Maallistuminen rauhoittaa uskontoja ja mahdollistaa sorrettujen nousun

Euroopassa on 30-vuotisen sodan jälkeen tapahtunut merkittävää maallistumista. Tämä on johtanut yhteiskunnalliseen vapautumiseen ja ihmisoikeuksien kehittymiseen. Kyseeisessä sodassa katoliset ja protestantit tappoivat toisiaan keskisessä Euroopassa juuri tuon kolmenkymmenen vuoden ajan. […]

Euroopassa on 30-vuotisen sodan jälkeen tapahtunut merkittävää maallistumista. Tämä on johtanut yhteiskunnalliseen vapautumiseen ja ihmisoikeuksien kehittymiseen. Kyseeisessä sodassa katoliset ja protestantit tappoivat toisiaan keskisessä Euroopassa juuri tuon kolmenkymmenen vuoden ajan. Sodan seurauksena kummankin uskonnon valta ja ote yhteiskunnista heikkeni, eikä niillä ollut enää yhtäläistä mahdollisuutta pitää alaisiaan kurissa ja herran nuhteessa kuin ennen sotaa.

Uskontojen vallan heikkeneminen mahdollisti valistuksen ja muun muassa Ranskan vallankumouksen. Ranskan vallankumouksen yksi keskeinen saavutus oli ensimmäinen ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus. Se on edelleen nykyisten julistusten ja lainsäädännön pohjana.

Euroopan suotuisaa maallistumiskehitystä ovat auttaneet myös muut tekijät, kuten teollistuminen ja kaupungistuminen. Voidaan kuitenkin rehellisesti sanoa, että 30-vuotinen sota oli se taite, joka leikkasi uskonnoilta sen verran valtaa, että ympäröivä yhteiskunta saattoi hengittää vähän vapaammin ja rimpuilla itsensä irti uskonnon ikeestä.

Uskonnoilla on viheliäinen tapa sortaa tiettyjä ihmisryhmiä. Näitä sorrettuja ryhmiä ovat ainakin naiset, lapset, seksuaalivähemmistöt ja uskonnottomat. Kun uskonnon valta eurooppalaisessa yhteiskunnassa heikkeni, oli näiden ryhmien mahdollista alkaa parantaa asemaansa päästäkseen pois alistetusta asemasta. Maallistuneen uskonnon kannattajat eivät myöskään ota uskontoaan niin äärimmäisen vakavasti, eivätkä tämän takia ole niin halukkaita tappamaan eri mieltä olevia.

Onko samanlainen positiivinen maallistumiskehitys mahdollista islamilaisessa maailmassa? Monien kommentaattoreiden mielestä islamilaisessa maailmassa on nyt menossa heidän 30-vuotinen sotansa. Islamilaisen maailman kriisiytyminen alkoi lopullisesti, kun Ottomaanien valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan pyörteissä. Tämä jälkeen Lähi-itä on ollut täynnä diktatuuria, vallankumouksia, terrorismia ja sotia.

Vaikka tilanne Lähi-Idässä näyttää täydellisen kaoottiselta, niin olen havaitsevinani pieniä, mutta erittäin tärkeitä valonpilkahduksia. Valistusajattelijat olivat yksi keskeinen syy, miksi Euroopan onnistui murtaa uskonnon ylivalta. He kritisoivat ja pilkkasivat kristinuskoa ja näin tulivat osoitteeksi, että tälläkään keisarilla ei ole vaatteita. Kun jokin valtarakenne joutuu kritiikin ja pilkan kohteeksi, se automaattisesti menettää valtaa ja muutkin uskaltavat hyökätä sitä vastaan.

Lähi-idän alueelta on noussut monia äänekkäitä ja viisaita ihmisiä. He ovat joko ex-muslimeja tai muuten maallistuneita, siltä alueelta tulleita tai edelleen alueella eläviä ihmisiä. Tunnetuin näistä ajattelijoista on Ayaan Hirsi Ali. Muina merkittävinä toimijoina voidaan mainita Faisal Saeed al Mutar, Sarah Haider ja Hamed Abdel-Samad. Näitä ihmisiä kannattaa seurata, koska heissä toivottavasti lepää Lähi-idän uusi ja parempi tulevaisuus. Erittäin suurella ilolla olen huomannut, että naiset ovat erittäin aktiivisia tässä uudessa nousussa.

Olisi erittäin tärkeää, että me vapaa-ajattelijat, uskonnottomat ja rationalistit pystyisimme auttamaan ja kannustamaan näitä ihmisiä. Näiden ajattelijoiden ei ole mitenkään helppo toimia, koska heitä painostavat äärimuslimit ja myös länsimaissa on ihmisiä, jotka haluavat, että islamia ei arvostella.

Petri Karisma