Kriitikoille teräspallit

Kritiikin sietokynnys harvinaista herkkua. Puoskareilla, varsinkaan puoskaroivilla terveysammattilaisilla sitä ei juuri esiinny.

Mielipiteen- ja sananvapaus ovat edellytyksiä muiden ihmisoikeuksien ja vapauksien olemassaololle.

Sana on vapaa, mutta sanomisen seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Koston pelossa monien suut ovat sulkeutuneet.

Olen jo vuosikymmeniä möyhentänyt uskomuslääkintää eli puoskarointia kolumneissa ja mielipidekirjoituksissa, käynyt puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa ympäri maata ja osallistunut lukuisiin keskusteluihin aiheesta sekä radiossa että televisiossa. Kritiikin sietokynnys harvinaista herkkua. Puoskareilla, varsinkaan puoskaroivilla terveysammattilaisilla sitä ei juuri esiinny. Perusteltuja kannanottojani on pidetty ”loukkaavina”, ”törkynä” ja ”huonona vitsinä”. Puhetilaisuuksissa on häiriköity. Muutamat tuohtuneet ovat kirjelmöineet yliopiston korkeimmalle johdolle ja vaatineet hiljentämistäni. Joitakin kertoja minut on uhattu haastaa oikeuteen. Saman kohtalon ovat kokeneet monet muutkin puoskarointikriitikot.

Kolmisen vuotta sitten eräs nainen teki minusta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ”kannanotoistani ja kielenkäytöstäni täydentävien hoitojen (CAM) suhteen”. Sytykkeenä oli toiminut Helsingin Sanomissa (Kotimaa 11.11. 2015) julkaistu lausumani, jossa arvostelin Tampereen yliopistossa järjestettyä tutkimusseminaaria koskien ”vaihtoehtohoitoja”. Kantelussa oikeusasiamiestä pyydettiin selvittämään muun muassa, olenko syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää (puoskaroivat terveysammattilaiset) vastaan, syrjintään, virka-aseman väärinkäyttämiseen, perustuslain rikkomiseen ja ovatko asenteeni tai / ja kirjoitukseni perustuslain vastaisia. Erityisen loukkaavana kantelija piti käyttämääni outohoito-sanaa CAM-hoidoista!

Kantelija veti vesiperän. Apulaisoikeusasiamies ilmoitti hänelle, että ei voi auttaa häntä tässä asiassa. Lähinnä Perustuslain sananvapauspykälään vedoten.

Siilinjärvellä ja Maaningalla ilmestyvässä paikallislehti Uutis-Jousessa oli 8.11.2018 toimittaja Riikka Kuosmasen törkeä juttu otsikolla ”Kuoleman rajan takaa”. Siilinjärven vapaaseurakunnan johtaja, pastori Pauli Kärki kertoi vaimonsa saaneen sairauskohtauksen ja KYSissä lääkäreiden todenneen hänet kuolleeksi. Kärki järjesti oitis rukoustalkoot. Tapahtui Jumalan ihme. Kärki väitti vaimonsa heränneen kuolleista rukousten voimasta. Kuopion kaupunkilehden kolumnissani (12.01.2019) ”Herätkää kuolleet!” leimasin Kärjen huijariksi. Aiemmin taikauskontoja ruotiessani minut on vain manattu helvetin tuleen käristymään. Mutta nyt eräs mies teki poliisille tutkintapyynnön, olenko syyllistynyt kolumnissani uskonrauhan rikkomiseen.

Jälleen vesiperä. Itä-Suomen poliisilaitoksen päätöksen mukaan en ollut syyllistynyt rikokseen. Taas lähinnä Perustuslain sananvapauspykälään vedoten. Päätöksen perusteluissa todettiin, että ”kirjoitus on voitu todeta ivalliseksi ja provosoivaksi, mutta lähtökohtaisesti siinä on kritisoitu väitettä rukouksen parantavasta vaikutuksesta. Yleisen käsityksen mukaan kyse on kuitenkin enemmän lääketieteellisestä asiasta eikä sellainen pyhä asia, jonka enemmistö kokisi ilmeisenä uskontoon kuuluvana pyhänä asiana”. Puoskaripiireistä on myös julkisuuteen heitelty, ”mikä lääkeyhtiö mahtaa löytyä minun takaa”? Kun puolestaan kritisoin medikalisaatiota, minut leimataan uskomuslääkitsijäksi. Maailmalla kärkkäimpiä sanavapauden rajoittajia ovat mahtavat lääkefirmat. Jos joku erehtyy astumaan niiden varpaille, niiden likaisten temppujen osastot käynnistävät massiiviset loanheittokampanjat ja oikeusprosessit. Näin rahassa rypevät farmafirmat hyödyntävät ”pelkokerrointa”, varoittavat tutkijoita, mihin hornanpesään he pistävät päänsä, jos toimivat vastoin lääkefirman etuja.

Kirjoitin kerran lääkkeestä, joka tappoi läjäpäin potilaita, ennen kuin sitä valmistava lääkefirma veti pitkin hampain sen pois markkinoilta. Firman yhteiskuntasuhteista vastaava henkilö Suomessa soitti minulle, ja sanoi, että ”he eivät tällä kertaa ryhdy minua vastaan toimenpiteisiin”. Mutta edellyttivät, että jos vielä kirjoitan heidän lääkkeistään, niin minun pitää lähettää käsikirjoitus heille tarkastettavaksi ennen julkaisua.

Amerikkalainen tutkiva journalisti Jeanne Lenzer: ”Jos joku aikoo ryhtyä setvimään lääkeyhtiöiden sotkuja, hän tarvitsee Kevlar-puvun ja teräspallit.” Niille on käyttöä myös puoskarointia ja taikauskontoja pöllytettäessä.

Markku Myllykangas