Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Pääsihteerin palsta: Hyvää paimenta tarvitaan
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 5.6.2014
Papit pois päiväkodeista ja uskonnottomat eduskuntaan! Mitä uskonnottomalla rintamalla tapahtuu parhaillaan?

Esa Ylikoski

 

Samaan aikaan, kun kirkon otetta ollaan höllentämässä koulussa ja armeijassa, on menossa myös muita huomionarvoisia kehityskulkuja, jotka vaativat vaikuttamistyötämme uskonnottomien ihmisoikeusjärjestönä.

 

Varhaiskasvatuslakia valmistellut työryhmä on jättänyt esityksensä, joka on tulossa lausuntokierroksella. Laki korvaa päivähoitolain. Varhaiskasvatus on siirretty sosiaalitoimesta opetustoimen piiriin. Varhaiskasvatuslakiin ei esitetä enää uskonnollista kasvatusta. Toiminnassa tulee "kunnioittaa kunkin kielellistä, kulttuurillista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa".

 

Mitä tarkoittaisi uskonnollisen taustan kunnioittaminen? Pitäisi todeta selkeästi kunnallisen varhaiskasvatuksen olevan uskonnollisesti tunnustuksetonta. Kunnissa jatkuu varmasti vääntö ev.lut. seurakuntien päiväkodeille tarjoamasta, suorastaan tyrkyttämästä uskontokasvatuksesta, joka on luonteeltaan tunnustuksellista. Sellaisen ymppäämisestä päiväkotien päiväohjelmaan on syytä luopua. Papit ja imaamit saisivat pysyä pois päiväkodeista, seurakuntien tulisi pysyä lestissään. Katsomuksellinen kasvatus on ennen muuta kotien asia.

 

Yhdenvertaisuuslaista on tehty lain toimialaa laajentava esitys. On tärkeä edistysaskel, että perustuslain lisäksi myös varsinaisessa laissa todetaan, että ketään ei saa asettaa eri asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Lisäksi olisi hyvä todeta, että julkisen vallan toiminta on uskonnollisesti tunnustuksetonta. Lakia ei sovelleta uskonnonharjoittamiseen, joten siinä uskonnolliset yhdyskunnat voivat edelleen asettaa esimerkiksi naisia eri asemaan. Sen sijaan lakia tulee sen valmistuttua soveltaa niin, että julkisen vallan instituutio ei voi enää järjestää minkään uskonnon tunnustuksellista uskonnonharjoittamista, joka on uskonnollisten yhdyskuntien, perheiden tai yksilöiden oma asia.

 

Kuntalain valmistelu jatkuu myös. Kuntien toimintaan liittyen olisi hyvä tuoda joka paikassa esille, niin kuin olemme kannanotoissamme valmistelijoille esittäneet, että kunnan toiminnan tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta. Herää kysymys, tulisiko tunnuksenamme vilahdella myös seuraavaa: Kunta irti kirkosta! Kirkko irti kunnasta! Onhan kuntien erottaminen kirkosta tapahtunut jo 150 vuotta sitten. Tai tarkemmin sanoen 151 vuotta sitten. Kello käy…

 

Todistajan ja tuomarin taakka valita uskonnollisen valan ja uskonnottoman vakuutuksen väliltä on poistumassa. Hallituksen esitys eduskunnalle yhteen todistajan vakuutukseen siirtymisestä annettiin huhtikuun lopulla,  ja pari päivää aiemmin valmistui työryhmän esitys yhteen tuomarin vakuutukseen siirtymisestä. Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt tätä jo vuonna 2006 antamassaan lausunnossa. Nähtäväksi jää, heräävätkö eduskunnan kristilliskonservatiiviset joukot vastustamaan tällaista uskonnon aseman vähentämistä.

 

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat, jos kohta myös puolustajat ovat ainakin hereillä. Erinäisten ennakkokartoitusten mukaan evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien kansanedustajien enemmistö olisi tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, mutta eduskunnan enemmistö kuitenkin lain puolesta uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien kansanedustajien ansiosta. Uskonnottomat ovat eduskunnassakin uskonnollisia varmemmin edistyksen eturivissä.

 

Eduskuntaan tulisi kuitenkin saada lisää uskonnottomia kansanedustajia. Näihin aikoihin asti he ovat pitäneet hyvin matalaa profiilia. Kansanedustajat, vanhat ja uudet, tarvitsevat tukea ja rohkaisua. Nyt on oikea aika miltei kaikissa puolueissa edistää uskonnottomien eduskuntavaaliehdokkaiden esiinmarssia. Minusta uskonnottomuus on hyvä lisäbonus eduskuntavaaliehdokkaalle kaikissa puolueissa, koska se lisää todennäköisyyttä rationaalisuuteen, tieto- ja tiedepohjaisuuteen sekä humanistiseen etiikkaan kansanedustajan asioihin paneutumisessa ja päätöksenteossa.

 

Tuki ja rohkaisu kansanedustajille sisältää tätä nykyä väistämättä myös kritiikkiä valtiovaltaa kohtaan, eduskunnan ja hallitusten tähänastista toimimattomuutta kohtaan. Suomessa ei ole asianmukaisesti kehitetty lakeja, asetuksia ja viranomaiskäytäntöjä uskontoihin ja vakaumuksiin liittyen. On aika huomata, että Suomi on osa Eurooppaa, ja sen ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut pitää ottaa vakavasti – tai sitten pitää esittää vuonna 1999 ratifioidun ihmisoikeussopimuksen irtisanomista.

 

Ihmis- ja perusoikeuksien tekstin kunnioitus ei ole fundamentalismia samassa mielessä kuin uskominen Raamatun tai Koraanin vanhoihin teksteihin kirjaimellisesti totena oikeana oppina ja ohjeena.

 

Kirkkovastaisuuden leimaa lätkitään Vapaa-ajattelijoihin mediassa usein, mutta paljoltihan kritiikkimme tosiasiassa kohdistuu poliitikkoihin, valtioon ja kuntiin. Kun kristillisillä kirkoilla on ”lähetyskäsky” opin olennaisena osana, ja islam pyrkii ”palauttamaan islamiin” kaikki ihmiset, laajentumis- ja vaikuttamispyrkimys kuuluu ilmeisesti niiden ”luontoon”. Siksi tarvitaan hyvää paimenta, julkista valtaa, joka pitää uskontokuntien toiminnan kohtuuden rajoissa, mitä tulee ihmisten julkisiin palveluihin. Onhan se enemmän paimenen kuin suden ”vika”, jos susi pääsee syömään lampaita. Onhan se kunnan vika, jos kirkko saa pitää ”pyhäkoulua” kunnan päiväkodissa sen sijaan että se pitäisi sitä seurakuntatalollaan.

 

Uskontokritiikkiä kehiin! Kaikesta edellä sanotusta ”valtio- ja kuntakritiikistä” huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että reipasta ja haastavaa uskontokritiikkiä tarvitaan myös lisää suomalaiseen keskusteluun. Tätä näkemystä vahvisti kansainvälisin esimerkein myös TV1:n Dokumenttiprojekti: Uskonnottomat.

 

Kyllä peruskysymykset maailmasta, elämästä ja ihmisestä, maailmankuvasta, tieteestä, uskosta, uskonnosta, etiikasta ja elämänkatsomuksesta kiinnostavat ihmisiä.  Kyllä ateistien ja muiden uskonnottomien kannattaa olla mukana keskusteluissa ja väittelyissä – ja myös aiempaa enemmän haastaa uskontojen edustajia julkiseen debattiin. Tietenkään kaikki ihmiset eivät viitsi kaikkia perusasioita vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen veivata, ja tietenkin ihmisillä tulee olla oikeus olla uskontojen ja uskonnottomuuden suhteen välinpitämätön. Mutta kun kaikki elämänkatsomustamme kuitenkin ainakin jossain vaiheessa elämäämme pohdimme, olkaamme uskonnottomina mukana markkinoilla.

 

Rationaalisuus, tiedepohjaisuus, sekulaari humanistinen etiikka ovat asioita joita on paikallaan myös puolustaa, koska ne edistävät yhteistä hyvää. Dogmaattisuus, ”pyhien kirjojen” totena pitäminen, irrationaalisuus, kohtalonusko, usko suojelusenkeliin ovat asioita joita on vastuullista vastustaa, koska eivät edistä yhteistä hyvää kehitystä. Tietenkin kritiikin pitää olla asiallista, rationaalista, ymmärtäväistä, eettistä ja humaania. Olisi varsinkin vakavissa onnettomuustapauksissa suorastaan vastenmielistä ja epäeettistä lähteä ilkkumaan, kun uskovaisen suojelusenkeli tai Herra ei mahdollisesti varjellutkaan. Mutta sen sijaan on eettistä tuoda yleiseen keskusteluun muun muassa kohtalouskon haitallisuus niin ihmisten kuin ihmiskunnan elämän tietoiselle kehittämiselle.


 

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry