Työ- ja elinkeinoministeriölle.
Viite TEM043:00/2016

Kannanottomme työaikasääntelyä selvittävälle työryhmälle

Nykyisen työaikalain 33 § erottaa sunnuntait ja ”kirkolliset juhlapäivät” muista päivistä. Kirkollisen juhlapäivän määritelmään ei laissa viitata, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan Evankelis-luterilaista kirkkoa koskevan kirkkolain 4. luvun 3 § mukaista listaa. Tämä lista sisältää esimerkiksi joulupäivän ja helatorstain. Lisäksi itsenäisyyspäivän asemasta on olemassa erillinen laki.

Tämä tarkoittaa, että tosiasiallinen päätösvalta työaikalain sisällöstä on osittain annettu yhdelle uskonnolliselle yhdyskunnalle. Kirkkolakiahan ei Eduskunta voi muuttaa, vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä kirkon esitykset lainmuutoksista. Tämä ei ole hyvä ratkaisu, ja tavoitteena pitemmällä tähtäimellä tulee olla erillisen kirkkolain poistaminen Suomen laista.

Esitämme, että joko säädetään erillinen laki yleisistä juhlapäivistä, tai nämä juhlapäivät luetellaan työaikalaissa. Molemmissa tapauksissa esimerkiksi vaalilaki voisi viitata tällaiseen maalliseen määritelmään juhlapäivistä.

Käytännössä joulua vietetään laajasti. Helatorstaista taas enemmistö ei edes tiedä taustalla olevaa uskonnollista perustelua, eikä millään erityisellä tavalla sitä vietä. Maallinen laki juhlapäivistä antaa mahdollisuuden säädellä esimerkiksi näistä juhlapäivistä eri tavoin.

Työaikalain mukaan lakia ei sovelleta uskonnollisten toimitusten tekemiseen valtionkirkoissa eikä muissa ”uskonnollisissa yhteisöissä”. Tämän voi tulkita kattavan paitsi muodollisesti rekisteröitynä uskonnollisina yhteisöinä toimivat ryhmät, myös esimerkiksi Pelastusarmeijan ja pääosan helluntailiikettä, joiden oikeushenkilön muoto on toinen. Muotoilu on tasapuolinen ja kannatamme sitä. Selvyyden vuoksi voisi kuitenkin mainita tämän tulkinnan hallituksen esityksessä.

Vapaa-ajattelijain liitto ry

Marko Lakkala
varapuheenjohtaja

Esa Ylikoski
pääsihteeri