Lakimiehen rikosromaani

Siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi on julkaissut 400-sivuisen dekkarin ”Kun kukaan ei näe”. Kirja noudattaa vakiintunutta dekkarikaavaa sikäli, että alussa tapahtuu murha ja lopussa murhaaja paljastuu ja saa rangaistuksensa. Kyseessä ei […]

Siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi on julkaissut 400-sivuisen dekkarin ”Kun kukaan ei näe”. Kirja noudattaa vakiintunutta dekkarikaavaa sikäli, että alussa tapahtuu murha ja lopussa murhaaja paljastuu ja saa rangaistuksensa. Kyseessä ei kuitenkaan ole tavallinen dekkari, vaan lakimiehen dekkari. Kaivopuiston ruohikossa kuolleena makaava nuori nainen Ursula Pokkinen oli juristi ja kirjan päähenkilö Aarne Salmelainen on myös juristi. Salmelainen on selvästi Aurejärven alter ego.

Teoksen punaisena lankana alusta loppuun kulkee kriittinen suhde epä-älyllisyyteen ja taikauskoon.  Epä-älyllisyyttä edustaa oikeuslaitos ja erityisesti Helsingin raastuvanoikeuden tuomarit. Taikauskoa edustavat astrologia ja uskonto, joista astrologia saa vähäisen myönnytyksen: ”Jos lapsi sairastuu syöpään, astrologit eivät rukoile, että Venus tai jokin muu tähti poistaisi kasvaimen.”

Mitä omaa lakimiehellä on annettavana rikosromaaniin? Mainittakoon kaksi esimerkkiä lakimiehen näkökulmasta.

Mitä merkitsee kirjallisen ilmaisun tulkinta? Lakimies joutuu jatkuvasti tulkitsemaan erilaisia säädöksiä ja sopimuksia, testamentteja ja muita ihmisten kirjoituksia. Kirkonmiesten tulkittavana taas on Raamattu. Sikäli kuin lakimies suorittaa tehtävänsä oikein, tulkinta noudattaa ilmaisun sisältöä ja pysyy sanojen normaalissa merkityksessä. Raamatun ”tulkinta” taas on vääristelyä. Kun Raamattu sisällöltään on useissa kohdin selvästi väärä, se pitää ”tulkita” täysijärkiseksi.

Varatuomari Aarne Salmelainen käy keskustelua teologi Heidi Puotilan kanssa:

”Mitä tarkoitetaan allegorisella eli vertauskuvallisella tulkinnalla?”

”Sitä, että Raamatun kertomuksia ei oteta kirjaimellisesti, vaan niiden nähdään viittaavan johonkin muuhun kuin mistä ne kertovat.”

”No se on sitten sitä, että Raamatussa ei lue sitä, mitä siinä lukee.”

Toinen juridisesti mielenkiintoinen seikka koskee taikakeinojen käyttämistä. Ursula ja Aarne lähtivät raastupaan puolustamaan mustalaisrouvaa:

”Tässä olisi aineksia suureen oikeudenkäyntiin. Tämä mustalaispoika, Mertsi Lindeman, kertoi äitinsä saaneen syytteen siitä, että oli luvannut parantaa taikakeinoin leukemiaa sairastavan lapsen. Kun lapsi kuoli, hänen äitinsä teki rikosilmoituksen.” …

”Henkimaailman keinot ovat kiellettyjä, kun mustalainen yrittää parantaa sairaan lapsen, mutta samat keinot ovat kirkolle sallittuja. Rukoileminenhan on yliluonnollisten voimien manaamista. Koska tämä humpuuki on luvallista papeille, sen pitää olla luvallista kaikille muillekin.”

Ursula oli jo valmistautunut asiaan. Hänellä oli mukanaan Raamattu ja hän sanoi, että sitä käytettäisiin oikeudenkäynnissä puolustuksen tärkeimpänä aseena. Taktisesti parasta olisi vedota nimenomaan Jeesuksen sanoihin. Ursula luki ääneen muutaman jakeen evankeliumeista.

”Matteus 7:7–11 ja Luukas 11:9–13: Pyytäkää, niin teille annetaan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

Aarne kommentoi:

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Jeesuksen opetus on selkeässä ristiriidassa kokemusperäisen tiedon kanssa, ja kirkko tietää sen. Puhe rukousten toteutumisesta on tarkoituksellista valehtelua.”

Jari Pekkanen