Marian Abdulkarim

 

Vähemmistöuskonnon edustajana olen usein löytänyt itseni tilanteista, joissa liittolaisiani ovat uskonnottomat henkilöt. Sellaiset, jotka aktiivisesti pyrkivät harjoittamaan omaa uskonnottomuuttaan ja joille se ei ole merkityksetön asia. He ovat liittolaisia silloin, kun keskustellaan julkisen tilan uskonnollisuudesta tai enemmänkin siitä, miksi sen tulisi olla vapaa uskonnoista.

 

Ystäväni lähetti minulle linkin Yhdenvertainen Suomi – kansalaisaloite uskonnollisen ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden puolesta, mahdollisesti allekirjoitettavaksi. Aloitetta lukiessani huomasin kuitenkin saman, mihin usein törmään; Aloite on tehty ns. ”hyvisten” toimesta, mutta siinä on laiminlyöty tässä yhteiskunnassa vähemmän etuoikeutetussa asemassa olevat.

 

Aloitteessa vaaditaan yhteiskuntaa, jonka julkinen tila on vapaa valtion tukemasta uskonnosta – hienoa. Nyökyttelin aloitetta lukiessani, kunnes saavuin kohtaan: ”8) Rikoslain säännöksessä uskonrauhan rikkomisesta suojataan uskontoja kieltämällä jumalanpilkka. Rikoslain tulisi suojata ainoastaan ihmisiä kunnianloukkaukselta, ei uskomuksia arvostelulta.”

 

Ensinnäkin, onko tuo todella relevantti asia aloitteen kannalta? Eikö julkista tilaa voi vapauttaa uskonnosta ilman, että on myös lupa pilkata uskontoja? Eikö laki ole jo nyt tiukka ja kynnys nostaa syyte uskonrauhan rikkomisesta korkea? Yhteiskunnassa esiintyvä islamvastaisuus on jo nyt vahva ja ihmisten arkeen vaikuttava. Monen kohdalla nimenomaan tuo lakipykälä on se, mikä estää heitä hyökkäämästä vielä jyrkemmin vähemmistöuskontojen edustajien kimppuun.

 

Sinänsä hyvässä aloitteessa minua häiritsee vaikutelma siitä, että sitä ovat olleet laatimassa yhteiskunnassa etuoikeutetussa asemassa olevat. Sellaiset, jotka eivät törmää syrjintään vakaumuksensa tai kulttuurinsa takia jatkuvasti. Mikä on islamvastaisuus? Se on sitä, ettei saa työpaikkaa, kun selviää, että olet muslimi. Se on sitä, että kadulla satunnaiset kulkijat ottavat oikeudekseen ”pelastaa” muslimit uskonnoltaan. Se on sitä, kun samaiset satunnaiset kulkijat yrittävät repiä musliminaiselta huivia päästä, tai huutavat ”terroristi” muslimimieheksi olettamansa ihmisen perään.

 

Samalla tavalla kuin uskonnoton vaati oikeuksiaan olla uskomatta mihinkään, taistelee lapsensa hoitopaikassa joulua vastaan tai harmittelee kristillisiä pyhiä vielä vuonna 2014, tulisi löytyä ymmärrystä siitä, että oma vakaumus tai sen puute on merkittävä asia myös ”niille muille”. Ei uskonnottomuus ole älyn mitta sen enempää kuin uskonnollisuus sen puutteen.Ihmisoikeudet eivät ole nollasumma peli. Yhden ryhmän ihmisoikeuksien vaatiminen ei vie niitä toiselta ryhmältä.

 

Aitoa yhdenvertaisuutta on puolustaa kunkin oikeus omaan vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen. Oikeus loukata uskontoja ei paranna uskonnottomien asemaa. Tietenkään vaatimus rikoslain muutoksesta ei ole suoranainen vaatimus tehdä pilkkaa uskonnoista, mutta ajatus siitä sisältyy vaatimukseen.

 

Vähemmistöuskonnon edustajana jaan varmasti monen uskonnottoman kanssa kokemuksia ja ajatuksia valtauskonnon vaikutuksesta arkeen. Se saa minua haluamaan yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Sellaista, jossa uskonnolla ei ole niin vahvaa roolia julkisessa tilassa. Sen puolesta aloite on todella hyvä ja kannatettava. Joskus radikaaleinta on toisten huomioiminen.
 

Kirjoittaja on muslimifeministi ja musta aktivisti.