Jumalien rukoilu on aika outo juttu, kun sitä pohtii hieman pintaa syvemmältä. Tilastolliset tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että rukoilu ei tehoa, mutta miljoonat uskovaiset jatkavat siitä huolimatta pyyntöjään jumalalle kädet ristissä. Jeesuksenkin väitetään sanovan, että sinapinsiemenen verran uskoa riittää vuorien liikutteluun. Eli että kellään kristityllä taviksesta paaviin ei tällaista pientäkään uskon määrää ole löytynyt – tai sitten Jeesus puhui pötyä.
Synkässä teini-iässäni kokeilin kaikenlaista radikaalia kuten viikonloppua ateistina kristittyjen nuorten Maata Näkyvissä -festareilla. Varsin hurmoksellista gospel-menoa. Noista seikkailuista tarttui ystäväpiiriini muutamia herätyskristillisiä nuoria, joiden kanssa tuli sittemmin käytyä mielenkiintoisia keskusteluja ja kirjeenvaihtoja Jeesuksesta ja muusta hömpästä.
Keskusteluista erityisen mieleen jääviä olivat ystäväni Sanna-Marin kuvaukset ajastaan pian uskoon tulonsa jälkeen. Sanna-Mari rukoili tuolloin hyvin tiuhaan kaikenlaisia pieniäkin toiveita Jumalalle. Aina kun hän oli bussipysäkillä odottamassa bussia, hän rukoili, että bussi tulisi nopeasti. Ja jos bussi tuli “nopeasti” (miten hän sen nyt sitten tulkitsikin), niin hänen “uskonsa kasvoi valtavasti”.
Pysähdytäänpä hetkeksi miettimään, mitä käytännössä voisi tarkoittaa se, että joku saisi rukouksen avulla bussin tulemaan nopeasti. Toki jos bussi rukouksen jälkeen ei saavu nopeasti niin uskovainen kohauttaa olkapäitään ja unohtaa tapauksen nopeasti. Jos bussi rukouksen jälkeen saapuu pian, voi olla, että se sattui jo ennen rukousta olemaan lähellä ja siten pian sen jälkeen ajoi pysäkille. Tällöin rukous oli turha ja sillä ei ollut vaikutusta. Toinen vaihtoehto on, että bussi oli ennen rukousta vielä muutaman kilometrin päässä, mutta kuullessaan rukouksen Jumala siirsi sen yhtäkkiä pysäkkiä edeltävän mutkan taakse.
Tällaista yhtäkkistä siirtymää kutsutaan kvanttimekaniikassa tunneloitumiseksi. Tunneloitumista tapahtuu jatkuvasti mikroskooppisten hiukkasten tapauksessa atomin mittaisilla matkoilla. Bussikin voi kyllä tunneloitua kilometrejä, mutta todennäköisyys tälle on tähtitieteellisen pieni. Ja jos rukouksen seurauksena bussi tunneloituisi kilometrin lähemmäs pysäkkiä, tunneloituisivat myös bussin sisällä olevat matkustajat ja he voisivat kertoa ihmeellisiä tarinoita, miten maisemat yht’äkkiä vaihtuivat toisiksi. Ja jalankulkijat voisivat kertoa ihmeellisiä tarinoita siitä, miten tiellä ajava bussi yhtäkkiä hävisi tai ilmestyi toisaalle tyhjästä. Jostain syystä emme koskaan kuule tällaisia tarinoita. Sanna-Marikaan ei ollut sellaisia kuullut, vaikka ajattelikin ilmeisesti rukouksensa saaneen bussin tulemaan pikemmin pysäkille.
On merkille pantavaa, että uskovaiset harvoin ajattelevat tähän tapaan pintaa syvemmältä, mitä rukouksen toimivuus itse asiassa tarkoittaisi. Selityksen ketjussa pysähdytään mahdollisimman aikaisin, jotta ei päädytä uskonnon kannalta ongelmalliselle alueelle. Samanlaisesta päättelyketjun pysähtymisestä ja älyllisestä laiskuudesta on kyse kun “jumala loi kaiken” kelpaa selitykseksi maailmalle, mutta jätetään pohtimatta mistä jumala sitten tuli. Uskonto on todella saanut ihmisen pauloihinsa, jos bussien satunnainen saapuminenkin alkaa vaikuttaa jumalan puuhastelulta.
Robert Brotherus