Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Eroakirkosta.fi 15 vuotta
Jori Mäntysalo / 15.12.2018
Eroakirkosta.fi avattiin 21.11.2003. Palvelun kautta on eronnut yli 650 tuhatta valtionkirkkojen jäsentä.

Alku

1. syyskuuta 2003 kello 17:36 lähetin Tampereen vapaa-ajattelijoiden johtokunnalle lyhyen viestin, joka alkoi ”Olisiko www.eroakirkosta.fi hyva idea?” Ilmeisesti oli, koska neljä päivää myöhemmin verkkotunnus oli varattu meille.

Petri Karisma oli tosin jo aiemmin keksinyt, että yhdistys voi maksaa postimaksun maistraattiin menevistä erokirjeistä. Tämä oli hyvä alku, jonka päälle palvelu rakennettiin. Sähköistä eroamista ei tuolloin vielä ollut.

Palvelu avattiin virallisesti 21.11.2003, eli kehittely kesti muutaman kuukauden. Ensimmäinen lehtijuttu oli 2.12.2003 Helsingin sanomissa. Ensimmäiset reaktiot olivat hämmästyneitä, ja jotkut kysyivät onko koko juttu pilaa. Vuoden loppuun mennessä kirjeitä maistraattiin meni hiukan vajaat tuhat. Määrä tuntui silloin aika suurelta.

200 tiedotetta

Palvelu on lähettänyt lähes 200 tiedotetta. Teoriassa tämä tarkoittaa yhtä tiedotetta kuukaudessa, käytännössä tahti on ollut hyvin vaihteleva. Enimmillään Homoilta-ohjelman jälkeisessä erovyöryssä tiedotimme kuutena peräkkäisenä päivänä.

Erikoisin otsikko oli maaliskuussa 2009: ”Eroakirkosta.fi antoi tulosvaroituksen — Kirkosta eroaminen vähentynyt”. Tälläkin tiedotteella saatiin muutama lehtijuttu, ja niistä seurasi lisää eroja. Uutinen tulosvaroituksesta kumosi itsensä.

Pori vai Rauma?

Palvelun tallentaa eroajista iän, sukupuolen ja kotikunnan. Esimerkiksi viimeisen 12 vuoden aikana porilaisia on eronnut jo yli 10 tuhatta, Rauman luku on vielä alle 5000. Väkilukuun suhteutettuna porilaiset eroavat yli kymmenen prosenttia vilkkaammin. Porissa flikkojen osuus on ollut 43 %, raumattarien taas 39 %. Keski-iän suhteen kaupunkien välillä ei ole eroa.

Syksyllä 2009 eroakirkosta.fi teki laajan tiedotekampanjan paikallisista luvuista. Pohjalaisen toimitukselle kerroimme miten Seinäjoen seurakunta pitää jäsenensä Vaasaa paremmin, Pohjois-Suomen lehdet saivat tietää miten Torniossa eroaminen kasvoi Kemiä vilkkaammin ja niin edelleen. Tiedotteiden ansiosta paikallismediat oppivat pyytämään meiltä juttujensa mausteeksi lähialueidensa tilastoja.

Kolmen lain muutos

Palvelun taustalla oli kolme toisistaan riippumatonta lainmuutosta, jotka tulivat sattumalta voimaan samoihin aikoihin.

Verkkotunnuslaki vapautti www-osoitteet. Siksi palvelu on eroakirkosta.fi eikä esimerkiksi vapaa-ajattelijat.fi/eroakirkosta.

Uskonnonvapauslaki salli eroamisen uskontokunnista kirjeellä. Ennen syksyä 2003 piti eroajan mennä paikan päälle maistraattiin tai kirkkoherranvirastoon.

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa rinnasti sähköpostin paperikirjeeseen.

Eroaminen sähköiseksi

Uskonnonvapauslain mukaan eroajan ”tulee ilmoittaa eroamisesta kirjallisesti yhdyskunnalle tai maistraatille.” Olennaista on, ettei pykälässä mainita allekirjoitusta; vertailukohtana esimerkiksi uuden uskontokunnan perustaminen vaatii kirjallisen ja allekirjoitetun ilmoituksen.

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa puolestaan säätää näin: ”- – vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. – – asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä.” Asia oli siis selvä ja yksinkertainen. Tai niin me luulimme.

Kirjoitimme Tampereen ja Helsingin maistraateille, ja kysyimme mihin osoitteeseen sopii laittaa eroilmoituksia tulemaan. Kumpikin ilmoitti, ettei hyväksy sähköpostieroja. Juha Kukkosen ehdotuksesta lähetimme ministeriölle kyselyn siitä, miten he lakia tulkitsevat. Ministeriö suositteli maistraatteja hyväksymään sähköiset eroilmoitukset.

Muutama maistraatti, niistä tärkeimpänä Helsingin, kieltäytyi hyväksymästä sähköpostieroja. Osa maistraateista puolestaan hyväksyi eron jos se lähetettiin eroajan omasta sähköpostiosoitteesta. Kolmas ja paras joukko hyväksyi suoraan palvelumme lähettämän viestin.

Tuloksena siis ero saattoi olla erilainen sen mukaan, sattuiko asumaan Helsingissä, Espoossa vai Vantaalla. Varsin pitkän purnutuskierroksen jälkeen koko maa Helsinkiä lukuunottamatta saatiin lopulta hyväksymään erot suoraan lomakkeelta. Helsingin maistraatti vastusti loppuun saakka, ja siellä asia korjaantui vasta kun tilalle tuli uusi Uudenmaan maistraatti.

Ensimmäinen eroaja

Palvelu julkaistiin 21.11.2003, mutta siitä ilmoitettiin liiton sisällä päivää aiemmin. Aivan salassa tieto ei pysynyt, vaan yksi ihminen erosi jo ennen julkaisua. Emme tiedä kuka oli ensimmäinen eroaja, mutta tiedämme ettei hän eronnut ensimmäisenä vaan nollantena päivänä.

Eroa myös Pirkosta

Konetekniikan ja sähkötekniikan opiskelijat ovat perinteiset kilpakumppanit. Konetekniikan opiskelijat voittivat teekkarien jäynäkilpailun avaamalla eroasikista.fi -sivuston (SIK=Sähköinsinöörikilta). Mallin mukaan sivustolla saattoi mm. laskea SIKin jäsenmaksun.

Toinen vastaava on ainakin eroaerkosta-sivu, joka neuvoi peruuttamaan Erkon konsernin lehtien tilaukset. Wikipediaa parodioivassa Hikipediassa taas kerrotaan eroapirkosta.fi-sivusta, jossa vapaa-seurustelijoiden Petri Katiska auttaa parisuhteen päättämisessä.

Muita erosivuja

Aseistakieltäytyjäliitto on avannut eroa-armeijasta.fi-sivuston, mutta Vegaaniliitolla ei ainakaan vielä ole eroalihasta.fi-osoitetta.

MTK ja Suomen ekonomit ovat varmuuden vuoksi varanneet itselleen osoitteet eroametsanhoitoyhdistyksesta.fi ja eroaekonomiliitosta.fi. Ovelaa.

Eroatupakasta.fi kertoo sähkösavukkeista, eroaeurosta.fi mainostaa kryptovaluuttoja. Eroverkosta.fi vaikuttaa ristiriitaiselta nimeltä.

Paikallisia piikkejä

Imatra erottui vuoteen 2008 saakka tilastoissa käänteisesti: eroajia oli selvästi vähemmän kuin muissa samankokoisissa kaupungeissa. Imatran kirkkoherra Aallon ilmoitus sukupuolenkorjauksestaan marraskuussa 2008 käänsi tilanteen, nyt Imatralla näkyi poikkeuksellisen suuria erolukuja. Vuotta myöhemmin eroaminen kasvoi kolminkertaisesti edelliseen piikkiin nähden, kun kirkkoherra palasi vapaalta työhönsä.

Inarin seurakunta erotti vuonna 2011 talousvaikeuksien vuoksi erään työntekijänsä, ”tunturipapin”. Kolmessa kuukaudessa erosi pari prosenttia seurakunnan väkiluvusta. Suhteellisesti eropiikki oli siis samaa luokkaa kuin Homoillan jälkeen koko maassa.

Paikallinen toimija ei aina näy paikallisena piikkinä. Vammalan seurakunnassa vaikutti naispappeutta vastustanut pappi Jari Rankinen. Hänen kirjoituksensa tuottivat runsaasti eroja, hänen erottamisensa myös piikin mutta vähäisemmän. Kumpikaan ei kuitenkaan näkynyt erityisen vahvasti paikallisena piikkinä, vaan valtakunnallisesti. Kankaanpäässä naispappeutta vastustaa puolestaan kirkkoherra Keijo Rainerma. Hän on pitänyt koko kaupungin eroluvut pitkään tasaisen korkeina, mutta ilman yksittäisiä piikkejä.

Palautteita

lmoituksen tehtyään voi jättää palautetta eron syystä. Noin viidennes tekeekin niin, ja meille on kertynyt yli sata tuhatta ilmoitettua erosyytä.

Vuodesta toiseen toistuu kirkollisvero: ”Taloudellinen”, ”Verotus on suomessa muutenkin liian korkealla tasolla – -”. Joskus siihen liittyy selitys: ”Ulosoton takia ei ole varaa – -”, ”Lasten harrastukset maksavat”.

Yleinen uskon ja kiinnostuksen puute on toinen jatkuva teema: ”Kirkon tarpeettomuus elämässäni”, ”En kykene uskomaan näihin asioihin vaikka miten haluaisin”. Joskus tämä näkyy selvempänä ateismina: ”Mitäpä sitä satuihin uskomaan”, ”Uskovaisuus on keskiaikaista. Jopa lapsellista uskoa satuja.”. Joillekin tämä on selvinnyt tietyssä tilaisuudessa: ”Kävin joulukirkossa. Totesin, että henkimaailman jutut eivät ole minulle.”, ”Tämä jeesus/jumala juttu on pelkkää satua. Olin äsken veljen ristiäisissä – -”.

Kirkon liian konservatiivinen kanta näkyy runsaasti: ”Kirkon kielteinen kanta samaa sukuolta olevien avioliittoa vastaan”, ”Suvaitsemattomuus (kirkon asenteet olisi syytä tulla 2000-luvulle)”.

Toisaalta myös liian liberaaliuden vuoksi erotaan: ”En hyväksy homolakia ja jos vielä saavat ottaa lapsia, kaikki vaan hyväksytään niin helposti, raamattu ei tätä hyväksy, miksi sitä rikotaan!!!!”, ”Kirkko on eroutunut liian kauas Raamatun opista. Mikäli kirkko tekee parannuksen, voin harkita liittymistä uudelleen.” Eroaminen ei muutenkaan aina ole uskosta luopumista: ”Uskostani en luovu mutta en tarvitse sen ylläpitämiseen mitään teatteriin verrattavaa instituutiota.”, ”Olen siirtynyt helluntaiseurakuntaan”.

Sekä homojen hyväksyminen että torjuminen näkyvät myös palautteissa, joita on henkilöity: ”arkkipiispa kari mäkisen homomyönteisyys”, ”Kari Mäkisen kanta oli jo liikaa.”, ”Päivi”, ”En halua olla missään tekemisissä Päivä Räsäsen ja hänen mielipiteidensä kanssa.”.

Pieni osa eroajista ilmeisesti odotti kirkolta jotain, mitä ei saanut: ”Seurakuntani ei tarjoa ikäryhmälleni mitään toimintaa.” Osasta palautteita jää asia epäselväksi: ”Kirkkoneuvoston viimeaikainen toiminta. Pitäisi aina katsoa kahdesti.”, ”Koen kirkollisen instituutin ja sen toimintatavat negatiivisesti.” Sekalaisia syitä ja oudompi palautteita on hyvin monenlaisia: ”Kirkonkirjojen järjetön piilottelu sukututkijoilta.”, ”Missä on Jumala kun Katainen pääsi päättämään asioista?” Joku kertoo myös avoimesti piipahtaneensa jäsenenä: ”Olin vain väliaikaisesti kirkossa kummiuden takia”.

Harvakseltaan syyksi annetaan jokin kirkon toiminta yleisesti: ”En halua maksaa kirkon hallinnon kuluja. Hallinto ja byrokratia ovat aivan liian suuri kustannus kirkolle. Kynänpyörittäjiä riittää…”, ”Kirkon resurssit kuluvat kalliiden ja arvokkaiden kiinteistöjen hoitoon ja ylläpitämiseen. Lisäksi kirkon maallistuminen – -”. Yksittäinen tapahtumakin on joskus syynä: ”Annoitte virheellistä tietoa koskien 11.11. vihkihetkeä”. Toisinaan erosyyksi nimetään tietyn seurakunnan tietty pappi.

Yksittäisten tapahtumien yhteydessä tulee paljon palautetta. Esimerkiksi pakolaiskriisi tuotti kommentteja, joista osan julkaiseminen rikkoisi lakia kansanryhmää vastaan kiihotuksesta. Laillisia lienevät mm. ”Ei mitään minulle, homoja ja mamuja hyysätään” ja ”En hyväksy, että kirkollisverovaroilla piilotellaan henkilöitä, jotka ovat luvatta Suomessa.”

Mitä maksaa?

syyskuussa 290 kirje-eroa
sivuston keksiminen oli neroa
lasku 176,90 eeroa
sisältää myös arvonlisäveeroa

(Taloudenhoitaja Timo Rantalan runo 6.10.2006)

Kun palvelu aloitettiin, eroaminen tapahtui kirjeellä jonka postimaksun olimme valmiiksi maksaneet. Kyseessä lienee ainoa kerta, jolloin yksityinen toimija maksoi viranomaiselle menevän kirjeen. Jokainen kirje maksoi noin 60 senttiä, ja kun eroja ehdittiin ennen sähköpostiaikaa tehdä noin kymmenen tuhatta, tuli hintaa suunnilleen 6000 euroa.

Nykyään eroaminen on sähköistä ja ilmaista. Mikään muu välttämätön ei maksakaan paljon mitään. Verkkotunnus ja www-tila vievät satasen tai pari vuodessa. Kaikki sivuston ylläpito, kehitys ja tiedotus tehdään vapaaehtoistyönä. Muutamien palaverien kustannukset ovat olleet joteensakin mitättömiä.

Miten homma toimii?

Palvelun ydin on vain lista kuntia ja osoitteita. Niiden perusteella akaalaisten eroilmoitus menee SisäSuomen maistraattiin, alajärveläisten Länsi-Suomen maistraattiin ja niin edelleen. Palvelu kysyy nimen, henkilötunnuksen, valtionkirkon ja kotikunnan, ja lähettää ne sähköpostilla eteenpäin. Mitään säännöllistä ylläpitoa ei tarvita.

”Älyä” on henkiötunnuksesta laskettavan iän perusteella. Jos eroaja on alle 18-vuotias, hänet ohjataan täyttämään paperilomake.

Kansainväliset kopiot

Palvelun ideaa on vaihtelevalla menestyksellä kopioitu muihinkin maihin. Ruotsissa on uturkyrkan.se, Islannissa toimi vantru.is. Irlannissa Katolisesta kirkosta eroajaa neuvoo notme.ie, argentiinalaisille on apostasia.com.ar.

Tulevaisuus?

Nykyään lehdistötiedotteet menevät huonommin läpi, eivätkä silloinkaan tuota entiseen tapaan eropiikkejä. Toisaalta eroaminen näyttää joka tapauksessa vakiintuneen liki 50 tuhanteen vuodessa ilman piikkejäkin. Näin ollen tiedotukseen ei kannata eikä tarvitse panostaa enää kovin paljon.

Palvelun olennaisin kehittämiskohde on lasten erottaminen. Aikuisen oma ero tulisi selvemmin omana sähköisenä palvelunaan, lasten paperikirjeellä erottaminen taas omaksi osiokseen. Tämä tukisi epäsuorasti myös ET-opetuksen kasvua.

Imperiumin vastaisku(t)

Ilmeisin vastaus palvelullemme on tietenkin liitykirkkoon.fi. Se avattiin 25. kesäkuuta 2009. Me toivotimme kilpailijan tervetulleeksi 24. kesäkuuta, ja saimme sillä aikaan muutamia eroja lisää…

Toinen vastaisku oli vuoden 2010 kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle: Kirkkohallitus kysyi onko lainkaan laillista maistraattien hyväksyä palvelun kautta tulevia eroilmoituksia. Oikeusasiamies antoikin moitteet — niille maistraateille, jotka eivät hyväksyneet. Hampaiden narskunta pappien lukiessa ratkaisua lienee ollut kovaäänistä.

Kolmas tapa torpata toimintaa ovat olleet harhauttavat sivut. Tampereen seurakunnat avasivat sivun eroakirkosta.info, eräs pappi puolestaan sivun erokirkosta.fi (huomaa puuttuva a-kirjain). Menestys oli melko heikkoa.

Hallinto-oikeudessa

Palvelu on ollut kolme kertaa hallinto-oikeudessa. Tärkein oli ensimmäinen kerta, jossa Tampereen kaupungin omistama liikennelaitos ei hyväksynyt bussiinsa mainostamme. Juttu kiersi kaikki tasot kaupungin sisällä, ja päätyi hallinto-oikeuden kautta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lopputuleman mukaan kielto oli lainmukainen. Toisaalta tuloksena oli runsaasti julkisuutta jokaisessa vaiheessa, siis paljon enemmän kuin olisimme koskaan saaneet, jos mainokset olisi hyväksytty.

Toinen koski Väestörekisterikeskusta, halusimme ostaa 18 täyttävien osoitteita palvelun mainostamiseen. Äänin 3-2 hävisimme: meitä sai kohdella toisin kuin muita mainostajia. Kahden tuomarin mielestä osoitteet olisi pitänyt myydä. Kolmas juttu koski rahankeräystä. Siinä hallinto-oikeus oli puolellamme ja totesi, että paikallinen yhdistys saa kerätä rahaa valtakunnalliseen toimintaan.

Jori Mäntysalo

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry