Valoista ja vakuutuksista

Valapakko oli eräs varhaisimpia uskonnonvapauskysymyksiä Suomessa: vähemmistökristityt tulkitsivat kyseisen raamatunkohdan kirjaimellisemmin.

Historiaa

”Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan.”, sanoo Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus. Käytännössä kristittyjen enemmistö, myös evankelis-luterilainen kirkko, tulkitsee käskyn kieltävän vain joutavan ylimääräisen vakuuttelun eikä kaikkia valoja. Niinpä Suomessakin on pitänyt vannoa vala esimerkiksi oikeudenkäynnin todistajana.

Valapakko oli eräs varhaisimpia uskonnonvapauskysymyksiä Suomessa: vähemmistökristityt tulkitsivat kyseisen raamatunkohdan kirjaimellisemmin. Kysymys ratkaistiin niin sanotulla eriuskolaislailla 1889: ”Protestanttisen uskon tunnustaja, jonka oppi ei salli hänen tehdä valaa, antakoon valan sijasta muun vakuutuksen, joka on hänen uskonoppinsa mukainen.” Uskonnottomista ei vielä puhuttu mitään.

Vuoden 1922 uskonnonvapauslaki puolestaan sääti näin: ”Joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan tai jota uskontokuntansa oppi estää tekemästä valaa, antakoon vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta.” Valtio siis ainakin teoriassa määräsi, että muodollinen uskonnollinen asema määrää myös sen, tuleeko vannoa vala vai antaa vakuutus.

Lakia muutettiin 1985: ”Uskontokuntaan kuuluva voi valintansa mukaan joko vannoa valan tai antaa vakuutuksen – – Henkilö, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, antaa vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta.” Teoriassa siis uskontokuntiin muodollisesti kuulumaton ei saanut vannoa, vaikka olisi pitänyt itseään kristittynä. Käytännössä lakia ei tulkittu näin tiukasti.

Nykyiseen tilanteeseen päädyttiin vuonna 2003 uuden uskonnonvapauslain myötä: sen mukaan jokainen ”- – voi uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta riippumatta valintansa mukaan joko vannoa valan tai antaa vakuutuksen.”
Erilaisia valoja oli aiemmin useampia. Kalastuksenvalvojan vala/vakuutus poistui viisi vuotta sitten kokonaan. Tuomioistuimissa todistajan vala poistui viime vuoden alusta, tuomarinvala tämän vuoden alusta. Jäljellä ovat sotilasvala ja eräiden korkeimpien virkamiesten virkavala.

Miten käy ministerivalan?

Valtioneuvoston jäsenten tilanne on monimutkainen. Asetuksen – ei lain, vaan asetuksen – mukaan he vannovat tai vakuuttavat kahdesti: virkavalan/vakuutuksen ja tuomarinvalan/vakuutuksen. Asetus sisältää itsessään virkavalan kaavan, mutta tuomarinvalan osalta viittaa toiseen lakiin.

Tämä toinen laki on kumottu vuoden 2017 alussa, tuomareilla ei ole enää tuomarinvalaa. Asetusta, joka on ristiriidassa lain kanssa, ei saa noudattaa.

Vaikutti siltä, että ministerin tulisi aina antaa tuomarinvakuutus, ja oli epäselvää, tuleeko tämän jälkeen aina virkavakuutus vai valinta virkavakuutuksen ja virkavalan välillä. Oikeuskanslerilta kysyttiin vuodenvaihteen jälkeen tilanteesta. Hän totesi, ettei tuomarinvalan poistuminen estä ministeriä vannomasta virkavalaa.
Lainmuutoksesta huolimatta tänä vuonna nimetyt ministerit vannoivat kahdesti. Valtioneuvoston kanslia vastasi liittomme pääsihteerin kyselyyn vetoamalla epäselvään oikeustilaan ja pitkään perinteeseen. Asiasta oli myös kanneltu oikeuskanslerille.

Oikeuskansleri totesi, ettei tuomarinvalan vannominen ollut suorastaan lainvastaista, mutta piti lainsäädäntöä ristiriitaisena. Hän ”esittää” valtioneuvostolle säädösten ”tarkistamista”. Tämä on käytännössä määräys poistaa tuomarinvala ministereiltä. Valtioneuvoston on marraskuun loppuun mennessä kerrottava mihin toimenpiteisiin se on asiassa ryhtynyt.

Valtioneuvostolla on useita vaihtoehtoja. Ministerien vakuuttelut ja vannomiset voivat poistua kokonaankin, mihin en usko. Ministereille voidaan laatia oma valan tai vakuutuksen kaava. Voidaan myös määrätä, että jatkossa kaikki ministerit antavat kaksi vakuutusta.

Tai, parhaana vaihtoehtona, virkavala ja -vakuutus yhtenäistetään kaikille samanlaiseksi uskonnollisesti neutraaliksi vakuutukseksi. Tuomarinvala poistui koska ”Tuomarin tehtävä on maallinen”, ja sama perustelu pätee toki virkamiehiinkin.

Asian tulee päättämään muutama ihminen valtioneuvoston kansliassa; kysehän ei ole laista vaan asetuksesta, joten se ei päädy Eduskuntaan.

Asian tärkein merkitys on jatko: kun virkavala poistuu – ellei nyt, niin myöhemmin – jää sotilasvala ainoaksi. Puolustusministeriö kertoi muutama vuosi sitten, että harkitsee sotilasvalaa nähdessään mihin tuomarinvalan ja virkavalan suhteen päädytään.

Sotilasvalan korvaaminen kaikille samanlaisella vakuutuksella puolestaan olisi omiaan vähentämään uskonnon näkyvyyttä Puolustusvoimissa kaikkiaan. Ja siinä missä ministerivala koskee keskimäärin alle kymmentä ihmistä vuodessa, valitsee sotilasvakuutuksen ja -valan välillä yli 20 000 varusmiestä vuodessa.

Jori Mäntysalo