Kolme kouluasiaa vaiheessa

Yhdenvertaisuuslain edellyttämien oppilaitosten ja työpaikkojen yhdenvertaisuussuunnitelmien pitää olla nyt käytössä. Uskonnolla on kouluissa yhä ylikorostunut rooli niin oppiaineissa kuin koulun koko toiminnassa. Oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa kyse on ensi sijassa lapsista […]

Yhdenvertaisuuslain edellyttämien oppilaitosten ja työpaikkojen yhdenvertaisuussuunnitelmien pitää olla nyt käytössä. Uskonnolla on kouluissa yhä ylikorostunut rooli niin oppiaineissa kuin koulun koko toiminnassa. Oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa kyse on ensi sijassa lapsista ja nuorista, joiden kohtelusta kannamme huolta silmäteriemme lailla. Uskontoon ja vakaumukseen liittyen suunnitelmissa tulee käsitellä syrjimättömyyden edistämistä myös uskonnottomuuteen liittyen.

Alustavien selvitystemme mukaan uskonnottomien perheiden lasten syrjimättömyyden turvaaminen käytännössä ei ensimmäisissä yhdenvertaisuussuunnitelmissa valitettavasti nouse selväsanaisesti esille. Konkreettinen käsittely näyttää puuttuvan korvautuen yleisluontoisella yhdenvertaisuushyminällä tai muilla teemoilla.

Uskonnottomille on tärkeää, että elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyt eivät aseta et-oppilaita muita huonompaan asemaan, että minkään uskonnon jumalanpalvelusten ymppäämisellä ja tyrkyttämisellä ei häiritä koulutyötä ja perheitä, vaan koulun toiminta on uskonnollisesti sitouttamatonta ja kaikille sopivaa. Milloin kuitenkin kahta rinnakkaista ohjelmaa tarjotaan, uskonnottoman vaihtoehdon valmisteluun, tiedottamiseen ja toteuttamiseen tulee paneutua kouluyhteisössä vahvasti.

”Peruskoulun ja lukion uskonnonopetus on nykyisin pakollista evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenille. Uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita joko elämänkatsomustiedon tai uskonnon. Peruskoulussa valinnan tekevät oppilaiden huoltajat, lukiossa opiskelija itse.
Kannatatteko sitä, että myös kirkkoon kuuluvat oppilaat voisivat opiskella elämänkatsomustietoa uskonnonopetuksen sijasta?”

Tähän kysymykseemme suomalaisille 76 prosenttia vastasi myönteisesti tammikuussa Taloustutkimuksella teettämässämme kyselytutkimuksessa. Puoluekannatuksensa ilmaisseilla tuki elämänkatsomustiedon avaamiselle oli suurinta Vasemmiston, Vihreiden ja SDP:n kannattajilla, ja korkealla tasolla myös Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kannattajien keskuudessa. Keskustaa äänestävissäkin et:n avaamisen tukijoita oli selvä enemmistö. Äänestysaikeensa kertomatta jättäneistä 80 prosenttia kannatti avaamista.
Mikäli uudistus ei etene eduskunnassa muuten, näiden lukemien jälkeen esille nousee kansalaisaloitteen teko ja nimenkeruun järjestäminen. Koulun laajempi oppiaineremontti on asia erikseen. Tässä on kysymys akuutista yhdenvertaisuusasiasta, syrjivän holhouksen ja turhan säädöksen purkamisesta. Muutos on lakiteknisesti helppo. Olemmeko valmiita ryhtymään sanoista tekoihin lasten ja nuorten oikeuksien, yhdenvertaisuuden puolesta?

Elämänkatsomustietoa toki voidaan viedä eteenpäin nykysäännöilläkin. Et:n uusi opetussuunnitelma tarjoaa hyvät edellytykset aineen opetuksen ja aseman kehittymiseen. Oppilasmäärä kasvaa lähivuosina, sillä lasten kastaminen kirkon jäseniksi on vähentynyt nopeasti viime vuosina, ja erotetaanpa vauvana kastettuja lapsiakin kirkosta.
Tästä huolimatta – tai kenties myös sen takia – et:n päälle on noussut nopeasti uusia tummia pilviä. Uskonnon ja et:n yhteisopetuskokeiluja on alettu toteuttaa paikoin uskontovetoisesti tavalla, jossa uhkaa kadota et:n luonne sekulaarina, uskontoihin sitoutumattomana katsomusaineena.

Tämän ilmiön ilmentäjäksi on markkinoille tuotu Editan elämänkatsomustiedon oppikirja, joka lähestyy kulttuureja ja katsomuksia opetussuunnitelman perusteista poiketen uskontokeskeisesti: kirjan 113 tekstisivusta 53 sivulla käsitellään uskontoa, mikä on 47 prosenttia. Käsittelemättä jää ops-perusteiden kohta ”Arvioidaan katsomusvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumista erilaisissa yhteiskunnissa”.
Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO ry on ilmaissut huolensa tällaisesta et:n opetussuunnitelman sivuuttamisesta, jota toteutetaan ilmeisesti yhteisopetuksen väitettyihin tarpeisiin vedoten. Niin olemme mekin.
Näihin koviin kouluasioihin palaamme laajemmin lehtemme seuraavassa numerossa.

Esa Ylikoski