Vapaa-ajattelijat toimivat ajatuksen vapauden ja katsomuksellisten ihmisoikeuksien puolesta. Vapaa-ajattelijain liitto on ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö.

Katsomuksellisia ihmisoikeuksia ovat uskonnonvapaus ja ihmisten yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu myös uskonnosta tai vakaumuksesta riippuen.

Uskonnonvapaus koskee myös uskonnottomia, joita ovat muun muassa ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät. Tätä puolta on esimerkiksi Suomessa vähätelty julkisen vallan toimesta.

Uskonnottomuuteen liittyy myös oikeus yksityisyyden suojaan uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa suhteen. Yhtä hyvin kuin on oikeus tuoda esiin ja julistaa, on oikeus olla tuomatta julki ja pitää omana tietonaan. Ainakaan julkisen vallan ei tule pakottaa ketään paljastamaan katsomustaan vasten tahtoaan.

Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus kohdistuu erityisen voimakkaana julkiseen valtaan, valtioon ja kuntaan. Se koskee julkisia viranomaisia ja toimenhaltijoita.

Syrjintäkiellon kääntöpuolena on perusteettoman suosimisen kielto. ”Positiivisen erityiskohtelun” mahdollisuus on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan olemassa vain heikommassa asemassa olevan vähemmistön tosiasiallisen aseman parantamiseen. Ev.lut. kirkon suosiminen rikkoo ihmisten yhdenvertaista kohtelua ja julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta.

Ajatuksen vapauden edistämisen kautta vapaa-ajattelijat toimivat myös uskontojen ihmisen elämää rajoittavien dogmien, rajoitusten ja kontrolloinnin arvostelemiseksi sekä uskonperäisen syrjinnän ja muiden ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi. Monet uskontoperäiset rajoitukset esimerkiksi lainsäädännössä kohdistuvat myös uskonnottomien elämään.

Ajatuksen vapauteen liittyy myös sananvapaus ja sen puolustaminen.

Vapaa-ajattelijoiden toiminta ei määräydy vain uskontojen kautta, vaikka vapaa-ajattelijaliike esimerkiksi jo 1700-luvulla syntyikin paljolti kirkon ja uskonnon arvostelun kautta. Siihen oli silloin konkreettiset syynsä. Humanismi, tiedeperustaisuus, rationaalisuus, skeptisyys sekä sekulaari, ei-uskonnollinen, maallinen elämänkatsomus muodostavat kuitenkin oman katsomuksellisen kokonaisuutensa, joka ei määräydy vain uskonnottomuuden perusteella vaan oman positiivisen sisältönsä kautta.

Humanismi tarkoittaa ihmislähtöisyyttä, elämän ja yhteisöllisen toiminnan kehittämistä ihmisten itsensä toimesta.

Tiedeperustaisuus tarkoittaa maailmankuvan kehittyvyyttä ja ajattelun kriittisyyttä muuttumattomien ”pyhien” dogmien sijaan.

Rationaalisuus tarkoittaa järkiperäisyyttä mystiikan ja uskomusten sijaan. Siihen liittyy skeptisyys ja kriittisyys niin uskonnollisia kuin muitakin uskomuksia kohtaan.

Omaehtoinen inhimillinen elämänkatsomus katsoo maailmaa paljon laajemmin kuin vain uskontojen antaman tarkastelusektorin ja spektrin kautta. Inhimillistä elämänkatsomusta ei ole riittävää luonnehtia yksin uskonnottomuuden käsitteen kautta, koska se on laajempi ja uskontojen maailmaa avarakatseisempi.

Vapaa-ajattelu edistää inhimillistä elämää ja elämänkatsomusta. Vapaa-ajattelijain liitto tukee toimintaa ihmisoikeuksien, inhimillisen elämän ja elämänkatsomuksen puolesta.

Vapaan ajattelun piiriin kuuluvat humanismi, rationaalisuus, skeptisyys, ateismi, agnostisuus ja välinpitämättömyys uskontojen suhteen.

Monet uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat vapauttaneet ajattelunsa uskonnosta. Siinä mielessä he ovat vähintäänkin yhtä hyviä vapaa-ajattelijoita kuin ateistit tai agnostikot. Toki uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat laaja ja heterogeeninen, moninainen ihmisjoukko. Välinpitämättömyys uskontojen suhteen ei tarkoita välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksia tai ihmisoikeusloukkauksia kohtaan.

Monet uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat kiinnostuneita kehittämään uutta inhimillistä tapakulttuuria niin ihmisen eri elämänvaiheissa kuin vuodenkiertoonkin liittyvässä juhlinnassa. Arjen ja juhlan vuorovaikutus kuuluu inhimilliseen elämään. Vapaa-ajattelijain liitto kulttuurijärjestönä ja sen jäsenyhdistykset eri puolilla maata edistävät ja tukevat sitä.

Esa Ylikoski