Maallistuminen lisääntyy Suomessa; yhä useammat eivät kuuluu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan; ev.-lut. kirkon jäsenistäkin yhä useampi ei usko jumalaan eikä harjoita uskontoa. Maallistuminen on mahdollisuus myös maahanmuuttajille, varsinkin islamilaisen valtauskonnon maista saapuneille.
Tämä mahdollisuus pitää tehdä selväksi kaikille Suomessa asuville. Näin ei ole aina tapahtunut vastaanottokeskuksissa ja kotouttamiskoulutuksessa. Suomi on monelle tulijalle näyttäytynyt kirkollisena maana, jossa valtauskonnolla on etuoikeutettu rooli.
Monen maahanmuuttajan lähtömaassa ei ole uskonnonvapautta, vaan lähtökohtaisesti kaikkia pidetään islaminuskoisina. Näin varsinkin muslimiperheeseen syntyneitä; poikkeuksia sallitaan korkeintaan toisuskoiseen perheeseen syntyville. Uskosta luopumista jyrkästi kiellettynä rangaistaan ankarimman mukaan. Uskonnottomuus, ateismi sekä niiden ilmaisu ovat jumalanpilkkana kuolemantuomion uhan alla.
Toisaalta monissa islamilaisen valtauskonnon maissa osa ihmisistä on saattanut elää melko maallistuneesti noudattamatta ainakaan kaikkia uskonnon harjoittamisen ulkoisia vaatimuksia likikään juurta jaksain, jos ollenkaan. Osalla Suomeen saapuneista, kotimaastaan lähteneistä yhtenä lähdön syynä on saattanut olla myös uskonnollinen painostus ja sorto. Pakolaisuuteen on usein syynä myös sota, jolla on fundamentalistiseen uskonoppiin liittyvät juuret.
Ihmisoikeussopimusten sekä perustuslain mukaan uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamiseen sekä oikeus elää kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan samoin kuin oikeus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja, oikeus olla tuomatta julki uskonnollista tai uskonnotonta katsomustaan.
Perusoikeuksiemme kärkeen kuuluu syrjintäkielto myös henkilön uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa edistämään yhdenvertaisuutta suunnitelmallisesti, koska syrjimättömyys ei toteudu käytännössä itsestään. Myös perustuslain 22 § velvoittaa turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Uskonnonvapauden turvaamisen ja edistämisen velvoite koskee maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä julkisen vallan edustajia ja julkisten palvelujen toteuttajia. Heitä ovat muun muassa turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskuksien sekä kotouttamispalvelujen ja -koulutuksen toimihenkilöt ja opettajat. Heidän velvollisuutenaan on tuoda esiin erityisesti myös oikeus olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin ja yksilöiden oikeus erota uskontokunnista.
Uskonnonvapaus ei tarkoita vain omaa henkilökohtaista oikeutta tähän vapauteen, vaan myös velvoitteen kunnioittaa muiden henkilökohtaista vapautta, kiellon rajoittaa muiden uskonnonvapauden toteutumista sekä kiellon syrjiä ketään uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen perusteella. Tämä velvoite koskee myös maahanmuuttajia.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat ennen muuta yksilöiden oikeuksia. Tämä tarkoittaa yksilön oikeutta uskonnon ja katsomuksen vapauteen myös suhteessa perheeseensä tai laajempaan sukuun sekä suhteessa uskonnolliseen tai muuhun yhdyskuntaan samoin kuin suhteessa työyhteisöön.
Niinpä Suomessa on paikallaan tiedottaa, että kaikilla on oikeus erota myös islamista, oikeus olla kuulumatta islamilaisiin yhdyskuntiin, oikeus olla harjoittamatta uskonnollisia rituaaleja, oikeus olla noudattamatta uskonyhteisöjen ja niiden imaamien määräyksiä pukeutumisesta. Maallistuminen on aikuisille mahdollisuus elää haluamallaan tavalla ja lapsille mahdollisuus päästä koulun elämänkatsomustiedon opetukseen.
Oikeus seurustella keskinäisen suostumuksen perusteella riippumatta kumppanin uskonnollisesta tai uskonnottomasta katsomuksesta tai sukupuolesta kuuluu perusoikeuksiin. Perheenjäsenten tai uskonnollisten yhteisöjen painostus kieltää erityisesti naisten seurustelu ”uskottomien” tai vääräuskoisten kanssa rikkoo ihmisoikeuksia. Julkisen vallan ja koko yhteiskunnan tulee turvata ihmisten vapausoikeus seurusteluun sekä avoliittoon ja avioliittoon.
Esa Ylikoski
Teksti on pääkirjoitus Vapaa Ajattelijassa 1/2020.