”Et:n syrjintä tulee lopettaa kouluissa sekä avata sen opiskelun mahdollisuus kaikille riippumatta siitä, onko oppilas tai lukio-opiskelija liitetty johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Vasta tämän jälkeen on helpompi keskustella katsomusopetuksen laajemmasta uudistuksesta”, sanooa Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski alla olevassa blogikirjoituksessaan, jossa kritikoidaan myös koulutyöpäivään koulun toimesta ympättyä uskonnonharjoitusta.
Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kuuluu kouluissa lasten yhdenvertainen kohtelu. Ketään ei saa syrjiä eikä suosia – ei myöskään uskonnosta tai vakaumuksesta johtuen. Yhden uskonnon tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen organisointi koulujen ja päiväkotien viralliseen päiväohjelmaan rikkoo yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se syrjii uskonnottomia, toisuskoisia ja ei-uskonnollisia, uskontojen suhteen välinpitämättömiä.
Koululaisjumalanpalvelus ev.lut. kirkossa, pikkukirkko päiväkodissa ja aamuhartaus päivänavauksena katsotaan eri asiaksi kuin suvivirsi perinteisessä kevätjuhlassa. Toisin kuin uskonnonopetuksesta voivat hartauksista ja jumalanpalveluksista kaikki olla pois, mutta monin paikoin koulun toimesta niihin osallistumista tuputetaan eikä nille vaihtoehtoista ohjelmaa markkinoida.
Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Se on yksityisasia, lapsiperheen oma ja mahdollisen seurakunnan asia. Sen organisointi ei kuulu julkisen vallan viranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus osallistua ev.lut. jumalanpalveluksiin halutessaan vaikka joka viikko.
Uskonnonvapauteen liittyy ja yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa henkilö joutuu tekemään vasten tahtoaan julkisen valinnan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.
Ei-uskonnollisille suomalaisille vanhemmille on yhä aika kiusallista valita, ilmoittaako lapsen jäävän pois enemmistön ev.lut. jumalanpalveluksesta vai osallistuvan siihen joukon jatkona. Edelleen epäröidään, mitä rehtori ja opettajat ajattelevat. Mitä muut lapset tai heidän vanhempansa ajattelevat! Kiusattaisiinko lastamme tämän vuoksi? Millainen on vaihtoehtoinen ohjelma? Näistä ongelmista huolimatta on syytä rohkaista vanhempia valitsemaan katsomusneutraalin vaihtoehdon.
Samoin on syytä luontevasti valita lapselle katsomusaineeksi elämänkatsomustieto (et), jos hän on siihen oikeutettu. Et:n syrjintä tulee lopettaa kouluissa sekä avata sen opiskelun mahdollisuus kaikille riippumatta siitä, onko oppilas tai lukio-opiskelija liitetty johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Vasta tämän jälkeen on helpompi keskustella katsomusopetuksen laajemmasta uudistuksesta.
Uskonnonopetuksen pakollisuus kirkkoon liitetyille lapsille ja nuorille kouluissa on holhoavana ”so last century”. ET:n avaaminen kaikille onnistuu eduskunnassa parin sanan muutoksella perusopetus- ja lukiolakeihin. Tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa ei sen muutoksen takia tarvitse uudistaa, vaan se voisi tulla voimaan elokuussa 2016.
Kun opetuksen tulee opetussuunnitelman mukaan olla uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta, tämän tulee koskea oppilaitoksen koko toimintaa. Yhdenvertaisuuslain pääsäännöstä ei saa poiketa ilman että siitä on säädetty lailla. Oppilaitosten ja viranomaisten tulee pohtia asiaa laatiessaan uudet yhdenvertaisuussuunnitelmat.