Ex-sisäministeri, kansanedustaja Päivi Räsänen ilmoitti 18.6. harkitsevansa eroa kirkosta. Syynä oli kirkon ryhtyminen Pride-tapahtuman viralliseksi kumppaniksi. Eroaie ei ollut todellinen, mutta hän tekee julkisella uhkauksellaan kirkosta eroamisesta politiikkaa toisin kuin tavallinen kansalainen, joka tekee yksityisen valinnan. Päivää ennen hän julkaisi tunnetun twiittinsä, joka ei tietenkään hänen mukaansa loukannut sukupuolivähemmistöjä, vaan kritisoi kirkkoa. Kuten tiedettyä, twiitistä kiinnostui myös poliisi. Kuulusteluissa Räsänen luki poliisille lakia Raamatusta. Kuvautti myös itsensä Pasilan poliisitalon edessä Raamattu kädessä.
”Pride-tapahtuman aatteellisena tavoitteena on ylpeys sellaisista suhteista, joita Raamatussa johdonmukaisesti kuvataan Jumalan tahdon vastaisiksi”. Näin kirjoitti Räsänen avoimessa kirjeessään arkkipiispa Tapio Luomalle. Hän viestitti, että kirkko on luopunut Jumalan pelosta. Kirkko & kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki kirjoitti 19.6. vastineen Räsäselle. Hän kertoi toivovansa, ettei Räsänen sentään toivonut kuolemaa homosuhteiden harjoittajille, mikä siis on VT:ssä ilmoitettu rangaistus. Jumalan määräämä sellainen. Poliitikko Räsänen joutuu joustamaan tässä, vaikka hän muuten vaatiikin kirkkoa noudattamaan Jumalan tahtoa ja sitä mitä Raamatussa asiasta sanotaan. Siellä on käsky miehimysten kivittämisestä.
Heinimäki käsitteli asiaa uudelleen 5.11. K & K -lehden pääkirjoituksessa, että ”Raamattu ei nauti syytesuojaa. Raamattua voi siteerata myös rikollisella, loukkaavalla ja vahingoittavalla tavalla”. Kun väitellään siitä, onko Raamattu laillinen kirja, puhutaan politiikkaa, Raamatun yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Ex-kansanedustaja, nyk. meppi Laura Huhtasaari (ps) kysyi eräässä keskustelussa, että eikö Raamattua saisi lukea sellaisenaan? Ja että Räsästä on pilkattu uskonsa tähden ja ansaitsee kunnioituksen siitä, että vielä sen jälkeenkin kehtaa puolustaa vakaumustaan. Huhtasaari on itsekin tuonut poliitikkona rohkeasti esiin vakaumuksensa, jossa Jumala on kaiken luoja ja evoluutio on pelkkä ”uskomus”. Hän julkaisi kesällä somessa kuvan itses tään ja miehestään saatteella ”eläköön patriarkaalinen avioliitto”.
Uskonto ja politiikka ovat molemmat opportunistien temmellyskenttää, poimitaan sopivat kirsikat ja unohdetaan epämukavat. Uskovat ja poliitikot eivät viihdy epämukavuusalueella eli silloin, kun esitetään selkeitä vasta-argumentteja. Poliitikko Huhtasaari tietysti kykenee selittämään kaiken, vaikka Raamatun lauseen ”nainen vaietkoon seurakunnassa”. Hänen patriarkaalisen avioliittonsa toinen osapuoli, mies, on kyllä vaiennut. Samassa keskustelussa Huhtasaari totesi, et- tä ”kirkko on ruvennut politikoimaan, valitettavasti”. Hänelle ei liene tullut mieleen, että siitä lähtien, kun alkukirkko oli tullut olevaksi, teki se heti politiikkaa. Ei liene ollut formuloitunutta yhteisöä, jossa ei olisi tehty politiikkaa ja jossa ei uskontoa myös olisi käytetty hallitsemiseen. Missä on kokoontumisia ja valtaa, siellä tehdään politiikkaa. Uskonnot eivät tästä poikkea. Raamattua on käytetty Suomessa ja nähtävästi käytetään edelleen poliittisissa yhteyksissä.
Kirkko ei ole ruvennut politikoimaan. Se on tehnyt sitä aina. Ian Anderson Jethro Tullin levyn Aqualung (1971) biisissä ”My God” tuo esille kritiikkiä sen aikaisen Englannin kirkon politisoitumisesta. ”Ihmiset, mitä olette tehneet, olette lukinneet Hänet kultaiseen häkkiin ja panitte Hänet taipumaan uskontoonne”. Tyyten samaa, mitä nyt vuosikymmeniä myöhemmin edelleen tehdään. Ian Anderson ei kritisoinut itse uskoa, mitä ei tarvitsekaan, vaan sitä mitä uskonnon varjolla ja sen perustelemana tehdään. Kun Raamatusta poimitaan tiettyjä kohtia, tehdään sillä tietoisia valintoja. Poliitikko politiikkaa. Manipulaatiota yhtä kaikki. Ja Jumalan muotoilemista oman mielen mukaiseksi.
”Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homosuhteista kuin muista avioliiton ul- kopuolisista sukupuolisuhteista.” (Räsänen) Jos tämä retoriikka ei ole poliittista, niin sitten ei mikään.
Kun Kirkko & kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki oikaisi Päivi Räsästä tämän käsityksis- tä homosuhteista ja kirkon suhdetta asiaan, teki hänkin politiikkaa. Ho- mosuhteet ja tasa-arvoinen avioliitto ovat poliittinen asia. Näiden laillistaminen oli poliittinen päätös. Kirkon vastustava kanta oli ja on politiikkaa. Kirkon sisälläkin tästä käydään poliittista keskustelua, vaikka se nimellisesti käytäisiinkin Raamatun tulkinnan kautta. Raamattu on ollut ja on edelleen poliittinen kirja. Ja sitä se tulee olemaan aina niin kauan kuin kirkko on valtion erityissuojeluksessa.
Päivi Räsänen kertoi oikeusministerinä ollessaan vuonna 2013 kansanlähetyspäivillä, että joskus tulee tilanteita, joissa Raamattu menee maan lain edelle. Poliitikon alku Huhtasaari ei moittinut Räsästä politikoinnista. Kun Suomeen on tullut ja tulee tur- vapaikanhakijoita, kristittyjä tai muslimeja, on näiden vastaanottamisesta tehty myös uskonnon perusteella poliittinen kysymys. Puolueen puheenjohtajana Räsänen linjasi, että Suomen voisi olla parempi ottaa vastaan kristittyjä pakolaisia kuin muslimeja, koska nämä sopeutuisivat paremmin. Jos nämä eivät ole poliittisia lausuntoja, niin mitä sitten?
Jos olisi oikeasti sellainen kuin ”Ju- malan tahto”, suoraan ylhäältä saneltu ja joustamaton ohjesääntö, ei se olisi politiikkaa, vaan diktatuuria. Mutta käsitteellä ”Jumalan tahto” uskovat ja kirkon miehet tekevät politiikkaa, kaikkia koskevaa asioiden hoitoa, vaikka mitä muuta väittäisivät. Kirkon miehet tietty, koska he haluavat kuulua ja kuuluvat yhteiskunnan eliittiin. Ja siihen kuuluminen edellyttää politiikkaan osallistumista ja kirkon etabloitunut asema poliittisia kannanottoja. Ja ne kannanotot lähtevät uskon järjestelmästä. Uskonnosta ja sen peruskirjasta, joka siis ohittaa maal- lisen lain.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti aloittaa uudelleen esitutkinnan Päivi Räsäsen v. 2004 kirjoittamasta pamfletista, jonka alaotsikko ”Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen” kertoo sisällöstä oleellisen. Pamfletti nousee suoraan Raamatusta ja on erittäin poliittinen kannanotto. Jos se onkin 15vuoden takainen, seisoo Räsänen edelleen sen takana ja Luther-säätiö pitää sitä sivuillaan. Se on helposti löydettävissä, vaikka sitä ei suoraan hakisikaan.
Twiittiään Räsänen puolusti sanan- ja uskonnonvapaudella. Ja että lähde, Raamattu, on ”laillinen” kirja. Saahan sitä Suomessa levittää. Kyllä sanoa saa. Ja tehdä politiikkaa vähemmistöjä Raamatulla päähän lätkien. Räsänen on lääkäri ja pitkäaikainen poliitikko. Kyllä hänen pitäisi tietää, mitä saa ja voi sanoa ja mitä ei. ”Mielipiteitä täytyy voida ilmaista vahvasti. Mutta kyllä jokainen tietää, milloin on ylittänyt sen rajan, että jonkun ryhmittymän ihmisarvoa loukataan ja alennetaan.” – Valtakunnansyyttäjä Ylen haastattelussa.
Yki Räikkälä