Jumalan nimeen

Bush kertoi ”keskustelleensa asiasta Jumalan kanssa”. Jäi selvittämättä, toimiko kuvernööri vastoin Hänen tahtoaan vai onko Hän sittenkin vain koston Jumala.

Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin uskonto ja politiikka halutaan pitää erillään. Ihan täydellisesti se ei tietenkään onnistu. Taikauskonnot vaikuttavat aina politiikkaan yksittäisten, uskonnon riivaamien poliitikkojen kautta. Maailmalla, eritoten monissa fanaattisissa islamilaisissa maissa eletään käytännössä teokratiassa. Niissä jälki on tosi rumaa. Kristinuskoa myöten kaikki merkittävät uskonnot lietsovat ympärilleen kärsimystä ja väkivaltaa.

Suomessa ei ole Yhdysvaltojen evankelikaalien kaltaisia isoja ja erittäin vaikutusvaltaisia uskonnollisia ryhmiä. Niinpä poliitikkojemme ei yleensä kannata vaalikarjaa nuoleskellessaan tuhlata älyttömästi ruutia oman uskonnollisuutensa korostamiseen. Mutta monet poliitikot eivät malta pitää mölyjä mahassaan.

Takavuosina presidentiksi päästyään Martti Ahtisaari (sd) patisteli kansalaisia rukoustalkoisiin työttömien puolesta. Työttömyysluvut eivät muuttuneet. Joko alamaiset eivät noudattaneet valtiaansa kehotusta tai Kaikkivaltias viittasi pyynnölle kintaalla. Varmin selitys on se, että tyhjyys ei koskaan vastaa. Iankaikkisen Jumalan syli ei ole ketään vastassa tuonpuoleisessa.

Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen (kok) hinkui sivistyspresidentiksi. Uosukaisen mukaan se tarkoitti muun muassa sitä, että ”täällä kukoistavat uskonnot ja kaikki tapahtuu Jumalan kämmenellä”. Puhemiehellä oli myös koko ajan meneillään ”kaksinpuhelu Jumalan kanssa”. Olisi kiva, jos osaisi hakkeroitua noille taivaskanaville, ja kuunnella siellä käytävien keskustelujen sisältöjä.

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodentoivotukset jumalansiunauksineen saattavat monesta tuntua melko harmittomilta, mutta ne pitävät osaltaan yllä taikauskoa.

Helluntailainen kansanedustaja, teologiaakin tankannut Mika Niikko (ps) väittää saaneensa edustajan homman Jumalalta. Hän vaatii luomisoppia kouluihin evoluutioteorian rinnalle. Kirjailija Jari Tervo: ”Jumala puhuu silloin, kun Mika Niikko avaa suunsa, vain siinä tapauksessa, että Jumala on pikkumainen, tuomitseva ja Vantaalla asuva keski-ikäinen kiihkoilija.”

Timo Soini (ps, sin) kertoo harkinneensa ryhtymistä katoliseksi papiksi selibaatteineen. Sellaiseksi Isä Camilloksi. Valitettavasti ei ryhtynyt. Sillä siellä missä Soini, siellä ongelma. Eduskunnassa ja matkoillaan ulkoministerinä hän vaahtosi aborttia vastaan. Hän ei hyväksynyt sitä edes raiskaustapauksissa. Soini on osallistunut rukousaamiaisille Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Kristillisten Päivi Räsänen on ehkä tunnetuin suomalainen poliitikko, joka sotkee työkseen uskontoa politiikkaan. Kohuedustaja panee Jumalan lain kaiken muun yläpuolelle. Minkä tahansa uskonnon tunkeminen politiikkaan on äärimmäisen vastenmielistä.

Yhdysvalloissa uskonto ja valtio on erotettu perustuslailla toisistaan. Mutta koska jenkit ovat kovasti uskonnollisuuteen taipuvaisia, poliitikkojen on pakko tuoda esille kristillistä vakaumustaan. Vielä Texasin kuvernöörinä ollessaan George W. Bush kieltäytyi armahtamasta kuolemaan tuomittua naista. Poika-Bush kertoi ”hakeneensa johdatusta rukouksesta ja keskustelleensa asiasta Jumalan kanssa”. Se jäi selvittämättä, toimiko kuvernööri vastoin Hänen tahtoaan vai onko Hän sittenkin vain koston Jumala. Ronald Reaganin pääneuvonantajat olivat samaa sarjaa kuin Bushilla, astrologeja.

Barack Obamalla oli hengellisenä neuvonantajana helluntailainen saarnamies. Rasistinen ja valehteleva vihapuhuja Donald Trump on pannut paljon hullummaksi. Trumpin hengellisenä neuvonantajana toimii sekopäinen, kielillä puhuva menestysteologi ja TV-evankelista Paula White, jolla on virallinen, hänen mukaansa Jumalalta saatu asema hallinnossa. Whiten mielipuoliset ja roisit letkautukset eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Hän on muun muassa julistanut Valkoisen talon maaperän pyhäksi, koska on itse kävellyt sillä. Ja todennut, että jos Trumpille sanoo ei, se on sama kuin sanoisi ei Jumalalle.

Suomessa on huolehdittava, ettei uskontohulluus pääse valloilleen politiikassa.

Markku Myllykangas

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2020