Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Etninen puhdistus Suomessa
kimmo / 30.6.2015
Huhtikuussa tuli kuluneeksi sata vuotta vähintään 800 000 uhria vaatineesta armenialaisten kansanmurhasta Osmanien valtakunnassa. Vuosipäivästä uutisoitiin laajasti myös Suomessa. Samalla hämmästeltiin kuinka Turkki vieläkin pyrkii  vähättelemään tapahtumia. Kuitenkin myös meillä on oma etninen puhdistuksemme, josta harva tietää. Keskustelu Suomen ortodoksiväestön kohtalosta 1600-luvulla on pienten piirien harrastus, mutta näkemyksiä löytyy laidasta laitaan. Eläkkeellä olevalta Helsingin yliopiston Suomen […]

Huhtikuussa tuli kuluneeksi sata vuotta vähintään 800 000 uhria vaatineesta armenialaisten kansanmurhasta Osmanien valtakunnassa. Vuosipäivästä uutisoitiin laajasti myös Suomessa. Samalla hämmästeltiin kuinka Turkki vieläkin pyrkii  vähättelemään tapahtumia.

Kuitenkin myös meillä on oma etninen puhdistuksemme, josta harva tietää. Keskustelu Suomen ortodoksiväestön kohtalosta 1600-luvulla on pienten piirien harrastus, mutta näkemyksiä löytyy laidasta laitaan. Eläkkeellä olevalta Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professorilta Pentti Laasoselta julkaistiin vuonna 2006 kirja “Novgorodin imu — miksi ortodoksit muuttivat Venäjälle Käkisalmen läänistä 1600-luvulla”. Ehkäpä Turkissakin selitetään armenialaisten kansanmurhan aikaista ja sen jälkeistä joukkopakoa Ranskaan ja muihin maihin “Pariisin imulla”. Laasonen on perehtynyt asiaan, mutta hän selittää monet tapahtumat parhain päin luterilaisen esivallan kannalta.

Karjalan 1600-luvun ja Turkin 1900-luvun tapahtumat eroavat, mutta niillä on kaksi keskeistä yhtymäkohtaa. Ensinnäkin, sekä Ruotsin ortodoksit että Osmanien valtakunnan armenialaiset olivat toisen luokan kansalaisia. Karjalassa sijaitsevan  Käkisalmen läänin ja Inkerin ortodoksit joutuivat Ruotsin alamaisiksi 1600-luvun taitteen valloitussodissa. Ortodokseilla ei ollut edustusta valtiopäivillä. Toisin kuin muualla Ruotsissa, talonpojilla ei ollut oikeutta lunastaa tiloja itselleen. Lähes koko alue oli jaettu läänityksiksi aatelisille ja säätyläisille, jotka verottivat sitä siekailematta. Väestö oli vapautettu sotaväenotosta, mutta tämä erioikeus houkutteli Suomesta runsaasti maatonta väestöä, joka alkoi syrjäyttää alkuperäisasukkaita.

Ortodokseja yritettiin pakkokäännyttää luterilaisuuteen velvoittamalla heidät käymään luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Kuolleiden ortodoksipappien tilalle ei saanut kutsua uusia Venäjältä. Näistä määräyksistä jouduttiin aika ajoin tinkimään, mutta suuntaus oli selvä. Ortodokseille tärkeiden luostarien munkit oli tapettu tai ajettu Venäjälle. Inkerissä ortodoksien piti rahoittaa luterilaisia seurakuntia.

Toiseksi, sekä armenialaiset että Ruotsin ortodoksit tukivat Venäjän armeijaa sen hyökätessä. Molemmat pitivät Venäjää vapauttajana. Ruotsin ortodoksien kohtalon ratkaisi vuosien 1656-1658 ruptuurisota. Venäjän perääntyvän armeijan mukaan lähti myös suurin Suomen Karjalan ja Inkerin ortodokseista, koska he pelkäsivät kostotoimia. Pelko ei ollut turha, moni joka ei ehtinyt pakoon koki kovan kohtalon.

Kaikkiaan Ruotsin Karjalasta pakeni Venäjälle 1600-luvulla 40-50 000 ortodoksia ja Inkeristä 20 000. 1600-luvun jälkeen suurin osa Karjalan kansasta asui Karjalan ulkopuolella, pääosin Volgan yläjuoksulla. Joukkomuutto aloitti assimilaation, nykyään karjalaisia on Venäjällä jäljellä enää noin 60 000, Inkerin ortodoksisia alkuperäisasukkaita inkeroisia ja vatjalaisia vain muutamia satoja.

Antti Rautiainen

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry