Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Ripari on nuoren ykkösvalinta, mutta kuinka kauan? Vaihtoehtoehtona omaehtoiset Protu-leirit
Riikka Möhkölä / 30.10.2017
Rippikoulu on vuodesta toiseen erittäin suosittu. Vuonna 2016 noin 85 % 15-vuotiaista kävi tämän konfirmaatioon johtavan, kirkon järjestämän koulun. Tapa pitää siis sitkeästi pintansa. Mutta miksi?

Menin aikanaan eli kolmetoista vuotta sitten rippileirille. Kaikki menivät. Oliko muita vaihtoehtoja? Muistan etäisesti kuulleeni Prometheus-leireistä. Ehkä. Kai joku rinnakkaisluokkalainen karkasi Keski-Suomeen leireilemään. Erilainen nuori. Muutoin massat valuivat poikkeuksetta eri rippileireille lähijärvelle. Ei kukaan tuntunut tietävän, että ennen varsinaista leiriä pitää käydä “koulua”. Kerättiin passiin leimoja, kuinka monessa jumalanpalveluksessa on käyty. Jengi kitisi yhtä paljon kuin kirkon penkkirivit. No mutta, päästäänhän sentään kesällä pitämään viikoksi kivaa!

Rippikoulu on vuodesta toiseen erittäin suosittu. Vuonna 2016 noin 85 % 15-vuotiaista kävi tämän konfirmaatioon johtavan, kirkon järjestämän koulun. Tapa pitää siis sitkeästi pintansa. Mutta miksi? Nuori varmasti kokee jäävänsä jonkin ulkopuolelle, mikäli ei lähde ystävineen viikon hauskanpidon jaksolle: vaikka välissä vähän Jeesuksesta paasattaisiinkin. Lisäksi rippijuhlat tarjoavat hyvän mahdollisuuden saada lahjana hieman ekstraa perheeltä ja sukulaisilta. Ja tullaanhan sitä “virallisesti” naimaikään! Rippikouluun myös mennään, koska vaihtoehdot tuntuvat olevan vähäiset.

Vaihtoehto toki on, mutta ei riittävän tunnettu. Prometheus-leirit eivät ole vielä onnistuneet saamaan oikeutettua suosiota. Prometheus-tuki Ry:n mukaan leireillä käy vuosittain noin 900 – 1000 nuorta. Protu-leirien järjestämisvuodesta 1989 alkaen noin 16 000 nuorta on käynyt leirin. Määrä on vielä pieni valtavirran valintaan verrattuna.

Jos kaveripiiristä ei löydy yhden yhtä kaveria, joka lähtisi vaikka nuoren kanssa Protu-leireilemään, on hyvin helppo taipua herkässä iässä suuren joukon mukaan. Protu-leirit ovat myös kalliimpia kuin perusriparit. Protu-leiristä voi joutua maksamaan pari satastakin enemmän kuin rippileiristä. Kaikkia ei liene vielä tavoittanut uusi tieto, että hintaan voi hakea myös alennusta.

Itse muistan riparin olleen paitsi hauska myös varsin nihkeä kokemus. Hauska siksi, että kaverien kanssa tuli pelailtua ja naurettua paljon; nihkeä siksi, että se perimmäinen ohjelma häiritsi minua suunnattomasti. Ei tule unohtaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan rippikoulun tarkoitus on vahvistaa nuoren uskoa kolmiyhteiseen jumalaan sekä varustaa heitä elämään kristittyinä. Protu-leirit sen sijaan ohjaavat omaehtoiseen elämänkatsomuksen etsintään ja kehittämiseen sekä juhlistavat aikuistumista.

Muita Protu-leirin teemoja ovat muun muassa erilaisuus ja yhdenvertaisuus, yhteiskunta ja vaikuttaminen, maailmankuvat ja erilaiset katsomukset sekä päihteet ja ihmissuhteet. Myös aina vain tärkeämmäksi muodostuva medialukutaito ja lähdekritiikki ovat leirin aiheena. Nuorta haastetaan ajattelemaan omaa rooliaan sekä median tuottajana ja kuluttajana. Jo pitkään vanhemmat ovat kärvistelleet älylaitteiden tuomien mahdolllisten ongelmien kanssa jälkikasvunsa suhteen. Sosiaalinen media on yhä nuorempien leikkikenttä, joten kaikin puolin Protu-leirillä painiskellaan modernimpien teemojen äärellä.

Menestyksekäs rippikoulu on kirkon lippulaiva. Menestys ei tunnu kuitenkaan kantavan kovin pitkään. Eroakirkosta.fi:n mukaan viime vuonna eronneista vähän alle puolet olivat alle 30-vuotiaita. Nuori aikuinen siis päättää jättää kirkon verrattain pian täysikäistymisen jälkeen: 37,5 % kaikista kirkosta eronneista 18-vuotiaista erosi kirkosta alle kuukausi täysikäistymisestään. Nuoret vierastavat tapauskovaisuutta. Mikäli Jumalaan ei usko, ei nähdä syytä jäädä kirkkoonkaan. Ja – let’s face it – iso osa niistäkin nuorista, jotka jäävät, haluavat kirkkohäät tai jotakin muuta tapojen sanelemaa perinnettä elämäänsä.

Vaikka kirkko saakin valtaosan nuorista satimeensa rippikoululla, eivät vaikutukset tunnu olevan kauaskantoisia. Mutta niin kuin niin monessa asiassa: paremminkin voisi mennä. Kirkon propaganda tuntuu olevan vallalla nuoren elämässä myös koulussa enemmän kuin sekulaarisen ajattelumallin edustus, elämänkatsomustieto. Uskonnon opetuksen valinnaisuus olisi merkittävä edistysaskel kouluissa poistamaan turhaa tapauskonnollisuutta. Vanhempien taannoisen valinnan kastaa lapsi ei tulisi vaikuttaa siihen, että lapsi joutuu uskonnon tunneille: varsinkin, jos hän ei enää halua.

Lähteet: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Eroakirkosta.fi, Prometheus-tuki Ry:n verkkosivut, Kuva Pixabay

 

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry