Jeesuksen pimeä puoli

Robert Brotherus

Raamattuun päätyneet neljä evankeliumia valikoitiin vasta 300-luvulla paljon laajemmasta joukosta Jeesus-tarinoita. Vaikka valikointi mahdollistikin kaikkein synkimpien Jeesus-kuvausten jättämisen pois, päätyi virallisiinkin evankeliumeihin paljon “hyvää paimenta” synkempiä kuvauksia Jeesuksesta. Mark 11 […]

Raamattuun päätyneet neljä evankeliumia valikoitiin vasta 300-luvulla paljon laajemmasta joukosta Jeesus-tarinoita. Vaikka valikointi mahdollistikin kaikkein synkimpien Jeesus-kuvausten jättämisen pois, päätyi virallisiinkin evankeliumeihin paljon “hyvää paimenta” synkempiä kuvauksia Jeesuksesta.

Mark 11 ja Mat 21 kertovat, miten Jeesuksen tuli matkalla nälkä ja hän näki tien vierellä viikunapuun. Jeesus meni katsomaan löytyisikö puusta viikunoita, mutta ei löytynyt sillä vielä ei ollut viikunoiden aika. Tuohtuneena Jeesus kiroaa puun, jolloin se kuihtuu ja kuolee. Aika tylyä Jeesukselta – eihän se ole pienen puun vika jos siinä ei ole viikunoita kun ei edes ole viikuna-aika.

Jeesuksen äitiä “neitsyt” Mariaa arvostetaan kristinuskossa korkealle ja varsinkin katolilaiset palvovat ja rukoilevat häntä lähes jumalallisena olentona. Mutta itse Jeesus ei äidilleen paljon arvoa anna, lähinnä halveksuntaa ja tylytystä. Joh 2:3 tarinassa viini loppuu häissä kesken ja kun Maria-äiti sanoo Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä”, vastaa Jeesus vain tylysti: ”Anna minun olla, nainen.” Markus 3:31 puolestaan kertoo miten Jeesuksen ympärillä istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana että hänen äitinsä ja veljensä ovat ulkona ja kysyvät häntä. Jeesusta ei kuitenkaan kiinnostanut äitinsä pyynnöistä vaan hän jopa kiistää sukulaisensa sanomalla ympärillä oleville ihmisille: “te olette minun äitini ja veljeni”.

Aikamoisen kolauksen Jeesuksen perheystävälliselle ja rauhaa rakastavalle imagolle antaa myös Matteus 10:34, jossa Jeesus sanoo: “Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.” Vielä tylymmäksi menee Luukas 14:26: ”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” Aika itsekeskeinen ääliö.

Kristittyjen usko Jeesukseen on myös erikoista siinä valossa että Jeesus ei edes itse aina jaksanut uskoa itseensä. Varhaisimman Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus valittaa ristillä: “Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ilmeisesti Jeesus oli odottanut jonkinlaista ihmepelastusta, jota ei sitten kuulunutkaan ja pettymys oli kova. Ei ihme, että myöhemmät evankelistat “siivosivat” Jeesuksen sanoja optimistisempaan suuntaan kuten “se on täytetty”. Myöhemmät evankelistat myös lisäsivät tarinoita kuolleista heränneestä Jeesuksesta, josta Markus ei kirjoittanut sanaakaan.

Entä sitten raamatusta pois karsitut Jeesus-tarinat? Niistä löytyy paikoin vieläkin mehevämpiä pimeitä Jeesuksia. Oma suosikkini on Tuomaksen lapsuusevankeliumi, jossa pikku-Jeesus leikkii ja rakentelee patoja puroihin. Kun toinen poika kiusallaan rikkoo padon, Jeesus kiroaa pojan ja tämä kaatuu kuolleena maahan. Myöhemmin päivällä toinen poika tönäisee Jeesusta ja hänetkin Jeesus tappaa kirouksella. Kun kuolleiden poikien vanhemmat tulevat valittamaan Jeesuksen vanhemmille tämän tekosista, Jeesus kiroaa myös poikien vanhemmat ja he sokeutuvat. Tuon rinnalla jo Darth Waderkin tuntuu hyvikseltä.

Robert Brotherus