Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Käännös oikeaan päin jää puolitiehen – Vapaa-ajattelijain kommentteja ”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmäraportin esityksiin
Petri Karisma / 10.2.2015
Joukkoa ei tule jakaa kahtia myöskään pakottamalla valintaan uskonnollisen sotilasvalan tai uskontoneutraalin sotilasvakuutuksen välillä. Kun puolustusvoimain ylipäällikkökin on antanut juhlallisesti uskontojen suhteen neutraalin vakuutuksen, sellainen sopisi hyvin myös joukoille.

Vapaa-ajattelijain Liitto ry                                     KANNANOTTO

 

                                                                               9.2.2015

 

 

 

Käännös oikeaan päin jää puolitiehen – Vapaa-ajattelijain kommentteja
”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmäraportin esityksiin

 

1. Eettinen opetus

Työryhmä esittää, että varusmiesten oppituntien tulisi olla ”uskonnottomia, tunnustuksettomia ja julistuksettomia”, jolloin niiden sijasta ei ole tarpeen järjestää erillistä eettistä opetusta. Pääesikunta vastaisi oppituntikohtaisten pedagogisten käsikirjoitusten laadinnasta. Erillisiä, vain sotilaspappien pidettäväksi tarkoitettuja oppitunteja ei olisi. Johdantotunti ”eettinen toiminta ja uskonnonvapaus palveluksessa” ja muut eettiset oppitunnit olisivat osa moniammatillista kokonaisuutta. Kyse on opetuksesta, ei uskonnonharjoittamisesta.

Toisaalta kuitenkin juuri opetuksen tunnustuksettomuuteen vedoten korostetaan, että oppituntien pitäjinä voivat ilman esteitä toimia myös sotilaspapit, joita on tarkoitus kouluttaa pedagogisten käsikirjoitusten noudattamiseen. Uuden henkilöstön palkkaamista tunnustuksettoman etiikan tehtäviin samoin kuin tuntiopettajien käyttöä vastustetaan vedoten muun muassa kustannussyihin sekä toimintaympäristön ja -kulttuurin puutteelliseen tuntemukseen.

Henkilöstörakenteen katsomuksellinen yksipuolisuus vaarantaa työryhmän linjausten toteutumisen käytännössä. Vapaa-ajattelijat ovat esittäneet eettisen tuen henkilöstön koostumuksen monipuolistamista, koska nykyinen nojautuminen yksipuolisesti sotilaspappeihin rikkoo yhdenvertaista kohtelua eikä vastaa ammatillisen henkisen tuen tarpeisiin varusmiesten ja sotilaiden keskuudessa.
 

2. Hartaudet ja jumalanpalvelukset sekä vaihtoehtoinen ohjelma

Työryhmä esittää, että uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset olisivat vapaaehtoista toimintaa siten, että ne merkittäisiin palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muu vapaaehtoinen ohjelma, kuten esimerkiksi liikuntakerhotoiminta. Ampuma- ja taisteluharjoituksiin liittyneiden hartauksien tilalle tehtäisiin harjoitusten ohjelmaan sisältyviä, kaikille tarkoitettuja uskonnottomia ja tunnustuksettomia tilaisuuksia.

Jälkimmäisen osalta järjestelyvastuu kuitenkin säilyisi sotilaspapeilla. Lisäksi todetaan epäselvästi, että ”tilaisuudet voivat päättyä vapaaehtoiseen uskonnolliseen hetkeen, kuten rukoukseen tai kenttäehtoolliseen”.  Tällä tarkoitettaneen, että vapaaehtoinen rukous tai kenttäehtoollinen voisi olla yhteisen tilaisuuden päätyttyä, koska uskonnottoman tilaisuuden loppuunkaan ei voi sisältyä rukousta tai kenttäehtoollista.

Työryhmä jättää Pääesikunnan harkittavaksi, järjestetäänkö uskonnollista julistusta sisältävän vapaaehtoisen toiminnan rinnalle vaihtoehdoksi muuta eettistä toimintakykyä kehittävää opetusta. Tässä kohtaa sana ”opetus” on kuitenkin kyseenalainen ilmaus, koska vaihtoehtoisen toiminnan tulisi olla uskonnonharjoitukseen rinnasteista ohjelmaa ilman uskonnollista sisältöä. Näin ollen siinä voisi olla myös esimerkiksi musiikkia ja yhteislaulua. Tällaisen uskonnonharjoitustilaisuudelle vaihtoehtoisen ohjelman tulisi olla myös vapaaehtoista samoin kuin tuon uskonnollisen toiminnankin. Ne eivät siten olisi valinnaisia, vaan täysin vapaaehtoisia, jolloin siis kummastakin voisi olla hyvin vain pois.

Tältä osin tilanne olisi erilainen kuin kouluissa, joissa Opetushallituksen ohjeen mukaan oppilaan tulisi osallistua joko uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen tunnustuksettomaan ohjelmaan. Referoidessaan viittamaansa OPH:n ohjetta velvoite järjestää vaihtoehtoista tunnustuksetonta ohjelmaa mahdolliselle uskonnolliselle tilaisuudelle on jätetty selostamatta tai siteeraamatta.

”Työryhmä suosittaa, että monimuotoisuuden tukemiseksi ja syrjinnän estämiseksi sotilaspapit lisäävät paikallista yhteydenpitoa eri uskontokuntien sekä vapaa-ajattelijoiden ja vastaavien suuntausten edustajiin ja tiedottavat paikallisista tilaisuuksista tasavertaisesti oman toimintansa kanssa.” Tämä suositus voi viitata siihen, että Puolustusvoimain itsensä toimesta ”muuta eettistä toimintakykyä edistävää opetusta” ei välttämättä aleta tarjoamaan liikuntakerhojen, hartauksien ja jumalanpalvelusten tapaan, vaan sitä olisi tarjolla, jos ulkopuoliset tahot sitä järjestäisivät ja tarjoaisivat.

Edellä sanottu merkitsee uutta haastetta varuskuntien alueilla toimiville vapaa-ajattelijain yhdistyksille ja Vapaa-ajattelijain liitolle. Aikooko Puolustusvoimat ulkoistaa eettistä ja henkistä toimintakykyä kehittävää opetusta tai toimintaa kolmannen sektorin hoidettavaksi ja kustannettavaksi? Tällainen yhteiskunnallinen tehtävä varuskuntapaikkakunnilla toimivilla järjestöillä voisikin olla peruste tuen myöntämiselle kehittämis- ja koulutusprojektille sekä sen jälkeen vakiinnutettavalle toiminnalle.

Kun työryhmän ehdotuksen mukaan valtion palkkaamat sotilaspapit huolehtivat uskonnollisesta vapaaehtoisesta toiminnasta, myös tunnustuksettomaan eettistä toimintakykyä edistävään toimintaan olisi myös perusteltua panostaa taloudellisesti jo yhdenvertaisuuden vuoksi. Eettistä ja henkistä toimintakykyä kehittävää opetusta tai toimintaa varusmiehille tulee toteuttaa ensi sijassa ammattimaisesti. Siihen tarvitaan muuta kuin teologisen koulutuksen ja pappisvihkimyksen hankkinutta vakituista henkilöstöä.  


3. Sotilasparaatien ja kenttähartauksien suhde

Sotilasparaatien kenttähartautta puolusteleva osa on työryhmän heikoin ja kyseenalaisin. Se alkaa eriskummallisella (tikahduttavana hengenvaarallisella) sepustuksella sotilasparaatien muinaishistoriasta Mesopotamiassa eli Kaksoisvirran maassa ja Assyriassa edeten Preussin armeijan kautta Venäjään, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Itse asiasta eli paraatien ja kenttähartauksien suhteesta ei mainita kenttäpiispan esiin tuomaa 400-vuotista sotilasperinnettä eli 30-vuotista sotaa, hakkapeliittoja ja noitavainojen vuosisataa, 1600-lukua, vaan esiin tuodaan Venäjän vallan aikaisen suuriruhtinaskunnan aikainen perinne, jota halutaan jatkaa.  Kirkon suurta roolia nykyisen Putinin Venäjän armeijan ja sotatoimien siunaajana ei sen sijaan tuoda esiin.

Työryhmä esittää, että suomalaiseen sotilasperinteeseen kuuluva kenttähartaus säilytetään osana sotilasparaatia. Kenttähartauteen kuuluu yleensä hymni, rukoukseen soitto, papin puhe ja rukous, virsi ja rukouksen päätössoitto. Kyse on ensi sijassa muutamasta valtakunnallisesta paraatista, jotka usein myös televisioidaan. Kasarmilla ja metsässä uskonnonvapautta lisätään, mutta julkisuuden loisteessa halutaankin olennaisimmat parannukset estää.

Työryhmä tosin esittää järjestelyä, jossa nykyisestä poiketen kaikki osallistuvat paraatikatselmukseen ja kuuntelevat paraatin vastaanottajan puheen yhdessä. Tämän jälkeen kuitenkin ne, jotka eivät halua osallistua paraatiin liitettyyn kenttähartauteen, poistuvat paraatijoukosta johdettuna komennolla ”VALMISTAUTUKAA KENTTÄHARTAUTEEN” ja siirtyvät ohimarssin valmistautumispaikalle. Siellä heillä ei työryhmän esityksen mukaan ole mitään vaihtoehtoista ohjelmaa. Kenttähartauden ohjelma todennäköisesti kuuluu kyseiseen paikkaan.

On tietenkin hyvä, että ne jotka eivät halua osallistua kenttähartauteen, voivat osallistua paraatiin ja ohimarssiin. Sen sijaan poistuminen taka-alalle kesken paraatin virallisen ohjelman yleisön ja julkisuuden loisteessa ei ole asianmukainen ja yhdenvertainen menettely. Menettely jakaa sotilasosaston kahteen ryhmään uskonnon tai vakaumuksen perusteella, mikä ei edistä joukon yhteenkuuluvuutta ja kiinteyttä. Menettely myös rikkoo ihmisen yksityisyyden suojaa, kun valtiovalta pakottaa hänet julkisesti valitsemaan joko osallistumisen uskonnonharjoitukseen ja rukoilemiseen taikka poistumisen paraatipaikalta. Poistumisvaatimus asettaa nyt ensi sijassa poistujat kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän. Periaatteessa se voi asettaa myös jääjät kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän.

Työryhmän mietinnössä koetetaan kääntää musta valkoiseksi sanomalla, että kenenkään uskonto tai vakaumus ei tässä järjestelyssä paljastu, koska osallistumisen tai osallistumattomuuden voi tehdä täysin vakaumuksesta riippumatta – eli uskonnoton voi osallistua kenttähartauteen ja uskovainen voi osalla osallistumatta siihen. Tuollainen tulkinta on kuitenkin saivartelua, koska valintatilanteessa kuitenkin paljastuu yksilön katsomuksellinen ratkaisu siitä, osallistuuko tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen vai tuoko ilmi milteipä demonstratiivisessa julkisessa tilanteessa ratkaisunsa olla osallistumatta Puolustusvoimain henkilökunnan toteuttamaan uskonnonharjoitukseen.

Työryhmä pitää hyvänä, että valtiovalta näin saattaa ihmisen ajattelemaan vakaumustaan ja sen perusteita. Käytännössä kyse ei ole kuitenkaan vain ajattelemaan kannustamisesta, vaan pakosta tehdä julkinen ”vakaumukseen ja sen perusteisiin” liittyvä valinta julkisesti sukulaisten, paraatiyleisön ja television kautta koko kansan edessä. Tällainen menettely rikkoo mielestämme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tekemiä, Suomeakin sitovaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvia ratkaisuja.


4. Sotilasvala ja -vakuutus

On hyvä, että työryhmä nostaa tämän asian muun muassa Vapaa-ajattelijain toivomuksesta esille, vaikka se ei kuulunutkaan toimeksiantoon. Työryhmä esittää, että tässä asiassa seurataan, millaisia muutoksia mahdollisesti tehdään virkavalasta ja virkavakuutuksesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta. Muutos näiden osalta yhteen, uskonnottomaan vakuutukseen edellyttäisi vastaavaa muutosta myös sotilasvalaan/-vakuutukseen.


5. Vapaa-ajattelijain parannusehdotuksia

Vapaa-ajattelijat esittävät työryhmän mietinnön ehdotuksiin liittyen seuraavia lisäyksiä, täsmennyksiä ja toimenpide-ehdotuksia:

  • Tunnustuksettoman, uskonnottoman ja julistuksettoman eettisen opetuksen sekä varusmiesten ja sotilaiden eettisen ja henkisen tuen kehittämiseksi tarvitaan uuden Pääesikunnan koulutusosaston toimintakykysektorin henkilöstöön uskonnottoman eettisen opetuksen ja henkisen tuen asiantuntijoita. Nykyiset sotilaspappien virat on avattava myös muun kuin teologisen ja pappiskoulutuksen omaaville.
  • Vapaa-ajattelijain asiantuntijat ovat valmiita osallistumaan sodan ja rauhan eettisten kysymysten ja henkisen tuen oppituntikohtaisten pedagogisten käsikirjoitusten laadintaan tai luonnosten kommentointiin.
  • Ampuma- ja taisteluharjoituksiin liittyvien uskonnottomien ja tunnustuksettomien tilaisuuksien jälkeen on uskonnollisesti painostuksellisen tilanteen välttämiseksi syytä olla pieni tauko ennen kuin mahdolliset vapaaehtoiset uskonnolliset hetket, kuten rukous tai kenttäehtoollinen, toteutetaan sotilaspapin toimesta.
  • Mahdollisen uskonnollista julistusta sisältävän vapaaehtoisen toiminnan rinnalle Puolustusvoimien itsensä on paikallaan järjestää vaihtoehtona uskonnollisesti tunnustuksetonta, eettistä toimintakykyä edistävää ja henkisesti virkistävää toimintaa ensisijaisesti varuskunnissa. Mikäli varusmiehille tarkoitettu tilaisuus on varuskunnan ulkopuolella, myös rinnakkainen, uskonnoton tilaisuus voi olla varuskunnan ulkopuolella ja toteutettu yhteistyössä kolmannen sektorin ja mahdollisesti myös kunnan kanssa.
  • Eettistä ja henkistä toimintakykyä kehittävää opetusta tai toimintaa varusmiehille tulee antaa ammatillisesti pätevä alan koulutuksen saanut henkilö, jolta ei edellytetä teologista koulutusta ja pappisvihkimystä. Tällaiset uskonnollisesti neutraalit virat Puolustusvoimissa tulee vakinaistaa.
  • Uskonnottoman eettisen tilaisuuden tai toiminnan järjestämisessä varuskunnissa ja niiden ulkopuolella Puolustusvoiman on mahdollista tehdä yhteistyötä muun muassa uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestön Vapaa-ajattelijain alueellisten yhdistysten kansa sekä muiden sekulaaria kansalaisyhteiskuntaa edustavien kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä mahdollisesti myös sijaintikunnan kulttuuri- ja nuorisotoimen kanssa.
  • Tällaisen uudenlaisen, kansalaisjärjestöjen ja Puolustusvoimien yhteistyön kehittämiseen, toteuttamiseen ja vakiinnuttamiseen varuskuntapaikkakunnilla on perusteltua toteuttaa kehittämishanke.
  • Kenttähartautta ei tule enää järjestää sotilasparaatin kiinteänä osana. Vanhasta 1600-luvulla syntyneestä perinteestä voidaan jo luopua. Joukkoa ei tule hajottaa kahtia kesken paraatin pakottamalla varusmies uskontoon tai vakaumukseen liittyvään valintaan julkisessa tilanteessa, paraatiyleisön ja televisioinnin edessä. Mahdollinen kenttähartaus voisi olla erikseen, ennen paraatia ja ohimarssia.
  • Joukkoa ei tule jakaa kahtia myöskään pakottamalla valintaan uskonnollisen sotilasvalan tai uskontoneutraalin sotilasvakuutuksen välillä. Kun puolustusvoimain ylipäällikkökin on antanut juhlallisesti uskontojen suhteen neutraalin vakuutuksen, sellainen sopisi hyvin myös joukoille.
  • Yleiseen palveluohjesääntöön tulee lisätä ja täsmentää ohjeita uskonnottomista sotilaallisista hautajaisseremonioista.

 

 

Vapaa-ajattelijain liitto ry

 

Petri Karisma                            Esa Ylikoski
puheenjohtaja                            pääsihteeri

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry