Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

”Ateismi on uskonto! Onpas! On se!”
Riku Salminen / 18.10.2014
Turun Sanomien verkkolehdessä on ilmestynyt arvostelu uudesta, uskonnottomuutta käsittelevästä kirjasta. Vai onko? Arvostelu tuntuu keskittyvän kyhäämään aivan liiankin tuttuja olkiukkoja.

Kari Salminen on arvostellut Turun Sanomien verkkolehdessä Teemu Tairan tänä vuonna ilmestyneen teoksen Väärin uskottu? Ateismin uusi näkyvyys. Arvostelussaan Salminen ei juurikaan käsittele Tairan kirjaa itseään, koska sen sisältö jää hänen kiihkeän, "uusateisteja" pilkkaavan, vyörytyksensä jalkoihin. "Uusateismi" ja "uusateisti" ovat termejä, joilla uskonnolliset tahot yrittävät selittää itselleen, mistä on kysymys kun jumalaan uskomisen järjettömyyteen kyllästyneet ihmiset ovat alkaneet uskaltaa saattaa ajatuksensa sanoiksi. Ja tekevät, penteleet, sen vielä julkisesti. Salmisen artikkelin otsikko Uskoa se on epäuskokin alleviivaa tälläisen, uskonnollisesta taustasta lähtevän, ateismin arvostelun ongelman – yritetään soveltaa uskonnon viittaa ateismin ylle ja leimata äänekkäimmät uskontokriitikot samanlaisiksi moraalittomiksi oman hyödyn tavoittelijoiksi kuin lukemattoman monet, ikävissä yhteyksissä julkisuudessa esille tulleet, hurmokselliset saarnamiehet. Yhdessä artikkelin kommenteista on asia kiteytetty hyvin: "Jos maailman näkee vain uskonnon näkökulmasta niin silloin kaikki jääkiekkoa myöten on uskontoa."

 

Monet uskontoa julkisesti kritisoivat henkilöt ovat nousseet suosituiksi puhujiksi, koska jumalaan uskominen nyt vaan on aika monen mielestä vähän typerää, ja nämä kaverit sanovat sen ääneen. Mitään henkilöpalvontaa heidän ympärilleen ei kuitenkaan ole muodostunut, eivätkä he määrittele ihmisten epäuskon sisältöä. Ateistit, jumaluuksiin uskomattomina, tuskin ovat kovin äkkiä nostamassa ketään jumalan asemaan. Fanittaminen ei jostain syystä kovinkaan usein kuulu ateistin elämään. Kirjassaan Dosentti Teemu Tairaa Salmisen mukaan vaivaa tieteellisyyteen vetoava epätieteellisyys. Tämän vaivan varmasti monet tieteeseen perehtyneet ateistit jakavat. Tieteen tuntemus ei kuitenkaan ole ateismin edellytys. Ateisti voi olla hyvinkin pihalla tieteen, uskontojen ja ateismin historiasta, mutta ei se tee hänestä sen "huonompaa" ateistia, eikä vähennä hänen uskomattomuuttaan. Ateismi on ja pysyy terminä, joka kuvaa jumaluskon puuttumista. Siihen ei sisälly mitään "ateologiaa". Ateismi ei ole aattellinen "ismi" enempää kuin vaikka botulismi tai alkoholismi.

 

Kaiken kaikkiaan artikkeli Turun Sanomissa vaikuttaa jumalaan uskovan ihmisen itkupotkuraivarilta, kun oma mielipide kyseenalaistetaan julkisesti, vaikka ei saisi! Artikkelin kirjoittaja unohtaa kuitenkin yhden tärkeän näkökohdan – Kun vähemmistö kyseenalaistaa enemmistön aatteet ja toimintatavat, rajuinkin sanankääntein, on kyse kritiikistä. Mutta kun enemmistö tekee saman vähemmistölle, on kyseessä usein syrjintä. Juuri tälläisten, tapakristityn enemmistön voiman tunnossa julkiateistista vähemmistöä lyttäävien henkilöiden vuoksi minä olen liittynyt Vapaa-ajattelijoihin. Haluan olla mukana toiminnassa, joka tukee Suomen uskonnotonta vähemmistöä, edesauttaa vakaumusten tasa-arvoa ja antaa ihmisille rohkeutta olla avoimesti uskonnottomia, ilman pelkoa enemmistön ennakkoluuloista ja syrjinnästä.

 

Esimerkkinä maltillisesta ja kunnioittavasta uskonnon ja ateismin vuoropuhelusta tarjoan vastikään Tampereella järjestettyä Uskomatonta – mutta totta! -seminaaria, jossa keskusteltiin erittäin hyvässä hengessä uskonnottomien asemasta koulussa. Paneelikeskusteluun osallistui kirkon, uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opettajien, koululaitoksen ja oppilaidenkin edustajia, eikä kenelläkään tuntunut olevan tarvetta mustamaalata toisin ajattelijoita väärin ajattelijoiksi. Keskustelu on katsottavissa myös Youtube tallenteena. Sama ilmiö on ollut nähtävissä, kun Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Petri Karisma on keskustellut julkisesti uskonnollisten tahojen edustajien kanssa. Keskustelut käydään hyvässä hengessä, ilman sormilla osoittelua ja agressioita. Ehkä pastori ja humoristi Teemu Laajasaloa lukuunottamatta, jonka tyyli tuntuu toisinaan siltä, kuin hän valmistuisi jo ennakolta tilanteeseen, jossa uskonnot ovat marginaali-ilmiöitä ja uskonnottomuus on maan tapa…

 

Aion hankkia käsiini tämän Teemu Tairan teoksen. Katsotaan, millaisena kirja näyttäytyy itseään ateistina ja vapaa-ajattelijana pitävälle. Ehkä saatte luettevaksenne toisenkin Salmisen arvostelun samasta aiheesta. Toivottavasti itse osaan tässä tapauksessa pysyä paremmin itse teoksessa.

 

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry