Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Mozart ja vapaa-ajattelu
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 19.12.2018
Myöhäisempää tuotantoa edustanut Cosi fan tutte satirisoi aikansa konservatiivista seksuaalimoraalia, mutta symbolisoi myös valistuksen kokemia takaiskuja.

Klassinen musiikki ja klassinen laulu sivuaa useasti uskonnollisia teemoja. Tai näin ainakin ajatellaan. Wolfgang Amadeus Mozartin tuotanto on laaja, ja Requiem kuuluu myös monien suomalaisten pääsiäisvalikoimaan. Mutta Mozart on myös paljon muuta, mitä hänen tuotantoaan tuntevansa tietävät. Seuraavaksi esittelen muutamia Mozartin tuotannon sekulaareja, vapaa-ajattelua omaavia teoksia.

Mozartin tuotannossa on nähtävissä selkeitä kausia. Erityisen ison osan hän sävelsi Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan liberaalin keisarin, Joosef II:n (1741-1790) hallituskaudella (1765-1790). Joosef II lasketaan yhdeksi valistuneista itsevaltiaista yhdessä Katariina Suuren ja Fredrik Suuren kanssa, ja hänen hallituskauttaan leimasivat monet valistuksen aatteet. Keisarikunnan pääkaupunkia Wieniä leimasi liberaali ilmapiiri, joka näkyi muun muassa uusissa uskonnonvapauslaeissa.

Tässä ilmapiirissä Mozart sävelsi monet oopperoistaan. Myöhäisempää tuotantoa edustanut Cosi fan tutte satirisoi aikansa konservatiivista seksuaalimoraalia, mutta symbolisoi myös valistuksen kokemia takaiskuja. Ilmapiiri oli muuttunut konservatiivisemmaksi, ja romanttisen rakkauden ihanteiden murtuminen voidaan nähdä allegoriana valistuksen ihanteiden murtumisena. Samanaikaisesti läsnä ovat kuitenkin Mozartin libretistin Lorenzo da Ponten valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaulta saatuja vaikutteita: voivatko ihmiset oppia rakastamaan toisiaan järjen vai intohimon kautta, vai onko olemassa jokin kolmas tie? Vaikka Cosi fan tutte tarjoaa pessimismiä valistuksen kokemista takaiskuista, niin valistuksen henki on kuitenkin voimakkaasti läsnä oopperassa.

Mozartin oopperat resonoivat myös nykyaikaa: Zaiden näytöksiä voidaan katsoa kuvauksina Israelin ja palestiinalaisten konfliktista.

Mutta pankin räjäyttää Figaron häät. Mozartilla ja Pontella oli kyky luoda unohumattomia hahmoja, ja Figaron miespalvelija Cherubino on yksi näistä.

Cherubino hahmona vaikuttaa olevan oopperan muiden henkilöhahmojen katkerien tunteiden yläpuolella kaikessa kevytkenkäisyydessään. Cherubino toimii tavalla, joka järkyttää vallitsevaa aristokraattista järjestystä tämän petkuttaessa kreiviä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Oopperassa on paljon vallankumouksellista potentiaalia, josta se on velkaa alkuperäisteokselleen, Pierre Beaumarchais’n näytelmälle.

Vallankumouksellinen potentiaali aktualisoituu lopun kuorokohtauksessa. Kaikkien juonittelujen selvitessä ja kreivin pyytäessä anteeksi kreivittäreltä kaikki juonen pyörryttämät ihmiset ovat äänessä.

Kuoro-osuus muistuttaa katolisen kirkkomusiikin universumin koraaliosuuksia, joissa kuoron yksinkertainen yksiäänisyys alleviivaa hierarkioiden katoamista. Tämän jälkeen seurue puhkeaa iloiseen, helpotuksen täyteiseen juhlatunnelmaan. Lopussa Figaron häät siis lunastaa lupauksensa.

Mozartilla on siis paljon iloa annettavanaan tähän synkkään vuodenaikaan, jolloin joulumusiikki tulvii Jeesusta ja vapahtajaa. Lukijoiden on myös syytä muistaa Turussa järjestettävä Maallista joulua konsertti, jonka ajankohta päivittyy pian.

Eero Suorsa

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry