Liitännäislakien liitännäismukavuuksia

”Uskontojen vaikutusvalta rapautui”

Tasa-arvoinen avioliittolaki aiheutti positiivisen ongelman: samalla kertaa tuli liiankin monta mukavaa uutisen aihetta. Vaikka Vapaa-ajattelijain liitto toki kannatti myös itse lainmuutosta, seurasi paljon mukavaa myös niin sanottujen liitännäislakien käsittelystä.

Uskontojen vaikutusvalta rapautui

Itse avioliittolaki osoitti, miten vähän uskonnoilla on merkitystä 2010-luvun Suomessa. Lakia vastustivat evankelis-luterilainen kirkko ja kaikki muutkin uskontokunnat, jotka esityksestä jotain lausuivat. Näillä lausunnoilla oli tuskin mitään merkitystä. Useampi kansanedustaja kyllä viittasi uskontokuntien lausuntoihin, mutta tuskin kukaan näistä olisi muutenkaan ollut lakimuutoksen puolella.

”Päälain” jälkeen laadittiin liitännäislait, joissa täsmennettiin eräitä muita pykäliä. Niiden käsittelyssa erityisesti kokoomuksen eduskuntaryhmä oli kokonaisuudessaan muutoksen kannalla. Iso osa vastustajistakin siis näki, että muutos on väistämätön eikä sitä vastaan enää kannata taistella.

Äidin yksinoikeus kasteeseen poistui

Vielä voimassa olevan lain mukaan äiti voi kastattaa alle vuoden ikäisen vauvan vastoin isän tahtoa. Laki muuttuu 1.3.2017, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan. Jatkossa kastetaan vain ne vauvat, joilla molemmat vanhemmat sitä haluavat.

Uskon ja toivon, ettei muutos suoranaisesti juuri vaikuta kasteprosenttiin. Toivoakseni jo nyt useimmissa perheissä vauvojen uskontokuntiin liittämisestä on sovittu yhdessä.

Merkitys on periaatteellinen. Jos ei ole yhteistä tahtoa, lapsi jää neutraaliin tilaan. Eihän esimerkiksi ev.lut. kirkon jäsenyyden vastakohta ole katsomusryhmien ulkopuolella olo. Vastakohta voi olla hindulaisen yhteisön tai vaikka vapaa-ajattelijoiden jäsenyys.

Tapahtuva muutos vastaa täysin vapaa-ajattelijoiden esitystä.

Vauvojen liittäminen uskontoihin ylipäänsä

Samassa yhteydessä pohdittiin sitä, onko ylipäänsä oikein liittää vauvaa virallisesti jonkin uskontokunnan jäseneksi. Useammalta suunnalta nousi kriittisiä ääniä:

Tarja Filatov (SDP): ”Uskonnonvapauden nimissä ja vanhempien tasavertaisuuden nimissä olen iloinen siitä, että jatkossa lapsen uskonnollisesta asemasta päättäminen vaatii molempien vanhempien suostumuksen. – – kun emme ehkä vielä pääse siihen järjestelmään, jossa näistä asioista päätettäisiin vasta aikuisena ja henkilökohtaisesti.”

Silvia Modig (VAS): ”Itse minä ajattelen henkilökohtaisesti niin, että uskonnolliseen yhdyskuntaan tai yhteisöön kuuluminen on jokaisen ihmisen itse päätettävissä, minkä takia minusta lapsen kuuluu se itse päättää siinä vaiheessa, kun on siihen tarpeeksi vanha ja kykenevä.”

Sari Multala (KOK): ”Itse katson näin, että se päinvastoin ehkä lisää uskonnonvapautta – tässä tapauksessa tietysti lapsen uskonnollinen asema jää avoimeksi ja täten hänen itsensä päätettäväksi siinä vaiheessa, kun hänellä siitä on oikeus päättää.”

Kaikki kommentit ovat samansuuntaisia kuin liiton kanta.

Vihkimisoikeudet

Antero Laukkanen (KD) puolestaan lausui ”On mahdollista, että avioliittokäsityksen eriytymisen seurauksena osa kirkkokunnista luopuu vihkimisoikeudesta. Tämä lisäisi maistraattien kuluja merkittävästi.”

Väite on virheellinen: ensinnäkin selvästi yli puolet pareista vihitään jo nyt maistraatissa, toiseksi osa kirkon valtionrahoituksesta on tarkoitettu nimenomaan väestökirjanpidon tehtäviin kuten vihkimisiin.

Muuttuva laki nostaa muutenkin esille vihkimisoikeudet. Ev.lut. kirkon sisällä on jo keskustelu vihkimisoikeudesta luopumisesta. Todennäköisesti tästä seuraisi kaikkien vihkimisten siirtyminen maistraattiin.

Kävipä tässä miten päin vain, joutuu kirkon käsitys avioliitosta ja tasa-arvosta suurennuslasin alle. Vähimmilläänkin odotettavissa on runsaasti lisää kirkosta eroamisia.

Jori Mäntysalo