Uskonnoton elämä on osa arkea ja juhlaa

Maallista elämänkatsomusta on parasta edistää positiivisten tapahtumien kautta.

Ollessani viisivuotias osallistuin seurakunnan järjestämään kerhotoimintaan. Siellä hoitotädit kertoivat Jeesuksen kuolleen ristillä minun syntieni puolesta. Kun myöhemmin eräs kerhotoverini julkesi epäillä tarinan luotettavuutta, olin kuulemma suuttunut ja kertonut asian olleen tismalleen niin kuin on kerrottu. Uskonnollinen ajatteluni saavutti täten huippunsa jo varsin nuorella iällä. Sieluni pelastumisen kannalta tosin on valitettavaa, että kyseisen tapahtumaketjun jälkeen luottamukseni Raamatun kertomuksiin ja uskonnollisiin auktoriteetteihin on rapautunut huomattavasti.

Maailmankuvani on yllä kuvatun harhapolun jälkeen aina ollut hyvin maallinen, enkä ole koskaan kokenut tarvetta etsiä lohtua tai maailmanselityksiä uskontojen kautta. Tästä huolimatta en myöskään kokenut tarvetta hakeutua mukaan vapaa-ajattelijoiden toimintaan, sillä koin voivani olla epäuskoinen omassa rauhassani. Tasaisin väliajoin koin kuitenkin kasvavaa ärtymystä siitä, että uskonnollisuudella on niin voimakas vaikutus minunkin elämääni yhteiskunnan kautta. Osittain tästä johtuen liityin Turun vapaa-ajattelijat ry:n jäseneksi syksyllä 2016.

Pääsin ilokseni heti mukaan kehittämään yhdistyksen toimintaa, mikä oli toiveeni liittyessäni jäseneksi. Oma näkemykseni on, että maallista elämänkatsomusta on parasta edistää positiivisten tapahtumien kautta. Tästä syystä ehdotin, että Turun yhdistys voisi järjestää uskonnottoman joulukonsertin. Monet vapaa-ajattelijat eivät tietenkään juhli joulua sen enempää kuin ramadanin loppua, mutta toisille joululaulut ovat erittäin tärkeä osa vuoden suurinta perhejuhlaa. Tai kuten siskoni sen ilmaisi: ”Ei joulun viettäminen ole mikään kristittyjen etuoikeus!” Ensimmäinen (ja toivottavasti ei viimeinen) Maallista joulua! -konsertti toteutettiinkin joulunalusviikolla, eikä Jeesuksen syntymää mainittu muualla kuin välispiikeissä.

Jatkossa toivon voivani edistää maallista ajattelua Turun vapaa-ajattelijoiden riveissä osallistumalla muidenkin yleisötapahtumien järjestämiseen. Itse koen, että uskonnottoman tapakulttuurin edistäminen on tärkeä osa vapaa-ajattelijoiden toimintaa. Päällisin puolin saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä, että nimenantojuhlat, häät tai hautajaiset voi järjestää uskonnottomasti, mutta todellisuudessa kaikkien pohtimiseen joutuu näkemään vähän ylimääräistä vaivaa.

Esimerkki elävästä elämästä: menimme mieheni kanssa maistraatissa naimisiin eri päivänä kuin pidimme hääjuhlat. Yhtäkkiä ei ollutkaan selvää, miten vieraat otetaan mukaan juhlintaan, eihän suurin osa ollut nähnyt koko häätoimitusta! Ongelma ratkesi hääparin pitämällä tervehdyspuheella, mutta sitäkin mietittiin ihan luvattoman pitkään. Pro-Seremonioiden sivuilla tuli käytyä ahkerasti ja luin tietysti myös Perheen omat juhlat -kirjaa, mutta uskoisin Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistyksien voivan tarjota tässä paikallista apua. Hyvien neuvojen ja resurssien mukaan jopa konkreettisen avun tarjoaminen voisivat olla pätevä syy yksittäisille ihmisille maksaa yhdistyksen jäsenmaksu ja sitoutua paikallisyhdistysten toimintaan.

Katariina Lappi
Kirjoittaja on Turun vapaa-ajattelijat ry:n sihteeri.