Suvi Auvinen

Kun Jape Lovén alkaa listata luottamustehtäviään, voi heikompaa hirvittää. Lovén listaa tottuneesti kymmenkohtaisen luettelon erilaisia tehtäviä. Meriittejä löytyy niin järjestöpuolelta, työehtojen parista kuin puoluepolitiikastakin, ja suuresta osasta Lovénilla on kokemusta taustalla vaikka muille jakaa.

Miten on mahdollista että yksi ihminen repeää kaikkeen tähän? ”Erilaiset tehtävät ovat kasautuneet aikaa myöten”, kertoo Lovén. ”Yksi ihminen pystyy tietysti tekemään vain tietyn määrän asioita. Kaikki luottamustehtävät joihin olen ryhtynyt olen pyrkinyt tekemään kunnolla, joten tasapainottelua se vaatii. Ei ole vapaa-ajan ongelmia ollut vuosikausiin”, hän naurahtaa.

Vapaa-ajattelija Lovén on ollut ennen muita tehtäviä. Muut tehtävät ovat kuitenkin vieneet aikaa eikä hän ole ehtinyt toimia vapaa-ajattelijana niin paljon kuin olisi halunnut. ”Nyt kuitenkin olen halunnut panostaa siihen ja minut valittiin edellisessä varsinaisessa syyskokouksessa Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajaksi”, kertoo Lovén. Luottamustehtäviin työpaikalla hän päätyi työkavereiden aloitteesta: ”Haluttiin joku hoitamaan yhteisiä asioita. Tutustuttuani siihen miten asioita tehdään ajattelin, että näitä asioita voisi tehdä paremminkin.” Hommansa hän hoiti niin hyvin, että työkaverit pyysivät asettumaan ehdolle pääluottamusmieheksi. ”Sitä teinkin sitten useamman vuoden”, toteaa Lovén ja kertoo päätyneensä myöhemmin myös kunnallispolitiikkaan.

Taistelua monella rintamalla

”Mitä pidempään olen ollut puoluepolitiikassa mukana, sitä selvemmin olen huomannut kuinka asioita pitää ajaa monella eri rintamalla”, pohtii Jape Lovén teekuppinsa äärellä. ”Järjestötoiminta, ammattiyhdistykset ja puoluetoiminta yhdessä pystyvät muutoksiin.”

Hän kokee ajamiensa asioiden limittyvän toisiinsa: ”Poliitikkona minun on mahdollista ajaa uskonnottomien aseman parantamista ja tehdä aloitteita. Kokouksiin mennessä pitää kuitenkin muistaa aina millä penkillä istuu. On aivan eri asia olla poliitikkona puhumassa yhteiskunnallisista asioista kuin olla työntekijän edustajana työehtoneuvotteluissa. Helsingin vapaa-ajattelijoiden edustajana en ole poliitikko vaan uskonnottomien edunvalvonta- ja tapakulttuurijärjestön ja ihmisoikeusjärjestön edustaja.”

Uskonnottomien aseman Lovén näkisi olevan mielellään paljon keskeisemmässä asemassa poliittisessa keskustelussa: ”Tällä hetkellä meillä on hätähuuto kirkon suunnalta katsomuspolitiikan keskiössä. Joka kymmenes täysi-ikäinen suomalainen on kuitenkin jo eronnut kirkosta pelkästään eroakirkosta.fi palvelun kautta.” Noin 75% kansasta kuuluu kirkkoon eikä se ole enää Lovénin mielestä kovin paljon. Jos tämä suhteutetaan esimerkiksi ruotsinkielisten erityisasemaan, voidaan huomioida että 95% kansasta puhuu äidinkielenään suomea. ”Jos 10% suomalaisista eroaa kirkosta, olemme suurempi vähemmistö kuin muunkieliset suomalaiset ja tämä pitäisi huomioida asemassamme jotenkin”, hän toteaa. ”Helsingissä on kaupunginosia, joissa yli puolet ei kuulu kirkkoon. Kaupungissa ovat paljon pienempänä vähemmistönä esimerkiksi muslimit ja juutalaiset, joilla on omat hautausmaat kaupungissa. Näkisin, että myös uskonnottomat tarvitsevat omansa.”

Forssan sopimuksen toteutus on kesken

Vuonna 1903 Forssan sopimuksessa SDP totesi, että valtio ja kirkko tulee erottaa toisistaan. Lovénin mukaan puolueessa on edelleen paljon ihmisiä, joiden mielestä Forssan sopimuksesta on yksi tekemätön asia. ”Itse olen valinnut puoleeni Forssan julistuksen pohjalta, ja siellä tosiaan on tämä yksi tekemätön asia: kirkon ja valtion ero.” Puolueen sisällä aiheesta on kuitenkin ristivetoa. ”Jokainen muistaa SDP:n entisen puheenjohtajan, joka risti kaulassa puhui asiaansa. Se hänelle suotakoon, en minä ole ottamassa keneltäkään uskontoa pois. Jos ihmisillä on taikauskoisia uskomuksia niin olkoon, kyllä lapsetkin uskovat joulupukkiin. Mutta tosiasia kuitenkin on se, että demareiden pitkäaikainen tavoite on kirkon ja valtion ero. Nykyisen konservatiivihallituksen kanssa se on erittäin vaikea tavoite”, hän miettii.

Suurimmaksi ongelmaksi Lovén näkee katsomuskeskustelussa sen, ettei ihmisiä kohdella yhdenvertaisesti Suomessa. Asiaa voi hänen mielestään pitää jatkuvasti esillä eikä odottaa seuraavia eduskuntavaaleja. ”Jatkuvasti voi tehdä asioita”, hän kertoo. ”Ihmisten arkeen vaikuttavista asioista päätetään kuntapolitiikan tasolla. On tärkeää että ihmiset lähtevät seuraavissa kuntavaaleissa äänestämään ja kertovat millaista kunnallispolitiikkaa haluavat. Saa nähdä päästäänkö eduskunnastakin äänestämään ennenaikaisesti. Hurjalta vaikuttaa hallituksen alkutaival, mahtaako tuo hallitus pysyä pystyssä lainkaan”, hän pohtii.

Tasa-arvo auttaa kaikkia

Vaalien alla ja niiden välillä Lovén toivoisi ihmisten viestivän päättäjille selvästi, mitkä asiat ovat tärkeitä. Yksi tapa tähän on lähettää ehdokkaille sähköpostia ja kysyä selviä kysymyksiä. Lovén listaa mahdollisia kysymyksiä, joita uskonnottoman kannattaa kysyä esimerkiksi kuntavaaleissa ehdolle lähteviltä: ”Onko ehdokkaalla tahtotilaa edistää uskonnottomien asemaa? Onko heidän mielestään myös uskonnottomilla yhtäläiset oikeudet kuin eri uskontokuntiin kuuluvilla? Pitäisikö heidän mielestään olla kunnallinen mahdollisuus päästä maan multiin? Pitääkö kunnan rahoilla rahoittaa tunnustuksellista toimintaa?”

Lovén näkee tärkeänä missiona kaikkien julkisen vallan ja uskontojen välisten yhteyksien purkamisen. ”Muutoin meillä ei ikinä voi toteutua minkäänlainen yhdenvertainen, tasa-arvoinen kohtelu ihmisille Suomessa”, hän toteaa. Lovénin mielestä myös ev.lut. kirkkoon kuuluvien kannattaisi miettiä omalta kannaltaan tätä. ”Voi olla että islam tulee olemaan Suomessa vielä suurempi uskonto kuin kristinusko, ja jos kristityt vasta siinä vaiheessa alkavat miettiä katsomusten tasa-arvoa, on se heidänkin asemaansa heikentävä seikka. On helppo olla vallan kahvassa, mutta kun se valta menetetään, sillä voi olla aika ikäviä seurauksia myös heille”, miettii Lovén. ”Tehdään sekulaari Suomi nyt heti, eikä vasta joskus tulevaisuudessa kun on pakko”, hän summaa.

Uskooko Lovén sitten katsomusten tasa-arvon toteutuvan? Entä miten siihen päästään?

Sekulaari Suomi on hänen mukaansa suoraan riippuvainen siitä, miten puoluepolitiikassa asia nähdään tärkeäksi. ”Siinä vaiheessa kun eri puolueet pitävät sekulaaria Suomea tärkeänä asiana samaan aikaan ja kansa antaa mandaatin tällaisen hankkeen toteuttamiseksi, se voi tapahtua. Yksittäisillä irtiotoilla sitä ei tulla saavuttamaan, minkään yhden puolueen tahto ei riitä siihen eikä sitä toteuteta adresseilla”, hän miettii.

Vapaa-ajattelijoiden rooli on hänen mukaansa olla aktiivinen toimija. ”Voidaan ajatella, että eroakirkosta.fi on eräänlainen kansanliike”, hän sanoo. ”Meidän pitää olla järjestönä myös yhteiskunnallinen keskustelija ja pitää aihetta esillä. Meidän pitää olla vahva keskustelukumppani, mutta pitää jäät hatussa. Me emme saa olla räksyttävä koira, sillä silloin kukaan ei halua enää kuunnella meitä.” Lovén näkee hyvänä taktiikkaana argumentoida vahvasti uskonnotonta agendaa ja lähteä siitä, että ensisijainen tavoitteemme on vaatia yhdenvertaista kohtelua kaikille ihmisille. ”Vaikea nähdä kuka poliitikko ei olisi sitä mieltä, että yhdenvertaisuus on tärkeä asia. Meidän pitää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja poliitikkoihin. Pelkällä meuhkaamisella ei saavuteta mitään, meidän pitää tehdä uskonnottomuudesta jokapäiväinen asia.”

Jape Lovén

• Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja
• Helsingin kaupunginvaltuutettu
• Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen
• SDP:n puoluevaltuuston jäsen
• Stadin demareiden piirihallituksen jäsen
• Kuljetusalan demareiden johtokunnan jäsen
• AKT:n agendan valtuuston 1. varapuheenjohtaja
• Työehtosopimusneuvottelija ahtausalan työehtosopimuksille
• Toiminut kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä Vuosaaren satamassa, nyttemmin Helsingin ahtaustyöntekijät ry:n varapuheenjohtaja
• Eteran vakuutettujen neuvottelukunnan jäsen