Edellisessä numerossa julkaisimme filosofi Bertrand Russellin klassikkotekstin Miksi en ole kristitty. Seuraava on lyhennetty ja yksinkertaistettu käännös Ibn Warraqin klassikkoteoksen (1995, Prometheus Books) Why I Am Not a Muslim luvusta 15. Salanimellä kirjoittava entinen muslimi Warraq on eräs tunnetuimpia islamin kriitikoita, ja seuraavassa tekstissä hän nostaa esiin ristiriidan Koraanin tiukkojen moraalisäädösten ja arkitodellisuuden välillä. Warraq näyttää tekstissään, miten uskonnon asettamista kahleista huolimatta tavallisen arjen ilot, kuten alkoholi, sianliha ja homoseksuaalisuus ovat kukoistaneet islamilaisessa maailmassa.
Kaikki tekijänoikeudet kuuluvat Ibn Warraqille ja Prometheus Books-kustantamolle.
Kääntäjä Eero Suorsa
Viskistä ja viinistä
Kaikissa maailman muslimivaltioissa on saatavilla alkoholia huolimatta siihen kohdistuvista kielloista. Varakkaat ja sivistyneet nautiskelevat salakuljetettua viskiä ja giniä, kun taas köyhät ottavat nautintonsa kotipolttoisesta. Sekä bordellit että viinakaupat olivat avoinna ollessani Algeriassa ramadanin aikana vuonna 1990. Muhammed ylistää viiniä Koraanin suurassa 16.69 kutsuen sitä jumalan siunaukseksi ihmiskunnalle. Kehut eivät kuitenkaan olleet pysyviä; kun profeetan varhaiset seuraajat humaltuivat liiaksi Muhammed paheksui tätä (suurat 2.216; 4.46) päätyen lopulta kieltämään alkoholin nauttimisen kokonaan suurassa 5.92, tuomiten alkoholin saatanan työkaluksi.
Islamilla oli alkuaikoinaan vaikeuksia saavuttaa laajaa kannattajapohjaa juuri alkoholiin ja seksiin kohdistuvien rajoitusten tähden. Esi-islamilainen runous on täynnä kuvauksia juomisen iloista ja tavernoiden ylistämistä. Tämä runoperinne jatkui myös vuosisatoja myös Islamin aikana. Arabiankielinen runous on itse asiassa täynnä ylistyksiä viinille. Voidaan siis sanoa että runous kukoisti Islamista huolimatta, ei sen ansiosta. Kalifien hoveissa ei ollut pelkkoa 80 ruoskaniskusta alkoholin nauttimisen tähden, ja viini virtasi vapaasti. Myös tavallinen arabikansa nautti viinin iloista huolimatta rangaistusten uhasta. Viinirunot, khamriyya, muodostuivat protestin ja kapinan välikappaleiksi Koraanin säädöksiä vastaan, ilmaisten myös runoilijoiden itsenäistä henkeä jossa torjuttiin kaikki asketismi. Varhaisten abbasidikalifien hovissa vaikutti musta orja Abu Dulama, joka kohottuaan hovinarrin asemaan käytti runsaasti alatyylistä kieltä ilmaisten ”kaikkea sontaa kyynisellä ilolla”, eräänlaisena arabialaisena Eddie Murphyna. Hän myös hyödynsi asemaansa hovissa pilkaten Islamia ja islamilaisia lakeja ilman mitään häpyä.
Kun saavumme nykypäivään, mainittakoon Pakistanin kansallisrunoilija Ahmed Faiz (1911-1984), joka myös laati runsaasti viiniä ylistäviä runoja. Vieraillessaan suuren runoilijan luona kirjailija Khushwant Singh kuvaili tunnelmaa seuraavasti: ”Hän aloitti aamunsa yleensä skottiviskillä aamiaisella. Lounaan aikana hän oli humalassa, ja myöhemmin illallisen yhteydessä otimme jälleen paukut, minkä jälkeen hän joi aamuun saakka.”
Porsaat
Vuonna 1968 Salman Rushdie ehdotti Pakistanin televisiolle filmatisointia Edward Albeen The Zoo Story teoksesta. Ehdotus tyrmättiin välittömästi, koska teoksessa mainitaan sianliha vaikkakin negatiivisessa valossa. Myös George Orwellin Eläinten vallankumous on kielletty islamilaisissa maissa, koska päähenkilöt ovat sikoja. Kaikki kirjallisuuden klassikot joissa esiintyy sikoja, kuten P.G Wodehousen tarinat lordi Emsworthista, ovat kiellettyjä kirjoja islamilaisissa maissa. Tätä syvään juurtunutta inhoa sianlihaa kohtaan on syytä pohtia. Koraani kieltää jyrkästi sianlihan syömisen (suurat 5.3 ja 6.145), koska sika on ”kauhistuttava”, ja riippuen arabiankielen termin rijas kääntämisestä myös ”epäpuhdas”. Syitä tähän voidaan etsiä islamin suhteesta juutalaisuuteen. Koraani syntyi olosuhteissa joissa jokaisella uskonnollisella yhteisöllä oli ruokaan liittyviä kieltoja ja säädöksiä. Koraanissa olevat ruokaa koskevat säädökset voidaan siis nähdä keinona vetää kristittyjä askeetteja ja hiljattain juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita puoleensa. Muhammed ei ollut systemaattinen ajattelija vaan pikemminkin tilanteiden sanelema pragmaatikko, ja Koraanista on hankalaa muodostaa koherenttia kokonaiskuvaa, jolloin humoristisesti ilmaistuna ruokia koskevat säädökset riippuvat siitä kuka on toiminut kokkina. Alkuaikoina Muhammed kritisoi tiukkaa juutalaista lakia ruokien suhteen toimien kristinuskon inspiroimana. Tämä käy ilmi suurassa 2.286.
On kuitenkin selvää, että islamin ruokaa koskevat kiellot ja säädökset nousevat juutalaisuudesta, ja niiden kristittyjen parista jotka seurasivat juutalaista lakia. Muslimit yleensä perustelevat sianlihasta pidättäytymisen Koraanilla, ja pidemmissä perusteluissa asia perustellaan sillä että kuumassa ilmastossa sianliha on epähygieenistä ja epäterveellistä. Jälkimmäistä perustelua on käytetty myös juutalaisten parissa. Sika ei ollut kuitenkaan Lähi-idässä mitenkään yleinen eläin (vaikkakin sianlihaa syötiin sekä sumerilaisten että muinaisten egyptiläisten kulttuureissa), ja ajatus siitä että kiellot perustuisivat trikiiniin, eivät päde, koska trikiiniä tavataan sikojen parissa nimenomaisesti kylmän ilmanalan maissa, ja trikiini tuli tunnetuksi vasta vuonna 1835. Trikiinin ja sianlihan välinen yhteys puolestaan tuli tunnetuksi vasta vuonna 1859. Sikojen elin- ja ruokailutavat eivät myöskään ole erityisen likaisia verrattuina karjaan, lampaisiin tai vuohiin. Kielto ei siis selity hygienialla, vaan Muhammedin tarpeella luoda selkeitä eroja muihin uskontoihin. Tämä kävi merkitykselliseksi erityisesti siinä vaiheessa, kun kristityt alkoivat nauttia sianlihaa. Kiellosta huolimatta esimerkiksi Marokon berberit ovat kasvattaneet sikoja, ja Edward Westermarckin mukaan marokkolaiset söivät villisian maksaa koska uskoivat sen parantavan fyysistä kuntoa. Myöskin Kiinassa muslimit syövät sianlihaa, tosin käyttäen sen kohdalla erilaisia kiertoilmauksia.
Homoseksuaalisuus
Vaikka Koraanin monet Koraanin suurat 4.16, 7.80,81 pitävät homoseksuaalisuutta rangaistavana, niin esimerkiksi suurat 56.17 ja 76.19 ovat varsin monitulkintaisia sen suhteen minkälaisia nuorien miesten tarjoamia iloja paratiisissa on tarjolla. Haditheissa puolestaan linja on varsin selkeä: rangaistus on kuolema. Toiset koulukunnat kannattavat kivittämistä, toiset taas 100 ruoskaniskua. Muhammed piti homoseksuaalien teloittamista suotavana. Varhaisten kalifien aikana homoseksuaalisuudesta rankaistiin kivittämällä, roviolla tai minareeteista alas heittämällä. Kuitenkin useammat abbasidikalifit olivat homoseksuaaleja, sekä esimerkiksi kuuluisa ristiretkeläisten kukistaja Saladin.
Todellisuus on eronnut roisisti pyhistä teksteistä. 1800-luvulla monet eurooppalaiset matkasivat Pohjois-Afrikkaan etsimään homoseksuaalisia nautintoja jotka heidän omassa yhteiskunnassaan olivat tabuja. Compton Mackenzien klassikkoromaanissa Thin Ice, joka on eräs suuria kuvauksia homoseksuaalisesta rakkaudesta kuvaillaan yksityiskohtaisesti romanssia ja seksiä Marokossa, ja eräs romaanihenkilöistä kertoo ettei kukaan islamilaisissa maissa tätä paheksu ”Tangerin ja Khyberin solan välillä”. Suurmogulien valtakunnan Intiaan perustanut ruhtinas Babur (1483-1530) kertoo muistelmissaan kauniisti ja intohimoisesti suhteestaan nuoreen mieheen johon hän törmäsi valloitusretkellään basaarissa. Myös Sir Richard Burton kirjoitti homoseksuaalisuuden olleen erittäin yleistä Khyberin solassa ja Afganistanin kaupungeissa. Vuonna 1936 brittiläinen etnografi Cline havaitsi, että homoseksuaalisuus oli yleistä ja varsin avointa; miesten avioliittoja juhlittiin näyttävästi ja myötäjäiset saattoivat olla 15 kertaa suuremmat kuin heteroavioliitoissa.
Miesten välinen rakkaus on ollut yleinen osa islamilaisia yhteiskuntia. Hammamit tai turkkilaiset saunat ovat eroottisine mosaiikkeineen, maalauksineen ja veistoksineen olleet yleisiä tapaamispaikkoja homoseksuaaleille. Myös miesten harjoittama prostituutio on ollut yleistä. Jälleen kerran, kuten viinin kohdalla, kauniita ja varsin eroottisia homoseksuaalisuuden ylistyksiä löytyy suurimpien arabirunoilijoiden, kuten Abu Nuwasin, teksteistä.
Myöskään naisten välinen rakkaus ei ole ollut vierasta, mikä käy ilmi samaisen Abu Nuwasin runoista.
Sosiologisten, psykologisten ja biologisten selitysten määrästä huolimatta on selvää että homoseksuaalisuutta suvaittiin suuressa määrin verrattuna kristittyyn länteen.