Uskonnollinen ylistys seisomaan ponkaisten ei kuulu koulun joulujuhlaan

Tällainen tunnustuksellinen, kristinuskon Jumalaa ylistävä, nykykatsannossa kai varsin herätyskristillinen ja sitouttavana tuntuinen ylistysmotoriikka ei ole mielestäni enää sopivaa käyttäytymistä koulujen kaikille yhteisessä joulujuhlassa eikä varsinkaan oletusarvona. kaikkien osallistujien käyttäytymiseen.

”Enkeli taivaan” ja ”Maa on niin kaunis” -virsien laulamiseen on kirkollisessa perinteessä, uskonnollisen seurakuntaväen piirissä liittynyt eräs, ainakin ulkopuolelta katsoen voimakkaan mielenosoituksellinen tapa, uskonnollisesti julistuksellinen seisomaan ponkaisu, ylistäen penkiltä ylös nouseminen silloin kun virren tekstissä sanotaan ”Nyt Jumalalle kunnia…” tai ”Kunnia Herran…”. Miten kouluissa?

Tällainen tunnustuksellinen, kristinuskon Jumalaa ylistävä, nykykatsannossa kai varsin herätyskristillinen ja sitouttavan tuntuinen ylistysmotoriikka ei ole mielestäni enää sopivaa käyttäytymistä koulujen kaikille yhteisessä joulujuhlassa eikä varsinkaan oletusarvona kaikkien osallistujien käyttäytymiseen. Joulujuhlahan koulussa on yhteinen ja aivan eri asia kuin ”joulukirkko”, jumalanpalvelus.

Paras ratkaisu on sisällyttää koulun yhteiseen juhlaan muita joululauluja tai muuten joulun aikaan sopivia lauluja. Niitähän on paljon – toki myös uskonnottomia tai julistuksettomia. Joissain kouluissa käytetty, projektorilla heijastetun virren tekstin yhteyteen lisätty ”lauletaan istuen” -ohje on ollut tai olisi hieman hassu ratkaisu.

Tietenkin kaikki virret ja myös Jumalan ylistäminen seisomaan nousten sopivat varsinaisesti uskonnollisiin tilaisuuksiin, jonne ihmiset menevät vapaaehtoisesti.

Tosin Suomen kouluissa ei toistaiseksi ole käytännössä ollenkaan selvää, että koulun lukuvuoteen liitettyyn ”joulukirkkoon” kaikki oppilaat osallistuisivat tosiasiallisesti vapaaehtoisesti. Siihen ongelmaan ratkaisuna ei ole tietenkään yrittää puuttua siihen, mitä virsiä kirkossa lauletaan ja noustaanko seisomaan ylistämään vai ei, vaan koulun tosiasiallisen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kehittäminen.

Paras ratkaisu ”joulukirkkoon” ja muihin koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyviin ongelmiin on sanottu Opetushallituksen ohjeissa: Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Tämän käytännön soisi leviävän niin koulujen itsensä kuin myös kuntien päätöksillä.

Mikäli uskonnollinen tilaisuus kuitenkin on koulupäivään liitettynä yhä tyrkyllä, samanaikaisen rinnakkaisen, ei-uskonnollisen tilaisuuden ohjelman hyvällä valmistelulla ja ajoissa tapahtuvalla tiedottamisella on suuri merkitys. Valmistelua ja toteutusta hoitamaan tulee asettaa työryhmä eikä vain elämänkatsomustiedon opettaja yksin. Tilaisuushan ei ole vain ET-oppilaille, vaan se on tarjolla kaikille. Uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamaton ohjelma voi olla myös retki koulun ulkopuolelle.

Retken tai koulussa pidettävän tilaisuuden ohjelman valmistelussa voidaan tehdä yhteistyötä myös paikkakunnan sekulaarien kansalaisjärjestöjen kanssa. Samoin koulu voi tehdä yhteistyötä kunnan palvelujen, esimerkiksi kirjaston, kulttuuritoimen sekä liikunta- ja nuorisopalvelujen kanssa.

Vaikka kaikille yhteisessä joulujuhlan ohjelmaan voi perustuslakivaliokunnan mielestäni jo vanhentuneen kannan mukaan sisältyä yksittäinen virsi ilman että koko tilaisuudesta tulee uskonnollinen, joulujuhla voidaan mainiosti järjestää ilman virttäkin, sillä voidaanhan virsien sijaan ohjelmaan valita vaikka miten monenlaisia joululauluja. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan koulun opetuksen tulee olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Juhlatkin ovat opetustoimintaa.