Uskonnonvapaus armeijassa – eteen ja taakse

Esa Ylikoski; kuva: Markku Pääkkönen

Yksi askel eteen ja kaksi taakse? Varusmiesten uskonnonvapauden kanssa liikutaan eteenpäin hitaasti mutta varmasti – mutta miksei kaikkia ongelmia haluta korjata kerralla kuntoon? Varusmiesten ei ole enää pakko osallistua uskonnollisiin […]

Yksi askel eteen ja kaksi taakse? Varusmiesten uskonnonvapauden kanssa liikutaan eteenpäin hitaasti mutta varmasti – mutta miksei kaikkia ongelmia haluta korjata kerralla kuntoon?

Varusmiesten ei ole enää pakko osallistua uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja  jumalanpalveluksiin. Evankelisluterilaisen kirkon jäsenten ”palveluvelvollisuus” osallistua tunnustukselliseen uskonnolliseen ohjelmaan poistui. Oikeusasiamiehen päätökseen perustuva uudistus tuli voimaan heinäkuussa 2015.

Tämä on tervetullut ja kauan odotettu historiallinen askel, mutta perusoikeuksien valossa se tulee 20 vuotta myöhässä, todettiin Vapaa-ajattelijain julkaisemassa kommentissa. Samalla toivottiin kasarmien kulttuurin alkavan muuttua varuskunnissa kautta maan.

Kun Nuorisobarometri 2014:n mukaan nuorista yli puolet sanoo olevansa ”ei-uskonnollisia” ja vajaa neljännes ”uskonnollisia”, tilanne voikin muuttua, mikäli varusmiesten valinnanvapauden toteutumista ei häiritä henkilökunnan taholta uskonnollisella painostuksella. Valitettavasti painostuksen jatkumisesta on jo saatu merkkejä.

Uskonnonvapauden uudistus armeijassa jää puolitiehen. Pääesikunnan käsky vesittää Puolustusministeriön työryhmän vuoden alussa tekemän ehdotuksen siirtää uskonnolliset tilaisuudet päivän palveluajan ulkopuolelle, rinnasteiseksi harrastustoiminnalle. Nyt vain iltahartaudet rinnastetaan harrastustoimintaan, mutta varusmiesten päiväohjelmaan voi yhä sisältyä alku-, loppu-, joulu- ja pääsiäisjumalanpalveluksia.

Kaikille näille on tosin olemassa vaihtoehtona tunnustukseton tilaisuus. Tällaiset ei-uskonnolliset tilaisuudet joukko-osastoissa tulee alkaa tehdä kohderyhmäänsä kunnioittaen miellyttäväksi, rennoksi ja henkistä viihtyvyyttä tukevaksi, asianmukaiseksi ja vetovoimaiseksi vaihtoehdoksi ”kirkkokäynnille”. Kitarat mukaan.

Toinen muutos koskee aiempia ”kirkollisen työn” oppitunteja, joille oli vaihtoehtona etiikan ja elämänkatsomustiedon opetusta, käytännössä huonosti järjestettynä.  Pääesikunnan käskyn mukaan nyt ”sotilaspappien oppitunneille” osallistuvat kaikki varusmiehet, mutta ”niillä ei käsitellä tunnustuksellisia asioita eivätkä ne sisällä julistuksellisia elementtejä”.

Ministeriön työryhmä tarkasteli sodan ja rauhan eettisten kysymysten opetusta laajemmin. Vapaa-ajattelijat vaativat moniammatillista toteutusta sekä uskonnottomien henkisen tuen asiantuntijoiden palkkaamista. Varusmiesten opetukseen, kriisien, traumojen ja kuoleman kohtaamiseen sekä henkiseen tukeen tarvitaan psykologista ja lääketieteellistä asiantuntemusta.

Kun Pääesikunnan käsky mainitsee nyt vain sotilaspappien oppitunnit, monipuolista tarkastelua vaativan aiheen opetus delegoidaan edelleen kokonaan sotilaspapeille. Erityisen ongelmallista uskonnonvapauden ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta on, että ”ensimmäisen oppitunnin” pitää sotilaspappi.

Ensimmäisellä oppitunnilla pääaiheena on uskonnonvapauden toteutuminen varusmiespalveluksessa: 1) valinnanvapaus koskien alokaskauden lopussa annettavaa uskonnollista sotilasvalaa (”Kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän silmien edessä”) tai ei-uskonnollista sotilasvakuutusta (”Kunnian ja omantunnon kautta”) sekä 2) nyt kaikkia varusmiehiä koskeva uusi valinnanvapaus koskien palvelusaikana järjestettäviä tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia ja niiden ei-uskonnollisia vaihtoehtoja.

Sotilaspappi ei ole sovelias oppitunnin pitäjä näissä asioissa, koska hän on jäävi. Vaikka sotilaspappi sanallisesti esittelisikin asian alokkaille virallisten ohjeiden mukaan ”puolueettomasti”, jo hänen virka-asemansa ja -pukunsa aiheuttaa sen, että hän on jäävi, puolueellinen. Hänhän on keskeinen uskonnollisen vaihtoehdon toteuttaja.

Ankarinta kritiikkiä Pääesikunnan päätökseen Vapaa-ajattelijain liitto kohdistaa paraatijumalanpalveluksia koskevaan uuteen järjestelyyn. Sen mukaan varusmiehet, jotka paraatikatselmuksessa eivät osallistu siihen liitettävään jumalanpalvelukseen, joutuvat poistumaan paikalta kesken paraatikatselmuksen. Tämä toteutetaan paraatia seuraavan yleisön ja tv-kameroiden edessä.

Uskonnonvapauteen kuuluu myös yksityisyyden suoja, mistä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöskin. Sen mukaan julkisen vallan ei tule järjestää tällaista tilannetta, jossa yksilö joutuu vasten tahtoaan käytöksellään tuomaan julki suoraan tai välillisesti oman uskonnollisuutensa tai uskonnottomuutensa. Poistuminen muodosta ison yleisön edessä tuo asian julki kohtuuttomalla tavalla.

Uskonnottomien tulee saada osallistua paraatikatselmukseen ja paraatiin. Ongelman ratkaisu on, ettei paraatikatselmukseen ja paraatiin sisälly uskonnollisesti tunnustuksellista hartausosuutta. Jos sellainen on, se voi olla ennen varsinaista paraatikatselmusta. Silloin itse paraatia seuraamaan tulleen yleisönkään ei tarvitsisi vasten tahtoaan osallistua jumalanpalveluksen seuraamiseen.

Nyt päätetty tilanne rikkoo varusmiesten, sotilaiden ja paraatiyleisön uskonnonvapautta, oikeutta olla osallistumatta jumalanpalvelukseen. Vapaa-ajattelijain liitto on päättänyt tehdä kantelun Pääesikunnan päätöksistä, erityisesti paraatihartauksia koskevasta kelvottomasta menettelystä sekä eettisen oppituntien ja varsinkin ensimmäisen oppitunnin määräämisestä sotilaspapistolle. Toiminta uskonnonvapauden puolesta jatkuu.

Esa Ylikoski