Esa Ylikoski
Opetushallituksen ohjeet ”uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä” kouluissa tulivat sitten syyskuussa odotusten mukaisena. Liitto on antanut kommenttikannanoton kiinnittäen kriittistä huomiota myös ”uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukousten” sisällyttämiseen koulun toimintaan. Ohjeissa sanotaan, että niitä tai jumalanpalveluksia tai uskonnollisia päivänavauksia ”voi järjestää”, mutta ei viitsitä sanoa, että niitä ei tarvitse järjestää. Nehän eivät kuulu koulun tai kunnan lakisääteisiin tehtäviin.
Ohjeet vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisestä ja siitä tiedottamisesta ovat kuitenkin parantuneet niin, että koulujen käytännöissä pitäisi nyt tapahtua muutoksia. Auttakaamme kouluja tässä. Oppilaiden aiempaa laajempi osallistuminen uskonnollisesti tunnustuksettomaan vaihtoehtoiseen ohjelmaan onkin merkittävä kulttuurinen muutosmahdollisuus kouluissa.
Kannanotossaan Vapaa-ajattelijat esittävät vetoomuksen suomalaisille kansalaisjärjestöille, jotta ne tulisivat mukaan vaihtoehtoisen ohjelman järjestämiseen yhteistyössä koulujen kanssa. Tämä vetoomus on lähetetty ensi sijassa keskusjärjestöille, toivottavasti ne välittävät ajatusta myös alue- ja paikallisjärjestöille. Kun vapaa-ajattelijain yhdistyksiä on eri puolilla maata, meillä on mahdollisuus välittää aloitettamme myös suoraan monien eri kansalaisjärjestöjen alue- ja paikallisyhdistyksille.
Elämänkatsomustietoon liittyen ohjeiden seuraava muotoilu katsomusopetusta koskevista valinnoista saattaa aiheuttaa sekaannusta: ”…pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä, eikä valintaa voida muuttaa.” Valintaa nimittäin voidaan lain mukaan muuttaa!
Toistaiseksi osa kirkkoon kuulumattomien lasten vanhemmista on lasta ekaluokalle kouluun jo tammikuussa ilmoitettaessa taipunut ehkä huonon informaation tai puutteellisten opetusjärjestelyjen takia valitsemaan uskonnonopetuksen elämänkatsomustiedon eli ET:n sijaan. Tämän valinnan ei suinkaan tarvitse jäädä pysyväksi. Kun vanhemmat havaitsevatkin ET:n opetusryhmän toimivan koulussa, he voivat aivan hyvin milloin tahansa siirtää lapsensa oman katsomusaineen ryhmään.
Tästä oikeudesta tarvitaan tiedotusta ilmeisesti jatkossakin. Luonnollisesti tosi tärkeää on myös informoida lastaan koulun ensimmäiselle luokalle ilmoittavia huoltajia jo ennen tammikuun vuotuista ilmoittamispäivää, että omasta uskonnollisesti tunnustuksettomasta katsomusaineesta kannattaa pitää kiinni.
Puolustusvoimissa ohjeiden uusiminen uskonnonharjoituksesta ja sille vaihtoehtoisesta ohjelmasta on edelleen kesken. Tavoitteena on saada uudet ohjeet voimaan ennen tammikuun saapumiserää. Erityisesti hiertää kenttähartauden aseman muuttaminen paraateissa, kun kenttäpiispa haluaisi pitää kiinni 400-vuotisesta sotilasperinteestä. Ihmisoikeudet ovatkin siihen perinteeseen verrattuna reippaasti tuoreempia – ja parempia.
Ilmeisesti myös sodan ja rauhan etiikan opetuksen sisältösuunnitelmat uudistetaan samassa yhteydessä. Vaikka opetussuunnitelma olisikin uskonnollisesti tunnustukseton, opetuksen toteutuksen monopolisointi vain sotilaspapeille olisi varusmiesten yhdenvertaisuutta rikkova uskonnottomia syrjivä toteutusmalli.
Vapaa-ajattelijain hallitusohjelmapoliittiset tavoitteet seuraavalle eduskuntakaudelle lähetimme lokakuussa puolueille ja medialle. Voi olla, että puolueet eivät vielä näissä vaaleissa uskalla ottaa niitä suuressa määrin vaaliohjelmiinsa ja vaalityönsä vetureiksi. Ihmisten yhdenvertaisen kohtelun vahvistaminen uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa on kuitenkin lähivuosina aivan selvä ihmis- ja perusoikeudellinen projekti. Siihen antaa eväitä myös tulossa oleva uusi yhdenvertaisuuslaki.
Yhdenvertaisuuslain uudistaminen on tosin vielä vaiheessa eduskunnassa. Hallituksen esitys kaipaa vielä parantamista. Eväitä on tullut myös eurooppalaisilta toimielimiltä, ja perustuslakivaliokunnan lokakuinen lausunto edellyttää yhdenvertaisuuslain tiukentamista. Poikkeamat yleissäännöstä tulee säätää lailla, eikä mikä tahansa erillislaki saa syrjäyttää yhdenvertaisuuslakia toissijaiseksi.
Hallitusohjelmapoliittiset tavoitteemme on vahvasti ankkuroitu uskonnottomien ihmisten yhdenvertaisuuden sekä uskonnonvapauden vahvistamiseen. Kunta- ja aluetasolla vapaa-ajattelijain yhdistyksille ja aktiiveille siihen työhön antaa nyt erinomaisen tartuntakahvan kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien laadinta ja kehittäminen. Eikä pelkästään kuntien, vaan myös julkisia palveluja tuottavien yksityisten palveluntuottajien tulee laatia yhdenvertaisuussuunnitelma, jos eduskunta tältäkin osin hallituksen esitystä parantaa.
Pitäisi olla selvää, että perustuslain 6 §:n syrjintäkieltoluettelossa mainitut asiat käsitellään yhdenvertaisuussuunnitelmissa erikseen. Tällöin myös ”uskontoja tai vakaumuksia” koskeva asiaryhmä nousee esiin. Uskonnottoman vakaumuksen omaavia ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti kunnan toiminnoissa uskonnollisten tai ”tapakristittyjen” kanssa.
Yhdenvertaisuus on ollut kaikkea muuta kuin itsestään selvää kunnissa varsinkin lasten ja nuorten osalta. Käytännössä ilmenevien yhdenvertaisuuden ”perinteisten” rikkomuskäytäntöjen kirjaaminen yhdenvertaisuussuunnitelmiin on kuitenkin riskaabelia, koska kanteluiden ja valitusten tekeminen on helppoa kun virheestä on mustaa valkoisella. Niinpä nyt on mahdollista saada kunnissa oikeat sanat ensin paperille ja sitten käytäntöön.
Tämäkin asia korostaa vapaa-ajattelijain maanlaajuisen yhdistysverkoston merkitystä. Kaikilla yhdistyksillä on oman kotikuntansa lisäksi toimialueenaan myös useita muita kuntia, monella yhdistyksellä koko maakunta. Yhdistysten ja aktiivien verkostomme olemassaolo korostuu myös yhteiskuntavaikuttamisessa ja eduskuntavaaleihin liittyvässä toiminnassa. Kansanedustajat valitaan vaalipiireistä eikä vain Helsingistä.
Vaikka vapaa-ajattelijain liitto vaikuttaa ja lobbaa entistä enemmän ja paremmin niin sanotulla pääkallopaikalla eli eduskuntatalon, ministeriöiden ja puoluetoimistojen paikkeilla, Helsingin vaalipiiristä valitaan vain 21 kansanedustajaa. Niinpä todellisia pääpaikkoja niin vaalien edellä kuin niiden jälkeenkin ovat maakunnat, joista valitaan 179 kansanedustajaa. Niissä eduskuntavaalien ehdokkaat kallistavat korvansa mieluummin oman vaalipiirin asukkaille.
Kansanedustajaehdokkaita kannattaa myös kilpailuttaa, niin mahdollisen ”oman” puolueen sisällä, kuin puolueiden välilläkin. Vaikka Sinulla on vain yksi ääni, voit lähestyä useampaa kuin yhtä ehdokasta ja kysellä miten hän suhtautuu uskonnonvapauden ja ihmisten yhdenvertaisuuden parantamisvaatimuksiin. Näin asiamme ehkä jää muistiin. Ehkä muistiin jää jonkun ehdokkaan numerokin. Ennen eduskuntavaaleja meillä on siis mahdollisuus leikkiin, jossa äänestäjä olis niinku kuningas.