Irrationaalisuuden lähteellä?

Toukokuussa Helsingissä järjestettiin Tieteiden talolla kansainvälinen rationalistien konferenssi (Rationalist International Conference 2017), johon kerääntyi vapaa-ajattelijoita, humanisteja, skeptikkoja ja muita sekulaarisen ja rationaalisen ajattelun puolustajia ympäri maailman. Kaukaisimmat vieraat tulivat Australiaa, […]

Toukokuussa Helsingissä järjestettiin Tieteiden talolla kansainvälinen rationalistien konferenssi (Rationalist International Conference 2017), johon kerääntyi vapaa-ajattelijoita, humanisteja, skeptikkoja ja muita sekulaarisen ja rationaalisen ajattelun puolustajia ympäri maailman. Kaukaisimmat vieraat tulivat Australiaa, Intiaa ja Yhdysvaltoja myöten.

Alustukset ja keskustelut olivat monipuolisia ja tarjosivat vilahduksia erilaisista tavoista hahmottaa ympäröivää maailmaa sekä kokemuksia eri maailmankolkista. Oli myös ainutlaatuista verkostoitua ja tavata muita hengenheimolaisia viikonlopun aikana.

Konferenssin jälkeen jäin miettimään erityisesti belgialaisen filosofi Johan Braeckman esitystä taikauskoisuudesta. Braeckmanin mukaan kaikki ihmiset ovat jossain mielessä taikauskoisia ja epärationaalisia riippumatta siitä, kuinka korkeasti koulutettuja tai epäileväisiä he ovat. Evoluution muokkaamina näemme kasvoja paahtoleivässä, havaitsemme inhimillisiä piirteitä lemmikeissämme tai huonekaluissa tai löydämme merkityksiä ja näemme jatkumoa paikoista, joissa niitä ei ole. Ihmisen biologinen historia on tehnyt meistä nopeita tekemään johtopäätöksiä. Ellemme miljoonia vuosia sitten olisi epäillyt puskasta kuuluvaa rapinaa mahdolliseksi villieläimeksi ja toimineet tämän uskomuksen varassa, olisimme todennäköisesti kuolleet aikoja sitten sukupuuttoon.

Miksi ihmeessä olemme haavoittuvaisia ja taipuvaisia epärationaaliseen tai näennäistieteelliseen ajatteluun? Braeckmanin mukaan irrationaalisuus on osa ihmispsykologiaa ja tervettä tiettyyn rajaan asti. Kognitiiviset sudenkuopat aiheuttavat aivoissa virheitä. Kaikki ihmiset näkevät mm. tietyt optiset illuusiot samalla tavalla, mutta järkevä yksilö myös ymmärtää että kyse on psykologisesta ilmiöstä eikä liitä asiaan muita merkityksiä. Moni ei kuitenkaan näin tee, vaan uskoo mitä kirjavampaan irrationaalisuuden tarjontaan homeopaattisista hoitomuodoista viestien saamiseen tuonpuoleisesta edesmenneiltä sukulaisiltaan. Tai he yhdistävät tapahtumia, joilla ei ole todistetusti mitään tekemistä keskenään. Haluamme nähdä tarinoita myös siellä missä niitä ei ole. Moni luottaa uskomustensa todenperäisyyteen ja siihen, että niille on hyvät perustelut. (Braeckman 2014)

Braeckman kertoi hilpeän esimerkin Pariisin ulkopuolella sijaitsevasta talosta, jonka katon läpi tippui miljardeja vuosia vanha kananmunan kokoinen meteoriitti vuonna 2011. Tarina ei sinänsä ole ihmeellinen, mutta talossa asuvan perheen sukunimi sattui olemaan Comette! Eihän tämä voi mitenkään olla sattumaa? Mutta kyllä se näin vain on. Koska maailmassa tapahtuu koko ajan niin valtavasti erilaisia sattumuksia, mahtuu mukaan vääjäämättä tapahtumia, joissa näyttäisi olevan ihmeellisiä yhteensattumia.

Suomessa Marjaana Lindeman Helsingin yliopiston psykologian laitokselta on myös tutkinut ihmisten uskoa yliluonnollisuuteen. Lindemanin mukaan termeillä yliluonnollinen, paranormaali, maaginen, mystinen sekä taikausko on erilainen historia, mutta niitä yhdistää yliluonnollisen uskomuksen kuvastaminen. Toistaiseksi yliluonnollisen käsitteelle tai sille, miksi ihmisillä on yliluonnollisia uskomuksia, ei ole löytynyt tyydyttävää määritelmää tai käypää selitystä. (Järvinen 2008)

“Lindeman lähti lähestymään asiaa määrittelemällä yliluonnollisen ja sen selittämisen ns. ydintiedolla, joka perustuu aivojen toiminnalliseen erikoistumiseen. (…) Yliluonnollinen maailma avautuu, kun fysikaalinen, biologinen ja psykologinen ydintieto sekaantuvat.” (ks. ed.) Tällöin ihminen saattaa uskoa psykokinesiaan, telepatiaan, elottoman elämiseen, animismiin, pahoihin numeroihin, henkiparannukseen, astrologiaan, meedioihin, enkeleihin, demoneihin tai että tapahtumilla on tarkoitus. (ks. ed.)

“Tutkimustulosten mukaan yliluonnolliseen uskovilla esiintyy samankaltaisia ydintiedon sekaannuksia kuin muinaisilla kansoilla ja pienillä lapsilla. Päinvastoin kuin skeptikot he voivat pitää väitettä ‘vanhat huonekalut tietävät asioita menneisyydestä’ kirjaimellisesti totena. He myös usein uskovat, että biologisilla elimillä ja prosesseilla on oma tahtonsa.” (ks. ed.)

Mistä johtuu että tietyt ihmiset tarvitsevat enemmän tieteellistä tietoa itsensä vakuuttamiseksi ja toiset edelleen uskovat omaan malliinsa huolimatta perusteluista. Onko taustalla halu pitää kiinni omista malleista, sillä yhdenkin kompromissin tekeminen vesittäisi koko uskomusjärjestelmän ja ihminen joutuisi rakentamaan oman identiteettinsä uudelleen?

Braeckmanin mukaan ihmiset suhtautuvat yleensä skeptisesti ajatusjärjestelmiin, jotka tuntuvat eksoottisilta tai vierailta omasta näkökulmastamme. Toisin sanoen me luulemme voivamme ajatella kriittisesti. Tutkimusten valossa selkeä ja kriittinen ajattelu on kuitenkin huomattavasti vaikeampaa kuin oletamme. (Braeckman 2014)

Ihminen voi samalla kerralla naurahtaa kuullessaan eksoottisista poppamiesseremonioista jossakin sademetsän siimeksessä ja samassa yhteydessä vakavasti uskoa siihen, että Jeesus syntyi neitseellisestä Mariasta tai tulkita Raamatun sanaa kirjaimellisesti. Tai hän haluaa nähdä mitä hän toivoo näkevänsä ja perustella asioita omaa ajattelua tukevasta näkökulmasta.

Millaisia kokemuksia ja ajatuksia sinulla on rationaalisuudesta? Millaiset tilanteet saavat sinut toimimaan ns. epärationaalisesti?

Lähteet

Emma Andersson, Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry