Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit
Petri Karisma / 24.2.2015
Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n lausunto Puolustusministeriölle ”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmäraporttia koskien.

Esitämme seuraavassa kunnioittavasti kommenttejamme Puolustusministeriön työryhmän ”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmäraportin esityksiin:

1. Eettinen opetus

Työryhmä esittää varusmiesten oppituntien kehittämistä niin, että varmistetaan ”opetuksen uskonnottomuus, tunnustuksettomuus ja julistuksettomuus”. Erillisiä, vain sotilaspappien pidettäväksi tarkoitettuja oppitunteja ei olisi, eikä niiden sijasta olisi tarpeen järjestää erillistä eettistä opetusta. Kyse olisi opetuksesta, ei uskonnonharjoittamisesta, ja pääesikunta vastaisi oppituntikohtaisten pedagogisten käsikirjoitusten laadinnasta. Johdantotunti ”eettinen toiminta ja uskonnonvapaus palveluksessa” ja muut eettiset oppitunnit olisivat osa moniammatillista kokonaisuutta.

 

Tämä on tietenkin periaatteessa oikea muutos. Henkilöstörakenteen yksipuolisuus kuitenkin mielestämme vaarantaa työryhmän linjausten toteutumisen käytännössä. Sotilasetiikan opetuksen ja henkisen tuen hoito aiotaan käytännössä jättää sotilaspapeille. Uuden henkilöstön palkkaamista vastustetaan vedoten kustannussyihin sekä toimintaympäristön ja toimintakulttuurin puutteelliseen tuntemukseen. Nojautuminen yksin sotilaspappeihin rikkoisi uskonnottomien ja toisuskoisten yhdenvertaisuutta eikä vastaa varusmiesten ja sotilaiden ammatillisen henkisen tuen tarpeita.

 

Vapaa-ajattelijat esittävät uskonnottoman eettisen opetuksen ja henkisen tuen asiantuntijoiden rekrytoimista Pääesikunnan koulutusosaston toimintakykysektorin henkilöstöön. Tämä koskee myös kaatuneiden huoltoa. Nykyiset sotilaspappien virat on avattava myös muun kuin teologisen ja pappiskoulutuksen omaaville. Kun esimerkiksi kirkon tutkimuskeskuksen tekemä laajan kyselytutkimuksen mukaan (Gallup Ecclesiastica 2011) varsinkin nuorista vain selvä vähemmistö ”uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan”, Puolustusvoimain joukkojen henkinen, eettinen ja moraalin tuki ei voi nojautua yksin uskontoon.

Vapaa-ajattelijain asiantuntijat ovat valmiita osallistumaan sodan ja rauhan eettisten kysymysten ja henkisen tuen oppituntikohtaisten pedagogisten käsikirjoitusten laadintaan tai ainakin laadittujen luonnosten kommentointiin.
 

2. Hartaudet ja jumalanpalvelukset sekä vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen ohjelma

 

Työryhmä esittää, että uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset olisivat vapaaehtoista toimintaa siten, että ne merkittäisiin palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muu vapaaehtoinen ohjelma, kuten esimerkiksi liikuntakerhotoiminta. Ampuma- ja taisteluharjoituksiin liittyneiden hartauksien tilalle tehtäisiin harjoitusten ohjelmaan sisältyviä, kaikille tarkoitettuja uskonnottomia ja tunnustuksettomia tilaisuuksia. Nämä olisivat periaatteessa oikeita muutoksia.

 

Ampuma- ja taisteluharjoituksiin esitettyjen tilaisuuksien järjestelyvastuu säilyisi sotilaspapeilla. Lisäksi todetaan epäselvästi, että ”tilaisuudet voivat päättyä vapaaehtoiseen uskonnolliseen hetkeen, kuten rukoukseen tai kenttäehtoolliseen”.  Koska uskonnottomaan tilaisuuteen ei voi sisältyä rukousta tai kenttäehtoollista, ilmauksella tarkoitettaneen, että vapaaehtoinen uskonnollisen hetki voisi olla vasta yhteisen tilaisuuden päätyttyä, vaikkakin heti tilaisuuden jälkeen. Vapaa-ajattelijain mielestä kiusallisen, osallistumiseen painostavan tilanteen välttämiseksi tulisi yhteisen tilaisuuden jälkeen olla pieni tauko ennen uskonnollisten hetkien toteuttamista. 

 

Työryhmä jättää Pääesikunnan harkittavaksi, järjestetäänkö uskonnollista julistusta sisältävän vapaaehtoisen toiminnan rinnalle vaihtoehdoksi muuta eettistä toimintakykyä kehittävää opetusta. Mielestämme ”opetus” on kyseenalainen ilmaus, koska mahdollisen vaihtoehtoisen toiminnan tulisi olla uskonnonharjoitukseen rinnastettavaa ohjelmaa ilman uskonnollista sisältöä. Siinä voisi olla myös esimerkiksi musiikkia ja laulua.

 

Vaihtoehtoisen ohjelman tulisi olla vapaaehtoista samoin kuin on uskonnollista julkistusta sisältävä ohjelmakin. Ne eivät siten olisi valinnaisia, vaan vapaaehtoisia, jolloin kummastakin voisi olla pois. Tilanne olisi erilainen kuin kouluissa, joissa mainitun Opetushallituksen (OPH) ohjeen mukaan oppilaan tulee osallistua joko uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen tunnustuksettomaan ohjelmaan. Jostain syystä OPH:n ohjeen referoinnissa velvoite järjestää vaihtoehtoista tunnustuksetonta ohjelmaa mahdolliselle uskonnolliselle tilaisuudelle on jätetty selostamatta tai siteeraamatta.

 

Työryhmä suosittaa, että monimuotoisuuden tukemiseksi ja syrjinnän estämiseksi ”sotilaspapit lisäävät paikallista yhteydenpitoa eri uskontokuntien sekä vapaa-ajattelijoiden ja vastaavien suuntausten edustajiin ja tiedottavat paikallisista tilaisuuksista tasavertaisesti oman toimintansa kanssa”. Viittaako tämä siihen, että ”muuta eettistä toimintakykyä edistävää opetusta” ei välttämättä Puolustusvoimain itsensä toimesta tarjottaisikaan hartauksien ja jumalanpalvelusten tapaan, vaan sitä olisi tarjolla vain, jos ulkopuoliset tahot, kuten sekulaarit kolmannen sektorin yhdistykset sitä paikkakunnalla järjestäisivät ja tarjoaisivat?

 

Mielestämme pelkkä varuskuntapaikkakunnalla mahdollisesti järjestettävistä tilaisuuksista tiedottaminen ei olisi katsomuksellisesti tasavertaista, yhdenvertaista toimintaa. Eettistä ja henkistä toimintakykyä kehittävää vapaaehtoista, ei-uskonnollista toimintaa varusmiehille – mahdollisen uskonnollista julistusta sisältävän vapaaehtoisen toiminnan rinnalle – tulee toteuttaa ensi sijassa ammattimaisesti ja osana Puolustusvoimaina omaa toimintaa varuskunnissa. Siinä tarvitaan ensi sijassa muuta kuin pappisvihkimyksen hankkinutta henkilöstöä.

 

Vapaaehtoista ei-uskonnollista toimintaa tarvitaan jo yhdenvertaisuuden vuoksi, jos samaan aikaan valtion palkkaamat sotilaspapit huolehtivat työtehtävänään vapaaehtoisesta uskonnollisesta toiminnasta. Tilanne olisi eri, jos varusmiehille tarjottavasta vapaaehtoisesta, kerholuonteisesta uskonnollisesta toiminnasta huolehtisivat paikalliset uskonnolliset seurakunnat eikä puolustusvoimain oma henkilöstö.

 

Eettistä ja henkistä toimintakyky kehittävää toimintaa ei voisi arviomme mukaan ainakaan pääosin ulkoistaa kolmannen sektorin yhdistysten hoitoon ja kustannettavaksi, koska tarve toiminnalle on sekä rauhan että sodan oloissa. Mikäli varusmiehille tarkoitettu vapaaehtoinen uskonnollinen tilaisuus on varuskunnan ulkopuolella, myös rinnakkainen, uskonnoton tilaisuus voi olla varuskunnan ulkopuolella ja toteutettu yhteistyössä kolmannen sektorin ja mahdollisesti myös kunnan, esimerkiksi kulttuuri- ja nuorisotoimen kanssa.

 

Sekulaareille järjestöille väläytettyä uutta yhteiskunnallista tehtävää osallistua eettistä ja henkistä toimintakykyä edistävän toiminnan järjestämiseen varuskuntapaikkakunnilla ja joukko-osastoissa voi olla paikallaan tutkia, ja Vapaa-ajattelijat ovat kiinnostuneita osallistumaan sitä koskevaan kehittämis- ja koulutusprojektiin. Mielestämme ei-uskonnollisen toiminnan järjestämiseen voisivat periaatteessa osallistua myös muut sekulaarit, ei-uskonnolliset kolmannen sektorin järjestöt kuin pelkästään uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöt, kuten Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistykset.
 

3. Sotilasparaatien ja kenttähartauksien suhde

 

Sotilasparaatien kenttähartautta puolusteleva osa on mielestämme työryhmän työn heikoin ja kyseenalaisin osa. Katsaus sotilasparaatien historiaan lähtien muinaishistoriasta Mesopotamiassa eli Kaksoisvirran maassa ja Assyriassa edeten Preussin armeijan kautta Venäjään, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan menee asian ohi. Itse asiasta eli paraatien ja kenttähartauksien suhteesta ei mainita kenttäpiispan esiin tuomaa 400-vuotista sotilasperinnettä eli 30-vuotista sotaa, hakkapeliittoja ja noitavainojen vuosisataa, vaan esiin tuodaan vain Venäjän vallan aikaisen suuriruhtinaskunnan aikainen perinne, jota halutaan jatkaa.  Kirkon suurta roolia nykyisen Putinin Venäjän armeijan sotilaallisten toimien siunaajana ei sen sijaan tuoda esiin.

 

Työryhmä esittää, että suomalaiseen sotilasperinteeseen kuuluva kenttähartaus säilytetään osana sotilasparaatia. Kenttähartauteen kuuluu yleensä hymni, rukoukseen soitto, papin puhe ja rukous, virsi ja rukouksen päätössoitto. Sotilasvakuutus- ja -valajuhlien lisäksi kyse on pääasiassa muutamasta valtakunnallisesta paraatista, jotka usein myös televisioidaan. Kun kasarmilla ja metsässä ollaan uskonnonvapautta aivan oikein valmiita lisäämään, työryhmän esityksessä on mielestämme ristiriitaista, että julkisuuden kenttään kuuluvissa seremonioissa halutaankin olennaisimmat parannukset estää.

 

Työryhmä esittää järjestelyä, jossa nykyisestä poiketen kaikki osallistuvat paraatikatselmukseen ja kuuntelevat paraatin vastaanottajan puheen yhdessä. Tämän jälkeen kuitenkin ne, jotka eivät halua osallistua paraatiin liitettyyn kenttähartauteen, poistuvat paraatijoukosta johdettuna komennolla ”VALMISTAUTUKAA KENTTÄHARTAUTEEN” ja siirtyvät ohimarssin valmistautumispaikalle. Siellä heillä ei työryhmän esityksen mukaan ole mitään vaihtoehtoista ohjelmaa. Kenttähartauden ohjelma todennäköisesti kuuluu kyseiseen valmistautumispaikkaan.

 

Olisi toki oikein, että ne jotka eivät halua osallistua kenttähartauteen, voisivat osallistua paraatiin ja ohimarssiin. Sen sijaan poistuminen taka-alalle kesken paraatin virallisen ohjelman yleisön edessä ei ole asianmukainen ja yhdenvertainen menettely.

 

Mielestämme esitetty menettely jakaa sotilasosaston kahteen ryhmään uskonnon tai vakaumuksen perusteella kesken tilaisuuden, mikä ei edistä joukon yhteenkuuluvuutta ja kiinteyttä. Menettely myös rikkoo ihmisen yksityisyyden suojaa, kun valtiovalta pakottaa hänet julkisesti valitsemaan joko osallistumisen uskonnonharjoitukseen ja rukoilemiseen taikka poistumisen paraatipaikalta taka-alalle. Lisäksi poistumismenettely asettaa nyt ensi sijassa poistujat kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän. Periaatteessa se voi asettaa myös paikalle jääjät kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän.

 

Työryhmän mietinnössä esitetty väite, että kenenkään uskonto tai vakaumus ei tässä järjestelyssä paljastu, koska osallistumisen tai osallistumattomuuden voi tehdä vakaumuksesta riippumatta, on väärä ja yrittää ”kääntää mustaa valkoiseksi”. Jos ihminen pakotetaan julkisessa tilanteessa valitsemaan, jääkö paikalle osallistumaan Puolustusvoimain tarjoamaan julistukselliseen uskonnonharjoitukseen vai lähteekö huomiota herättävällä tavalla pois ollakseen osallistumatta tähän uskonnonharjoitukseen, hänen käyttäytymisestään voidaan aivan ilmeisesti tehdä uskontoa tai vakaumusta koskevia päätelmiä.

 

Työryhmä pitää hyvänä, että valtiovalta näin saattaa ihmisen ajattelemaan vakaumustaan ja sen perusteita. Käytännössä kyse ei ole kuitenkaan vain ajattelemaan kannustamisesta, vaan pakosta tehdä julkinen ”vakaumukseen ja sen perusteisiin” liittyvä valinta julkisesti sukulaisten, paraatiyleisön ja television kautta koko kansan edessä. Tällainen menettely rikkoo mielestämme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tekemiä, Suomeakin sitovaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvia ratkaisuja.

 

Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä (24.03.2014, Dnro OKV/230/1/2013) todetaan seuraavaa: ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).”

 

Mielestämme kenttähartautta ei tule enää järjestää sotilasparaatin kiinteänä osana. Tästä vanhasta 1600-luvulla syntyneestä perinteestä voidaan ja tulee jo luopua. Joukkoa ei tule hajottaa kahtia kesken paraatin pakottamalla varusmies uskontoon tai vakaumukseen liittyvään valintaan julkisessa tilanteessa, paraatiyleisön ja mahdollisen televisioinnin edessä. Mikäli vapaaehtoinen kenttähartaus halutaan paraatipäivän tapahtumien yhteydessä järjestää, sellainen voisi mieluummin olla tarjolla erikseen, esimerkiksi joukko-osastossa paraatipaikalle lähdettäessä tai järjestäytymispaikalla ennen varsinaista paraatia ja ohimarssia.


4. Sotilasvalan ja -vakuutuksen yhdistäminen

 

Yhdenvertaisen kohtelun ja edellä mainitun yksityisyyden suojan ongelmat koskevat myös joukon jakoa kahteen sotilasvalan ja -vakuutuksen antamisessa, kuten Vapaa-ajattelijain liitto on todennut jo aiemmin. On hyvä, että työryhmä nostaa asian esille, vaikka se ei kuulunutkaan toimeksiantoon.

 

Työryhmä esittää seurattavaksi, millaisia muutoksia mahdollisesti tehdään virkavalasta ja virkavakuutuksesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta. Muutos näiden osalta yhteen, uskonnottomaan vakuutukseen edellyttäisi vastaavaa muutosta myös sotilasvalaan/-vakuutukseen.

 

Mielestämme on tarpeetonta jäädä odottamaan ja katsomaan. Eduskunnan juuri tekemällä päätöksellä todistajan vala/vakuutus on jo yhdistetty. Esitys tuomarin valan/vakuutuksen yhdistämisestä on tehty. Kun Puolustusvoimain ylipäällikkökin on antanut juhlallisesti uskontojen suhteen neutraalin vakuutuksen, sellainen sopisi hyvin myös joukoille.

Valmistautuminen yhteen yhteiseen ei-uskonnolliseen vakuutukseen siirtymiseen on siten syytä aloittaa välittömästi. Kun on olemassa myös uskonnottomia valoja, vala-sanaa voidaan periaatteessa harkita sen pidemmän perinteen vuoksi. Kuitenkin siirtyminen sotilasvakuutus-termin käyttöön on perusteltua laajemman yhteiskunnallisen yhdenmukaisuuden vuoksi.
 

5. Muita Vapaa-ajattelijain parannusehdotuksia

 

Yleiseen palveluohjesääntöön tulee lisätä ja täsmentää ohjeita uskonnottomista sotilaallisista hautajaisseremonioista. Samoin ohjeita kaatuneiden huollosta tulee kehittää lähtien uskonnottomien vakaumusta kunnioittavasta yhdenvertaisesta kohtelusta.

 

Vapaa-ajattelijain mielestä Puolustusvoimain henkilöstön työaikaa ei pidä käyttää luterilaisen kirkon rippikoulun pitämiseen ja markkinointiin varusmiehille. Työaika on parempi käyttää pyydetyn tuen antamiseen eikä uskonnolliseen lähetystyöhön.

 

 

Vapaa-ajattelijain liitto ry

 

Petri Karisma                                       Esa Ylikoski
puheenjohtaja                                      pääsihteeri
p. 040 7489 532                                   p. 050 4685 332

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry