Vakaumus on vartiotornin muotoinen

Vakaumuksenvapaus kuuluu kaikille. Periaatteessa. On kuitenkin vain yksi ryhmä, joka saa asevelvollisuudesta vapautuksen vakaumuksen perusteella.

Piia Hirvensalo

 

Naantalissa, 12. päivänä heinäkuuta 1985 paistoi aurinko. Kirkkaat säteet tunkeutuivat paksujen ikkunaruutujen läpi ja osuivat Suomen tasavallan presidentti Mauno Koiviston työpöydälle, jossa ne pysähtyivät hyväilemään erästä hyvin korkealaatuista ja merkittävää paperia. Paperi oli Historian Lehti, ja sen oli määrä kääntyä pian. Se odotti pöydällä presidentin allekirjoitusta. Paperissa luki virastokuivakkuuden ylevöittämin, hillityn juhlallisin kirjaimin: Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa. Presidentti avasi mustekynänsä, raapusti nimikirjoituksensa tähän Suomen selluteollisuuden hienoimman aikaansaannoksen pintaan ja kenties ajatteli yleiskirkollisia ajatuksia nimeltä ihmisyys, vakaumus ja armo.

 

Tosiasiassa presidentti tuskin ajatteli mitään. Se ei kuulunut hänen toimenkuvaansa. Eduskunta sen puoleen oli ajatellut. Ja nyt tämän pohdinnan tulos oli lentänyt humanitaarisessa[1] kaaressa presidentin kansliasta hänen pöydälleen, ja hänen tehtävänsä oli allekirjoittaa se. Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa lähti jatkamaan pitkäksi venähtänyttä risteilyään eduskunnan virkamiesten hallintorattaisiin, kunnes se viimein astui voimaan 1.1.1987.

 

Laki piirsi ääriviivat käsitteelle vakaumus: ne olivat vartiotornin muotoiset. Edelleen 27 vuotta myöhemmin vakaumuksen rajat ja sisällön muovailee uskonto. Suomessa uskontoja suojaa laki uskonrauhasta. Kaikki uskonnot ovat määritelmällisesti tasa-arvoisia – toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Asevelvollisuuden näkökulmasta ainoastaan Jehovan todistajilla on ”vakavat omantunnon syyt”, jotka oikeuttavat kieltäytymään palveluksesta. Perustuslakiin kirjattu yleinen omantunnonvapaus koskee myös muita kuin uskonnollisia ajatuksia. Kuitenkin aatteiden kirjossa vain yhdellä uskonnolla on tässä asiassa äänioikeus ja VIP-passi. Pasifismi ja uskonnottomuus jonottavat vielä kadulla pääsyä bileisiin.

 

On hämmästyttävää, että Jehovan todistajien etuoikeutta on pidetty itsestään selvänä viime vuosiin saakka. Suomen valtiolla on ollut varaa viitata kintaalla Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun ja YK:n ihmisoikeuskomitean kritiikille ja marssia yhdenvertaisuusperiaatteen yli, siviilipalvelijoiden, totaalikieltäytyjien ja uskonnottomien oikeuksiin jalkansa pyyhkien.

 

Kunnes viimein, 30. päivänä marraskuuta vuonna 2007, Puolustusministeriö heräsi talviunesta ja pusersi sisuksistaan mietinnön, jossa nykyinen käytäntö todettiin perustuslain 6§:n yhdenvertaisuusperiaatteen suhteen ongelmalliseksi – ja sen muuttaminen vielä ongelmallisemmaksi. Niinpä ministeriön asettama toimikunta katsoi, ettei ”tässä vaiheessa ole edellytyksiä sääntelyn uudistamiseksi esillä olevien ratkaisuvaihtoehtojen pohjalta.” Toisin sanoen se oli askarrellut palavereissaan kolme erilaista ratkaisumallia, jotka olivat sen mielestä kaikki huonoja. Pahimman kritiikin vaimentamiseksi eduskunta julkaisi vuonna 2008 uuden siviilipalveluslain, jossa siviilipalvelusaikaa lyhennettiin kosmeettiset 30 päivää.
 

 

Tappaja saa paljousalennusta, pasifisti seisoo kovennettua

 

Suomalaisessa oikeuskäytännössä juuri mikään ei saa kansaa kiehumaan kuten väkivaltarikollisten tuomiot. Ne ovat aivan liian lievät. Ensikertalainen vesurinheiluttaja saa 50 prosentin verovähennyksen tuomiostaan heti kassalla, ja ahkera kirvesmurhaaja oikein tuntuvan paljousalennuksen. Sitä suuremman, mitä useamman lajitoverin ehtii harventaa pois kuleksimasta. Kustannustehokkainta onkin reipas avohakkuu: kaikki verikekkerit sulatetaan yhdeksi elinkautistuomioksi, kuin vahakynttilä. Joka uhkaavasta nimestään huolimatta jaksaa lepattaa vain noin 13 vuotta.

Tässä pimeydessä mieltämme lohduttaa, että yksi ryhmä sentään lusii tuomionsa päivälleen. Totaalikieltäytyjät! Vankeinhoitolaitos hilloaa heitä kellareissaan täydet 173 vuorokautta. Raiskaajat hulmuavat oikeussalista ulos sakot taskussa ja rattijuopot horjuvat autoihin reissuvihkoineen, joihin tuomari on kirjoittanut jykevän varoituksen: ”Hitsi sun kanssa!” Näiden sijaan suomalainen oikeusjärjestelmä sulkee kaltereiden taakse yhteiskunnan turvallisuutta oikeasti uhkaavat tekijät: henkilöt, jotka eivät halua tappaa. Sillä onko vaarallisempaa olemassa kuin ihminen, joka luopuu kotimaansa puolesta tuntemastaan verenhimosta ja luontoäidin jokaiseen yksilöön hellin käsin rakentamasta tappamisen vietistä ja haluaa vain… olla? Sotiminenhan on isänmaallista! Ja isänmaallisuus on ihmisen velvollisuus. Sekä ainoa tunne, joka ei perustu biologiaan, vaan perustuslakiin.

 

Niinpä nämä partahipit on pannoitettava kuin sudet, joiden jokaista liikettä seurataan lämpökameroilla ja GPS-paikantimilla. Nuo tuhoa kylvävät, kunnon kansalaisissa kauhua herättävät hintelät pitkätukat! Ovi lukkoon ja avain pois!
 

 

Vakaumuksen syvyys ja sen mittayksikkö

 

Vuonna 2013 oli taas uuden mietinnön aika. Puolustusvoimat oli nukkunut huonosti herneen päällä ja pyysi apuun oikeushistorian professori Jukka Kekkosen. Jälleen löytyi kivistyksen syy: Jehovan todistajien yksinoikeus uskonnollispohjaisiin omantunnonvaivoihin ei tullut edelleenkään toimeen perustuslaissa hiertävän yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, vaikka tiivistä yhteiseloa oli takana jo lähes kolme vuosikymmentä. Myös Kekkonen luotti ehdotuksessaan kolmen ratkaisuvaihtoehdon triangelimalliin.

 

Yksi vaihtoehdoista oli pitkään odotettu idea laajentaa vapautus koskemaan vihdoin kaikkia vak… Ei, vaan kaikkia Jehovan todistajien vakaumuksen vahvuisia vakaumuksia. Kyllä. Jehovan todistajilla ei ole vain vakaumus, vaan poikkeuslailla turvattu The Vakaumus, siis kaikkien päähänpinttymien äiti. Prototyyppi, johon suhteutetaan kaikki sen jälkeen (?!) tulevat aatteet ja niiden syvyys.

 

Miten tähän on päädytty maassa, jossa joulurauhan julistus on katsojaluvuiltaan suositumpi kuin uutiset, ja jossa Suvivirsi saa kansan kaduille raivoamaan joka kevät? Jehovan todistajien omantunnon pohjana on sama Raamattu kuin evankelis-luterilaisilla, joilla siis on valtionkirkko. Jäsenmäärältään yli neljä miljoonaa ihmistä. Kuinka kummassa alle 20 000:n jäsenen kerho on onnistunut monopolisoimaan kirkolta vakaumuksen? Joka perustuu mitä ilmeisimmin täysin päinvastaiseen tulkintaan Raamatusta, ainakin sotimisen osalta.

 

Ehkä juuri siksi.