella. Hautaustoimen ei tule olla enää ensi sijassa – jos ollenkaan – kirkollisasia vaan sosiaali- ja terveystoimeen kuuluva asia. Hautaustoimi olisi perusteltua ottaa lähtökohtaisesti yhteiskunnan vastuulle. Uudistuksessa voidaan ajatella myös monimuotoista yhdistelmämallia, jossa julkisen vallan toimintojen lisäksi voi edelleen olla mahdollisuus uskonnollisten ja uskonnottomien yhteisöjen hautausmaille. Myös Vapaa-ajattelijain yhdistysten perustamille ja ylläpitämille hautausmaille tulee alkaa myöntää avustusta; niiden avustamisen puuttuminen koetaan syrjivänä.

10.5. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lopettamisen valmistelujen aloittamiseksi tulee perustaa laajapohjainen parlamentaarinen kirkko ja valtio -komitea. Lähtökohdaksi esitämme että uskontokuntiin aletaan suhtautua kuin muihinkin aatteellisiin ryhmiin.

Komitean pitkäjänteinen työskentely ei kuitenkaan saa estää perusteltujen erillisratkaisujen säätämistä nopealla aikataululla, mistä ensimmäisenä esimerkkinä on elämänkatsomustiedon opiskelumahdollisuuden avaaminen myös kirkon jäsenille peruskoulussa ja lukiossa.

Jumalapilkan kriminaalisointi on syytä lopettaa nopeasti myös kansainvälisen ihmisoikeustilanteen kehittämisen näkökantojen perusteella.

Virkamiesten ja sitä kautta ministerien juhlalliseen velvoittautumiseen tulisi säätää uskonnollisesti ja katsomuksellisesti neutraali virkavakuutus. Myös oikeuskanslerinvirasto on suositellut ministereille neutraalia vakuutusta viitaten samalla sen yhdenmukaisuuteen tasavallan presidentin, eduskunnan puhemiehen ja tuomarien antaman vakuutuksen kanssa. Nyt uudet ministerit jo antavat tuomarin vakuutuksen.

Kun puolustusvoimain ylipäällikkö antaa juhlallisen vakuutuksen, samankaltaisen pitäisi riittää myös varusmiehille alokaskauden lopussa niin, että joukkoa ei enää jaeta kahteen ryhmään uskonnon tai vakaumuksen perusteella. ”Kunnian ja omantunnon kautta” annettavan uskonnollisesti ja katsomuksellisesti neutraalin vakuutuksen nimenä voidaan niin haluttaessa pitää myös vala, sillä valat voivat olla myös maallisia. Nykyisestä valasta vain jäisi pois uskonnollisesti julistuksellinen osa.

10.6. Kun uskonnolliset yhdyskunnat on nyt vapautettu kiinteistöjen varainsiirtoverosta mutta yleishyödylliset yhdistykset eivät, tilanne tulee korjata niin, että uskonnolliset yhdyskunnat ja kansalaisjärjestöt ovat jatkossa verotuksellisesti samassa asemassa.