Tampereella keskusteltiin uskonnosta koulussa

Tampereella järjestettiin jälleen suosittu seminaari. Alustusten jälkeen pureuduttiin moniin polttaviin kysymyksiin, tällä kertaa keskiössä koulu.

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry järjesti “Uskomatonta! …mutta totta!” -seminaarinsa tänä vuonna Työväenmuseo Werstaan auditoriossa Tampereella 27.9. Tällä kertaa teemana oli uskonnottomat koulussa. Iltapäivän tapahtuma oli jaettu kahteen osaan, joiden välissä yhdistys tarjosi pullakahvit Werstaan Nostalgia-kahvilassa kaikille noin kolmellekymmenelle kuulijalle. 

 

Aivan aluksi yhdistyksen ja liiton puheenjohtaja Petri Karisma avasi tilaisuuden. Tämän jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan kolmella lyhyellä alustuksella: Laura Mäntysalo puhui otsikolla “Katsomusaineet koulussa – nykyaikana nykyaikaa?!”. Tämän jälkeen Joanna Ahlman kertoi näkemyksistään ja kokemuksistaan aiheenaan “Uskonnonharjoittamisesta koulussa vs. perinne”. Viimeisenä Karisma puhui Suomessa uudesta asiasta otsikolla “Oppilaan vakaumuksen yksityisyys”. Lyhyen kysymysvaiheen jälkeen pidettiin kahvitauko, jonka jälkeen käynnistettiin paneelikeskustelu. Tapahtumaa oli etukäteen mainostettu Facebookissa, yhdistyksen internetsivuilla, paikallislehdissä ja ilmoitustauluilla, sekä tiedottamalla kouluihin ja lehtiin.

 

Paneelikeskustelun vetäjänä toimi näyttelijä Eppu Salminen. Kuusihenkisessä paneelissa oli mukana uskontotieteilijä Kimmo Ketola kirkon tutkimuskeskuksesta, filosofian ja uskonnon opettaja (Vuoden uskonnonopettaja -maininnan saanut) Tuovi Pääkkönen Tampereen yliopiston normaalikoulun lukiosta, filosofian ja elämänkatsomustiedon didaktiikan yliopistonlehtori Eero Salmenkivi Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksesta, Latokartanon koulun rehtori Satu Elo sekä rohkea lukiolainen Sofia Nykänen, joka on saanut mainetta kyseenalaistamalla uskonnollisten tilaisuuksien pakollisuuden omassa koulussaan. 

 

Keskustelua alustivat Pääkkönen ja Ketola omilla lyhyillä, mutta informatiivisilla esityksillään. Pääkkönen analysoi tilaisuuden mainoksessa esitettyä kysymystä “Miksi koulu on uskonnollisempi kuin yhteiskunta sen ulkopuolella?”. Hän myös esitti, että uskontoa pitäisi verrata mieluummin taiteeseen kuin tieteeseen. Ketola kertoi muun muassa kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa selvitettiin koululaisten omia mielipiteitä uskonnonopetuksesta. Hän kertoi myös uskonnon opetuksen järjestämisestä eri maissa ja varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi seurata, jos kouluissa ei opeteta mitään uskonnoista.

 

Keskustelussa käsiteltiin monia eri asioista, kuten perinteiden arvoa ja sitä, miten erilaisia tilanteet eri puolilla Suomea ovat esimerkiksi monikulttuurisuuden suhteen. Keskusteltiin myös vaikeudesta verrata uskonnottomia elämänkatsomuksia uskontoihin ja jopa uskonnon määrittelemisestä. Jotkut kertoivat myös kokemastaan painostuksesta uskonnonopetukseen ja vaikeudesta saada kaikki koulut noudattamaan lakia uskonnonharjoituksen toteuttamisessa tai edes siinä, ketkä mihinkin katsomusopetukseen laitetaan.

 

Paneelikeskustelun lopuksi panelistit vastailivat yleisön kysymyksiin muun muassa katsomusopetuksen sisällöstä, kirkon toiminnasta koulussa ja jopa jokavuotisesta suvivirsikeskustelusta. 

Seminaari oli näin edennyt alusta loppuun hyvässä hengessä ja melko yksimielisesti, ilman kiistelyjä. Karisma antoikin seminaaria päättäessään ymmärtää, että seuraavalla kerralla saatetaan jo keskustelijoiden valinnalla hakea enemmän vastakkainasetteluja.

 

Pääosin kysymykset koko tapahtumassa esitettiin hiljaa niin, että niitä otettiin vastaan Twitterin, Facebookin ja sähköpostin avulla, sekä paikanpäällä paperilapuille kirjoitettuina. Kysymykset luettiin sitten panelisteille. Vasta lopuksi annettiin myös yleisölle suullisia puheenvuoroja. Tämä järjestely vaikutti toimivalta ja huolehti siitä, ettei keskustelu pysyi hyvin vetäjän hallinnassa ja pääasiassa äänessä olivat panelistit, eikä yleisö. Paneelikeskustelu kuvattiin kolmella videokameralla ja editoitu video löytyy osoitteesta: http://tinyurl.com/ojsacm7