Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Katsomusaineen valinta vapaaksi.
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 10.11.2014
Peruskoulun ja lukion katsomusaineen saisi valita vapaasti uskontojen ja elämänkatsomustiedon välillä. Minimiryhmäkokoa ei tule muuttaa.

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle (siv@eduskunta.fi)

 

Vapaa-ajattelijain Liitto ry on saanut eduskunnan sivistysvaliokunnalta lausuntopyynnön asiasta HE 136/2014 vp eduskunnalle laeiksi perusopetuslain 13 §:n ja lukiolain 9 §:n muuttamisesta. Kiitämme pyynnöstä ja vastaamme ottaen huomioon myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon 7.11.2014. Eduskunnan on syytä luopua hallituksen epäonnistuneesta esityksestä nostaa minimiryhmäkokoja.

 

Samalla pyydämme sivistysvaliokuntaa ja eduskuntaa kiinnittämään huomiota käsiteltävänä olevien perusopetuslain ja lukiolain pykälien (13 § ja 9 §) sisältämiin katsomusaineen valinnan vapauden rajoituksiin, jotka ovat ristiriidassa ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Esitämme yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi vapautta katsomusaineen valintaan kaikille. Sen, onko oppilas vauvana liitetty uskontokunnan jäseneksi, ei tule estää esimerkiksi elämänkatsomustiedon opetukseen pääsemistä. Valinnan voisivat edelleen tehdä peruskoulussa huoltajat ja lukiossa opiskelija itse.

 

 

I Minimiryhmäkokoa ei pidä nostaa

 

Mielestämme katsomusaineiden (omat uskonnot ja elämänkatsomustieto) opetuksen järjestämiseen vaadittavia minimiryhmäkokoja ei pidä nostaa.

 

Uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää eduskunnan sivistysvaliokunnan huomiota erityisesti siihen, että kaikille sopiva katsomuksellisesti tunnustukseton, uskontoon tai ateismiin sitoutumaton elämänkatsomustieto on tälläkin hetkellä vajaakäytössä ja ryhmäkoon nosto heikentäisi oppiaineen ja siihen oikeutettujen oppilaiden asemaa käytännössä edelleen.

 

Elämänkatsomustiedon (et) asemaan keskittyneen www.et-opetus.fi -projektin saamien ja keräämien tietojen mukaan et:n opetusjärjestelyissä ja niistä tiedottamisessa on ollut ja on yhä usein puutteita ja virheitä kouluissa ja kunnissa (http://www.et-opetus.fi/raportit-ja-julkaisut). Peruskoulua aloittavien oppilaiden huoltajille lähetettävässä ”Tervetuloa kouluun” -oppaissa et:n esittely on puutteellinen, ja huoltajille järjestetyissä infotilaisuuksissa on usein korostettu opetuksen järjestämisen hankaluutta tai että ryhmää ei ole. Niinpä monet et:oon oikeutetun oppilaan huoltajat ovat taipuneet lapsen sijoittamiseen uskonnonopetukseen, ja tämä jo ennen koulun aloittamista usein painostuksen luonteisessa tilanteessa tehty valinta on sitten koulun taholla pidetty pysyvänä, mikäli huoltajat eivät oma-aloitteisesti ole ilmoittaneet muutoksesta. Et:n vajaakäyttö ilmenee siten, että et:n opetusryhmissä varsinkin perusopetuksen alakouluissa on koko maassa ollut keskimäärin alle 5 prosenttia kaikista oppilaista, vaikka siihen oikeutettuja oppilaita on nyt noin 15-16 prosenttia kaikista oppilaista. (Mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomia on koko väestössä nyt 22 prosenttia, ja heistä on jonkun pienuskonnon jäseniä noin 2 prosenttia väestöstä.)

 

Tämä kertoo rakenteellisesta syrjinnästä. Et-opetukseen osallistuvien osuuden mataluuteen vaikuttaa se, että monissa kouluissa et-opetusta ei järjestetä ollenkaan, vaikka maamme kaikissa kunnissa opetukseen oikeutettuja oppilaita kuitenkin on. Tilanne, jossa et-opetukseen oikeutettujen, peruskoulun ensimmäiselle luokalle tulevien oppilaiden huoltajille ilmoitetaan, että et-opetusta ei järjestetä tai et-opetukseen osallistumiseksi ekaluokkalaisen tulisi yhden viikkotunnin ajaksi siirtyä toiseen kouluun, on uskonnottomia ja muita elämänkatsomuksen opetukseen oikeutettuja kohtaan tosiasiallisesti syrjivä.

 

Syrjintä vähenisi käytännössä, mikäli elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä lisääntyisi. Tiedotuksen ja opetusjärjestelyjen parantamisen lisäksi uskonnottomien syrjintää vähentäisi myös evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien peruskoulun oppilaiden ja lukiolaisten syrjinnän lopettaminen niin kuin seuraavassa esitetään:

 

 

II Elämänkatsomustiedon opiskelun mahdollisuuden salliminen kaikille

 

Mielestämme perusopetuksen oppilaan huoltajilla ja lukiolaisella tulee olla oikeus valita katsomusaineeksi uskonto tai elämänkatsomustieto riippumatta siitä, onko oppilas tai opiskelija lapsena liitetty ja väestörekisterissä rekisteröity evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäseneksi tai ei. Niinpä esitämme, että eduskunta muuttaa perusopetuslain 13 §:n ja lukiolain 9 §:n sisältöä niin, että ihmisten yhdenvertainen kohtelu perusopetuksen ja lukion katsomusaineen valinnassa toteutetaan.

 

Perusteluksi kiinnitämme huomiota Perustuslakivaliokunnan lausunnossa 7.11.2014 esitettyyn kantaan, jonka mukaan evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti erityinen asema Suomessa ei ole sinänsä perustuslain 6 §:n 2 momentin edellyttämä hyväksyttävä syy kohdella näihin uskontokuntiin kuuluvia eri tavoin kuin muita.

 

”Suomessa valtio ei ole tunnustukseton mutta ei myöskään tunnustuksellinen (PeVL 12/1982 vp ). Evankelis-luterilaisella kirkolla on kuitenkin perustuslain 76 §:ään ja kirkkolakiin (1054/1993) perustuva erityisasema Suomessa, ja myös ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen asema perustuu eduskunnan säätämään lakiin (laki ortodoksisesta kirkosta, 985/2006). Tämä ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan merkitse, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti erityinen asema Suomessa olisi sinänsä perustuslain 6 §:n 2 momentin edellyttämä hyväksyttävä syy kohdella näihin uskontokuntiin kuuluvia eri tavoin kuin muita.”

 

Nykyinen tilanne, jossa kirkkoon liitetyn lapsen tai nuoren on pakko opiskella uskontoa peruskoulussa ja lukiossa, on holhoava ja rikkoo paitsi yhdenvertaisuutta myös lapsen oikeuksia ja uskonnonvapautta. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaakin lausunnossaan nyt käsiteltävään lakiesitykseen, että”elämänkatsomustiedon opetukseen osallistuminen ei nykyiselläänkään täytä yhdenvertaisuudelle asetettuja vaatimuksia. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas, jolle on tarjolla oman uskontokuntansa mukaista uskonnonopetusta, ei voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Tällä rajoitetaan erityisesti evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluvien oppilaiden oikeutta valita uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen välillä.”  Myös Ihmisoikeusliiton selvityksessä vuodelta 2010 todetaan uskonnonvapauden tilanteen eriarvoisuus oppilaiden kannalta.

 

Mielestämme peruskoululaisten perheiden ja lukiolaisten uskonnollinen holhoaminen valtion säädöksillä kirkon jäsenyyden perusteella ei pitäisi enää kuulua nykyaikaan. Nykyjärjestelmä on lapsen oikeuksien kannalta myös aivan liian jäykkä, kun lapsen perhetilanteissa ja huoltajien uskonnollisessa asemassa tapahtuu muutoksia lapsen 9- tai 12-vuotisen koulutien aikana. Lapsen tai nuoren virallisen uskonnollisen asema muuttamiseen väestörekisterissä ei riitä toisen huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen itsensä kanta, vaan muutokseen tarvitaan molempien huoltajien hyväksyntä, mikä voi johtaa siihen, että lapsen tai nuoren oma ja lähivanhemman mielipide ei toteudu. Niinpä vaikka oppivelvollisuuden jälkeisiä II asteen opintojaan suorittava opiskelija itse ja esimerkiksi hänen lähihuoltajansa haluaisivat, että lukiolainen suorittaisi katsomusaineenaan elämänkatsomustiedon kurssit, toinen huoltaja voi tämän nyt käytännössä estää estämällä uskonnollisen aseman muuttamisen väestörekisterissä.

 

Katsomusaineen valinnan vapaus tulee mielestämme nyt sallia kaikille yhdenvertaisen kohtelun perusoikeuden toteuttamiseksi käytännössä. Katsomuksellisesti tunnustukseton, uskontoihin ja ateismiin sitoutumaton, sisällöltään monipuolinen ja moniarvoinen, elämänkatsomustieto sopii periaatteessa kaikille, ja joka tapauksessa se saattaa vastata paremmin monen lukiolaisen toiveita ja peruskoululaisen perheen katsomuksellista tilannetta kuin evankelisluterilainen tai ortodoksinen ”oman uskonnon” opetus. Muutos vahvistaisi lasten ja heidän perheidensä katsomuksellista autonomiaa ja toisi uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluville saman valinnan vapauden kuin on niihin kuulumattomilla. Samalla muutos ilmeisesti lisäisi elämänkatsomustiedon oppilasmäärää, mikä puolestaan edistäisi elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyjen myönteistä kehittymistä niin, että myös uskonnottomien elämänkatsomustiedon oppilaiden ja opiskelijoiden opetus paranisi. Toisaalta lakimuutos myös vahvistaisi opintojen ja koulun tuntijärjestelyjen jatkuvuutta, sillä lapsi voisi, perheen niin halutessa, jatkaa elämänkatsomustiedon opetuksessa, vaikka hän vanhempineen liittyisi johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan.

 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että valiokunta käsittelisi HE 136/2014 yhteydessä myös lakialoitteen LA 44/2012 ET:n vapaan valinnan sallimisesta. Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä 1705/2003 todetaan tarve katsomusaineen valintaa koskevien pykälien selkiyttämiseen.

 

Perusopetuslain (21.8.1998/628) 13 §:n (6.6.2003/454) lukiolain (21.8.1998/629) 9 §:n (6.6.2003/455)ensimmäisestä momentista tulee poistaa seuraava valinnan vapautta rajoittava virke ”Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen.” Kuudennessa momentissa tulee säätää mahdollisuus valita katsomusaine vapaasti riippumatta siitä, onko oppilas tai opiskelija liitettynä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei.

 

Kunnioittavasti

 

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

 

Petri Karisma                                           Esa Ylikoski
puheenjohtaja                                          pääsihteeri
p. 040 748 9532                                       p. 050 468 5332
petri.karisma@orvokki.net                       esa.k.ylikoski@gmail.com

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry