Jouni Vilkka
Eräs elämäni merkittävimpiä asioita oli tutustuminen roolipeleihin 9-vuotiaana. Pelasimme Dungeons & Dragons -nimistä peliä, joka tuolloin 1980-luvulla oli joidenkin kiihkouskovaisten hyökkäysten kohteena, koska se kuulemma opetti pelaajia palvomaan Saatanaa. Meidät kuitenkin opetti pelaamaan eräs evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Sittemmin olen joutunut toteamaan, että tämä fundamentalistisen käsityksen mukaan peliä kohtaan esitetty syytös oikeastaan olikin perusteltu. Roolipelien kautta nimittäin opin ajattelemaan erilaisten uskontojen käsityksiä ja niiden keskinäisiä ristiriitoja, sekä muita metafyysisiä ja epistemologisia kysymyksiä, jotka johdattivat minut vuosien mittaan irti kirkosta ja uskonnoista ylipäätään. Kokemukseni rippikoulussa vielä vauhdittivat tätä kehitystä. Yritän tässä selittää, mitä roolipelien vaikutuksesta päättelin.
Kuvitellaan, että on ainakin yksi jumala, joka tekee ihmeitä, kuten luo maailman tai parantaa haavoja pappien pyynnöstä. Miten tämä jumala nämä ihmeet tekeekään, on selvästi kyse jonkinlaisesta magiasta. Jos jumalat kykenevät magian käyttöön, voi kuvitella myös ihmisten tähän pystyvän. Ihmiset ovat harjoittaneet erilaisia magian muotoja ilmeisesti aina, jopa tutkineet magiaa ja muita okkultismin osa-alueita satoja vuosia. Näin pääteltyäni aloinkin perehtyä okkultismiin nähdäkseni, mitä merkkejä magiasta löytyy. Mikä tahansa paranormaali ilmiö voisi olla merkki maagisten voimien olemassaolosta, joten olisi hienoa, jos sellaisia löytyisi. Ikävä kyllä, paranormaaleista ilmiöistä löytyi vain paljon epäuskottavia väitteitä, ei kunnollista näyttöä. Paljon huijauksia ja luonnollisia selityksiä. Ei siis paranormaaleja ilmiöitä, eikä siten merkkejä maagisista voimista. Koska aihetta on niin antaumuksella ja niin kauan tutkittu, voisi luulla tähän mennessä löytyneen jo vakuuttavaa näyttöä. Paras selitys niiden löytymättömyydelle lienee se, ettei niitä ole. Mutta jos maagisia voimia ei ole, eivät sellaisia voi käyttää edes jumalat. Niinpä maailman luominenkin maagisia voimia käyttäen olisi mahdotonta jopa jumalille. Jumalat vaikuttavat ylipäätään mahdottomilta tai vähintään turhilta olennoilta magiattomassa maailmassa.
Tämä oli yksi niistä päätelmistä, jotka johtivat minut irti uskonnoista ja muista paranormaaleista uskomuksista. Myöhemmin liityin myös Vapaa-ajattelijoihin, mutta se on eri tarina.