Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Miksi ihmiset uskovat jumaliin?
kimmo / 16.12.2015
Suoraviivaisimmat perusteet ateismille löytyvät perinteisistä, jo vuosisatoja tunnetuista argumenteista jumalien olemassaoloa ja perinteisiä jumalatodistuksia vastaan. Kaikkivoipaisen, kaikkitietävän, täydellisen hyvän ja rukouksiin vastaavan jumalan käsite on lukemattomia kertoja osoitettu loogisesti ristiriitaiseksi ja tieteellisten havaintojen vastaiseksi. Uskontojen totuutta perustellaan kuitenkin usein myös sillä, että niihin uskovia on niin paljon kaikissa kulttuureissa. Sanotaan: “Ei savua ilman tulta”: eihän […]

Suoraviivaisimmat perusteet ateismille löytyvät perinteisistä, jo vuosisatoja tunnetuista argumenteista jumalien olemassaoloa ja perinteisiä jumalatodistuksia vastaan. Kaikkivoipaisen, kaikkitietävän, täydellisen hyvän ja rukouksiin vastaavan jumalan käsite on lukemattomia kertoja osoitettu loogisesti ristiriitaiseksi ja tieteellisten havaintojen vastaiseksi.

Uskontojen totuutta perustellaan kuitenkin usein myös sillä, että niihin uskovia on niin paljon kaikissa kulttuureissa. Sanotaan: “Ei savua ilman tulta”: eihän niin moni järkevä ihminen voi olla väärässä jumalan olemassaolon suhteen. Vahvin perusta ateismille sisältää varsinaisten jumalan epätodennäköisyyden perusteiden lisäksi vahvan teorian uskontojen ja uskon syntymisen ja leviämisen mekanismeista.

Oman filosofisen kiinnostukseni kärki on vuosien varrella liukunut pikku hiljaa jumala-kysymyksestä kohti kysymyksiä uskon ja uskontojen luonteesta ja synnystä. Kun olemme osoittaneet, ettei jumalia ole, sekä ymmärtäneet, miksi ihmiset siitä huolimatta uskovat jumaliin, on uskontojen tapaus kunnolla “case closed”. Jälkimmäistä aihetta käsittelevät kirjoissaan myös uuden aallon ateismin supertähdet, erityisesti Daniel Dennet ja Michael Shermer.

Jo vuonna 60 Roomalainen filosofi Seneca nuorempi kirjoitti: “Uskontoa pitää tavallinen kansa totena, viisaat valheena ja vallanpitäjät hyödyllisenä.”  Myös Karl Marxin “uskonto on oopiumia kansalle” viittaa siihen, että uskontojen mahdollistama alamaisten hallinta olisi selitys niiden olemassaololle. Nykytutkimuksen valossa näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että johtajat olisivat suoranaisesti keksineet ja perustaneet uskonnot omiin tarkoitusperiinsä. Luultavampaa on, että uskonnot syntyivät ja kehittyivät muiden mekanismien kautta, mutta myöhemmin eri yhteiskunnissa vallanpitäjät muokkasivat niitä ja alkoivat hyödyntää niiden mahdollistamaa lisävaltaa.

Todennäköisempiä syitä uskomusten ja myöhemmin uskontojen synnylle löytyy esimerkiksi evoluutiopsykologiasta. Ihmiseläimelle on evoluution kautta muodostunut useita psykologisia ominaisuuksia, jotka yhdessä luovat hedelmällisen alustan yliluonnollisille uskomuksille. Esimerkiksi lasten herkkäuskoisuus on helppo ymmärtää kun ajatellaan miten täynnä erilaisia vaaroja entisaikojen maailma on ollut. Lapset, jotka helposti ja ilman skeptisyyttä uskoivat pelottelut kallionkielekkeillä vaanivista hirviöistä jäivät hieman todennäköisemmin henkiin kuin aikuisten satuja epäilevät lapset. Luolamiehet jotka helposti erehtyivät luulemaan lehtien havinaa tiikerin hiipimiseksi saattoivat juosta pakoon turhan usein, mutta luolamiehet jotka erehtyivät luulemaan tiikerin ääniä lehtien havinaksi maksoivat siitä hengellään. Näin evoluutio lisäsi ihmisen taipumusta kuvitella henkiä ja tarkoitusperiä ympäristössään.

Evoluutio on vuosituhansien aikana lisännyt herkkäuskoisuutta sukupolvi sukupolvelta ja me olemme tuon prosessin lopputulos. Skeptinen rationaalinen tieteellinen ajattelu ei ole suinkaan erityisen luonnollista ihmisille ja vaatii usein tietoista ponnistelua evoluution muokkaamaa herkkäuskoista perustaamme vastaan. Uskonnot sen sijaan pyrkivät maksimaalisesti hyödyntämään primitiivisen herkkäuskoisuutemme, erityisesti lasten varhaisen indoktrinaation kautta.

Robert Brotherus

Lisää aiheesta:

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry