Talvipäivänseisauksella on monia nimiä ja kyseistä ajankohtaa on juhlittu monilla eri tavoilla ja monista syistä. Roomalaiset antoivat talvipäivänseisaukselle nimen Saturnalia. Myöhemmin he muuttivat sen nimen Sol Invictuseksi, koska se sopi paremmin yhteen sen aikaisen vallassa olevan jumalan kanssa. Sitten kristityt valtaan päästyään muuttivat talvipäivänseisauksen nimen Jouluksi.

 

On jotenkin suloisen inhimillistä, että ihminen on antanut talvipäivänseisaukselle omia nimiä ja merkityksiä, vaikka pohjimmiltaan on kyse vuoden kiertoon liittyvästä kosmologisesta tosiasiasta.

 

Ei talvipäivänseisauksen käyttäminen ihmisen omiin tarkoituksiin ole ensimmäinen tai ainutkertainen tapahtuma. Ihmisen on aina ollut vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että hän on biologiansa ja kosmoksen vanki. Ihminen on kautta historian luullut olevansa mahtavampi ja nerokkaampi kuin oikeasti on.

 

Ehkä suuruudenhulluinta on ollut ajatus, että koko kosmos kiertää maapalloa ja kaikki on suunniteltu ihmistä varten. Toinen samanlainen hullutus löytyy teologian puolelta. Kirkkoisä Augustinus valitteli kovasti sitä, miksi hän ei voi käskeä penistään samalla tavalla, kuin kättään.

 

Minusta talvipäivänseisaukselle ei tarvitse keksiä mitään kuvitteellisia sisältöjä. Se on itsessään niin hieno vuoden kerron tapahtuma, voittaahan siinä kohtaa valo pimeän ja päivä alkaa pitenemään. Samoin se tuo toivoa uudesta keväästä ja kesän lämmöstä. Minusta tuossa on aivan tarpeeksi juhlittavaa.

 

Kaikille hyvää talvipäivänseisausta, joulua tai vaikka saturnaliaa. Juhlikoon kaikki tavoillaan ja tyylillään. Tärkeintä on, että juhlitaan rauhassa ja muita kunnioittaen.