Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Hyvä elämä ilman uskontoa – ajatuksia luennolta
kimmo / 16.12.2015
Professori Ilkka Niiniluoto piti Helsingin Yliopistolla 5.11.2015 mielenkiintoisen esitelmän aiheesta ”Hyvä elämä ilman uskontoa”. Otsikko on uskovan henkilön kannalta varsin provosoiva, koska uskoon sisältyy ajatus, että hyvää elämää on vain uskoon pohjautuvaa elämä, joka palkitaan ikuisella taivasosuudella. Tähän olotilaan ei ole muuta tietä kuin usko, joka on pelastuksen ehdoton edellytys. Kriittinen ajattelu ei tähän yhteyteen […]

Professori Ilkka Niiniluoto piti Helsingin Yliopistolla 5.11.2015 mielenkiintoisen esitelmän aiheesta ”Hyvä elämä ilman uskontoa”. Otsikko on uskovan henkilön kannalta varsin provosoiva, koska uskoon sisältyy ajatus, että hyvää elämää on vain uskoon pohjautuvaa elämä, joka palkitaan ikuisella taivasosuudella. Tähän olotilaan ei ole muuta tietä kuin usko, joka on pelastuksen ehdoton edellytys. Kriittinen ajattelu ei tähän yhteyteen sovellu, se on sielunvihollisen työtä. Luther kutsuikin järkeä Saatanan liittolaiseksi.

Niiniluoto toi esiin mielenkiintoisia ajatuksia, jotka pohjautuvat hänen vasta ilmestyneeseen kirjaansa ”Hyvän elämän filosofiaa” (2015). Suosittelen kirjaa lämpimästi. Tilaisuus oli Helsingin Vapaa-ajattelijoiden järjestämä. Tällaisia ihmisten tiedollista pohjaa vahvistavia tilaisuuksia toivoisi jatkossa enemmänkin.

Jumalan olemassaololle ei meillä ole vähäisintäkään tieteellistä tai muuta perustetta. Hyvä ja Paha eivät ole itsenäisiä olioita, persoonia, kuten Raamattu antaa ymmärtää (esim. Saatana, jota on runsaasti kuvattu mm. keskiajan kirkkojen seinämaalauksissa ). Voimme elää hyvää, tyydyttävää elämää täysin ilman uskontoja ja niiden ”pyhiä kirjoja”, joihin uskonnon ihmistä sitovat dogmit on koottu. Kristinuskon dogmien kokoaminen vei satoja vuosia ja tapahtui välillä hyvinkin riitaisessa ilmapiirissä. Näihin dogmeihin sisältyy myös syntisille varatun ikuisen rangaistuspaikan eli helvetin olemassaolo ja kuvaus. Helvetti ja sinne joutuneiden loputon piina on värikkäästi kuvattu mm. Ilmestyskirjassa. Helvetin kreikankielinen nimitys on Gehenna, joka tarkoitti Hinnomin laaksoa Jerusalemin eteläpuolella, missä lapsia aikanaan poltettiin uhreiksi Molokille.

Niiniluoto korosti, että on olemassa myös puhtaasti maallinen etiikka, sekulaari etiikka, joka huomioi kanssaihmisensä tasa-arvoisina yksilöinä ilman ajatusta tuonpuoleisesta ja siellä saatavasta rangaistuksesta tai palkinnosta. Säädetty oikeusjärjestys pohjautuu ihmisten yhteiseen kokemukseen etiikan ja sääntöjen välttämättömyydestä, se on ihmiskunnan yhteinen, kokemusperäinen asia, ei Jumalan toimesta meille alas annettu. Moneen perustuslakiin (esim. Yhdysvaltain) on kuitenkin otettu viittaus Jumalaan lain arvovallan pönkittämiseksi.

Niiniluoto toi myös esiin evidentialismin ja fideismin käsitteet. Evidentialismi lähtee siitä, että uskonnolliset väittämät (esim. Jeesuksen ylösnousemus teloituksen jälkeen) tulisi perustella selkeillä todisteilla. Fideismi puolestaan pohjautuu sokeaan uskoon, joka lähtee siitä, että jumalallinen olento on kerran syntynyt tänne maan päällä pelastamaan ihmiskuntaa. Tämä olento on neitseellisesti siitetty, joten häneen ei liity minkäänlaista alentavaa lihallista himoa.

Raamattu on uskovalle Jumalan suoraa puhetta ja sellaisenaan riittävä todiste jonkin asian todenperäisyydestä. Tämä käsitys kuvaa myös islamin pyhää kirjaa Koraania. Se on Allah-jumalan profeetta Muhammedille antama muuttumaton ja korjaamaton lopullinen totuus.

Kuolemasta puhuessaan Niiniluoto siteerasi Lucretiuksen ajatusta: ” Kuolemaa on turha pelätä, koska kukaan ei voi meitä enää vahingoittaa.” Onnellisuuden neljä tärkeintä tekijää olivat perhe-elämä, hyvä terveys, ihmissuhteet ja rakkauden kokemus, näin Erik Allardtin mukaan. Mielenkiintoinen oli tieto, että talouskasvu ei ole enää viime vuosikymmeninä lisännyt onnellisuutta. Taloudessa on tietty saturaatiopiste, jonka yli mentäessä raha ei lisää onnellisuutta.

Keskustelussa tuli myös esiin ajatus teologisesta ”tiedekunnasta”. Kuinka sellainen mahtuu tiedettä tuottavaan laitokseen nimeltä yliopisto? Teologisen tiedekunnan painopiste on kuitenkin tänä päivänä kriittisessä Raamatun tutkimuksessa, ei niinkään pappien uskonnollisen vakaumuksen vahvistamisessa. Ortodoksinen pappiskoulutus poikkeaa tässä kohdin luterilaisesta.

Porthanian luentosali oli täynnä, aihe selvästi kiinnosti ihmisiä. Virinnyt keskustelu oli vilkasta. Puhuja sai hyvin ansaitsemansa aplodit esityksensä jälkeen.

Pertti Kavén
Kirjoittaja on filosofian tohtori

Kuva: Kimmo Laine

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry