Antti Rautiainen

Kansalaisaloite terveydenhuollon henkilökunnan oikeudesta kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä sai valitut 50 000 nimeä kokoon viime marraskuussa, ja nimet on toimitettu Väestörekisterikeskukseen tarkastettavaksi. Lakialoitetta ei ehditä käsitellä ennen vaaleja. Suomessa lakialoitteet raukeavat, mikäli niitä ei ehditä käsitellä loppuun vaalikauden aikana. Aloitteentekijät kuitenkin uskovat, että aloite lasketaan seuraavan vaalikauden lakialoitteeksi, mikäli se toimitetaan eduskuntaan vasta vaalien jälkeen.

Aloite on tehty yksityishenkilöiden, tamperelaisten gynekologi Sari Tanuksen ja lääkäri Jemina Aholan nimissä. Nimenkeräys oli hyvin organisoitua, nimenkerääjillä oli yhtenäinen ulkoasu ja kampanjalla oli yhtenäinen graafinen ilme. Aloitteentekijät eivät ole ilmoittaneet saaneensa taloudellista tukea, eikä mikään institutionaalinen taho ole ilmoittautunut järjestäjäksi. Kynnys allekirjoittaa aloite ‘’omatunnonvapauden’’ puolesta on matalampi, mikäli se esitetään puolueisiin ja järjestöihin sitoutumattomana. Tämä on kampanjan harkittu imago, ja se on mennyt sellaisenaan läpi esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä.

Monet institutionaaliset kristilliset tahot ovat kuitenkin tukeneet aloitetta. Aloitteesta ovat tiedottaneet esimerkiksi Radio Dei, IRR TV, Radio Patmos, Kristillisdemokraattinen viikkolehti ja Seurakuntalainen-lehti. Yleisvikaari Raimo Goyarrola kehotti Suomen katolisen kirkon sivuston lukijoita allekirjoittamaan kansalaisaloitteen. Nimiä kerättiin erityisesti kristillisissä kesätapahtumissa.

Kristillisdemokraatit saivat vuoden 2011 hallitusohjelmaan kirjauksen terveydenhuollon henkilökunnan omatunnonvapauden edistämisestä, mutta asiasta vastanneet ministerit jättivät sen kuolleeksi kirjaimeksi. Helsingin kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutetun Sari Mäkimattilan sanoin “vaihtoehdoksi jäi kansalaisaloitteen puuhaaminen”. Aloitteen vastuuhenkilöistä Sari Tanus on kristillisdemokraattien ehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2015.

Kansalaisaloite on siis kristillisten abortinvastustajien projekti. Suomessa aborttia ei nytkään saa pyynnöstä, ja lainsäädäntö on yksi EU-maiden tiukimpia. Ainoastaan Maltalla, Puolassa, Irlannissa ja Iso-Britanniassa abortin saanti on yhtä vaikeaa tai vaikeampaa kuin Suomessa.

Suurimmalla osalla EU-maista on terveydenhoitohenkilökunnan omatunnonvapauspykälä, mutta näistä maista yhdenkään asutus ei ole yhtä harva kuin Suomen. Väestöliiton ylilääkärin Dan Apterin ja Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan, gynekologi Hannu Halilan mukaan nykyinenkään käytäntö ei pakota ketään tekemään abortteja. Herännäiskristillisten piirien intressi lakialoitteen ajamiseksi tuntuu siis olevan aborttikysymyksen politisointi. Kysymykset naispappeudesta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista ovat aktivoineet Suomen herännäiskristillisiä piirejä vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Mikäli lakialoite hyväksytään, se tuskin jää viimeiseksi yritykseksi politisoida abortti.